keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Missä mennään..

Talvikausi alkaa ensi viikolla ja agilitytreenit alkaa siis heti maanantaina. Aloitamme siis uudessa seurassa, joten en oikein tiedä mitä odottaa. En tunne Disan tunnin ohjaajaa tai hänen työskentelytapoja. Olemme kuitenkin samassa ryhmässä Saden ja Boltin kanssa, joten ainakin lämmittelyt ja jäähdyttelyt sujuvat. Olen avoin uutta ohjaajaa kohtaan, mutta silti hieman jännittää, sopiiko hänen tyylinsä meille. Kepit olen pyytänyt tehotreeniin ja kontakteihin myös harjoitusta ja tietenkin minulle ohjauksiin opetusta. Tavoitteeksi ajattelin, että ensi kesänä voisi ottaa ekat viralliset startit.

Demi ja Alice jakavat paikan seuraavalle tunnille, niin että käyvät vuoroviikoin treeneissä. Heidän ohjaajana toimii Annina. Mukava kun tuntee ohjaajan, toisaalta hävettää, kun ei ole kovin taitava ohjaamaan ja jos koirat tekee typeryyksiä, niin hävettää tuplasti ;) Mutta uskon, että meille tulee kivat maanantait talvikaudelle :) Alicen kanssa treenataan ohjauskuvioita ja opetetaan tupalkan avulla, nyt kun on appari, joka laittaa palkan oikeassa kohtaan paikalleen. Alicehan ei ole koskaan ohjatuilla tunneilla vielä käynyt, joten vaikea sanoa mitä odottaa.

Demin treeneissä tärkeintä olisi keskittyä. Toki keskittyminen on parantunut runsaasti viime keväästä, mutta jos vaan mahdollista haluaisin tehdä lyhyempiä pätkiä ja ottaa etupalkan taas käyttöön. Demi seuraa vasenta kättäni aivan liikaa, joten siitä tarvisi päästä eroon, jotta voin ohjata oikealla ja Demi oppisi myös irtoamaan. Keppi- ja kontaktitreeniä, sekä putken ja kontaktin erottaminen! Siinä ne tärkeimmät.

Toko..tokotokotoko.. Treenit jääneet tosi vähälle ja välillä tuntuu että vaan takapakkia mennään.. Iloisia uutisia toko rintamalta: Demi opetteli noutamaan mölkkykapulaa. Siis ainahan Demi on ollut hyvä noutaja ja rakastaa pallo- ja keppileikkejä, hän ei vaan millään haluaisi luovuttaa leluja. Taipparireissulla pelasimme mölkkyä ja Demi kävi kiltisti nuotamassa heittokapulan. Lopulta saimme Demille myös hieman malttia, joten haki kapulan vasta kun sai luvan ja irrotti irti-käskyllä. Joten hän rakensi aivan itsenäisesti liikkeen ja olihan siinä vähän tunnarin alkuakin, kun osasi valita 13 kapulasta sen oikean. Myös kaukot edistyy, perusasento aika samoissa, paikkamakuu vaatii treeniä ja liikkeestä maahanmeno.. Työtä riittää..

Disan kanssa kaukot vaatii koasti malttia, typy jumppaa edelleen. Liikettä harjoitellaan sekä niin, että Disa on mun jalkojen välissä ja vien "nakilla" maahan ja istumaan ja niin että olen kyykyssä Disan vieressä. Paikkamakuu ja seuruu tarvii häiriötreeniä ja "liikkuria" huutamaan käskyjä. Liikkeestä maahnameno on aika hyvä, mutta lisätreeniä tarvitaan siihen, että malttaa odottaa maassa istu-käskyä. Kapulatreenit myös tosi hyvässä vaiheessa, ainakin aloluokan liikettä ajatellen.

Alice.. Alice on superinnokas, tarjoaa satajayksi liikettä sekunissa. Alicen kanssa tarvitsen superisti itseluottamusta ja Mirvan vinkkejä. Kaikki liikkeet on niin alkuekijöissä, etei kannata edes alkaa luetella. Toivotaan vaan Mirvan pikaista paluuta sorvin ääreen ;)

Anninan kanssa aloitetaan omatoimitreenit jo tällä viikolla, joten ainakin tulee treenattua. Pyritään muutoinkin, että treenataan säännöllisesti yhdessä. Näin saadaan appari ja häiriötä tarvittaessa, lisäksi tulee treenattua kun sopii treeneistä toisen kanssa. Treeniherkuksi ostin hevosen jauhelihaa, sillä Anninan herkut olisivat maistuneet meidän tytöille paljon paremmin kuin mun herkut, niin tutustutaan uuteen makumaailmaan :) On tässä aikamoinen urakka tulevalle syksylle ja talvelle, onneksi treenikaverit on ihan parhaita, niin varmasti viihdytään niin agin kuin tokonkin parissa :)

Paluu Kuttukuuhun

Blogi on elänyt hiljaista eloa viime viikot, mutta tässä taas vähän päivitystä. Demi suoritti paimennustaipumustestin hyväksytysti ja saa käyttää koulutustunnnusta Paim-T. Valitettavasti Misin kuvaamaa videota en enää löydä. Siirtäessäni kuvia koneelle, olen ilmeisesti poistanut sen (en ole kovin hyvä koneiden kanssa :)). Mutta siis olimme ryhmämme ensimmäinen, Bolt oli saman ryhmän viimeinen koira. Tottelevaisuus osio oli samanlainen kuin viimeksi. Tosin Demi kiipesi selkääni, kun tuomari Sinikka Kumpusalmi tuli jututtamaan meitä. Pikkuhiljaa typy uskaltautui rapsuteltavaksi, mutta kovin pidättyväinen oli. Kun päästin Demin vapaaksi, kulki kuten yleensäkin, tarkkailee ympäristöä, mutta pysyy riittävän lähellä ja seuraa minun eleitä. Kun kutsuin luokse, typy päätti aloittaa leikin "enpäs tulekaan luokse". Sinikan avustuksella lopulta Demi tulikin oikein kiltisti luokse. Toisien koirakoiden ohi pujoteltaessa, oli kovin kiinnostunut kaikista, mutta nätisti haisteli ja jatkoi taas matkaa. Bolt oli arvatenkin kiinnostavin ja lapset olisivat halunneet leikkiä.

Itse testi osuus meni oikein mukavasti mielestäni. Olin seurannut kuitenkin jo parinkymmenen koiran testin ja käsitykseni oli että kun koira tulee lauman perässä ja myötäilee minun liikkeitä riittää. No, olimme kulkeneet mielestäni koko testin niin, lopulta Sinikka kehoitti minut viemään Demin lauman eteen ja sieltä hän käski Demin hakemaan lauman luokseni. Onneksi Demi toimi kuin esikokeessa ja haki lauman minulle, sillä testin arvostelussa ssain kuulla, että tämä oli ainoa syy, että Demi pääsi läpi. Ihmettelin, sillä jos viimeksi ja tällä kertaa pääsi vähemmällä suorittamisella läpi, niin miksi kolmatta kertaa paimenessa olevalta koiralta, jolta testataan luontaisia paimennuskykyjä, vaaditaan esikokeen suoritusta? Läpi päästiin ja onnellinen saa olla.

Testi jäi kyllä lopulta melko toissijaiseksi asiaksi, sillä testin jälkeen lähdimme porukalla kohti Juankoskea ja samaista mökki kuin viime Kuttukuun reissulla. Mukana tälläkin kertaa siis Bolt ja Annina, lisäksi Herra H ja Sade ja meidän koko musta-valkoinen laumamme. Ilta meni syöden, saunoen ja pelaten. Aivan mahava reissu. Porukan miehillekin keksittiin mieluista tekemistä, sillä H sai tutustuttaa meidät frisbeegolfin saloihin Juankosken kentällä lauantaina.Meidät myös ikuistettiin kentän facebook-sivuille, kun sivuja ei kuulemma oltu päivitetty hetkeen. Sunnuntaina kotiin päin suunnatessamme, poikkesimme koiria ulkoiluttamaan ja hakemaan geikätköjä Sorsakoskelta. Oikein ihana viikonloppu ja saimme myös huomata kuinka Alicen luottamus miehiä kohtaan on edistynyt huimasti, Herra H oli Alicen paras kaveri koko viikonlopun :)

tiistai 15. syyskuuta 2015

Ylökkin mestikset

Talvikauden ohjattuja agilitytunteja odotellessa, saimme helpotusta ikävään. Annina ilmoitti meille, että seuran mestikset kisataan maanantai-iltana ja onneksi minullakin oli vapaa ilta. Niinpä suunnistin paikalle Disan ja Demin kanssa. Tytöt odottivat nätisti autossa, sillä välin kun minä osallistuin esteiden kantoon ja kirpparitavaroiden hinnoitteluun. Lämmittelimme Demin ja Boltin koko porukalla ja samalla melkein myöhästyimme rataan tutustumisesta :D Kerkesimme pariin kertaan käymään radan läpi ja sit aloitettiin.

Bolt ja Demi määrättiin menemään peräkkäin putkiluokassa, niinpä menimme heti valmistautumaan ekan esteen taakse kun Bolt ja Annina riensi samalla viimeisenä esteenä toimineelta pois ja kehui hienosti mennyttä rataa. Päästin Demin pois hihnasta ja sen sijaan, että Demi olisi jäänyt paikalleen istumaan, lähti Anninan ja Boltin luokse hakemaan palkkaa ja kehuja :D Ei suostunut kiinni, vaikka reillun metrin päähän minusta tulikin. Joku neuvoi, että mene radalle, josko se lähtis perään. "Huijaus" onnistui, käskin Demin paikkaan ja itse riensin radalle ja sinnehän typy tuli innoissaan luvan saatuaan. Rataa en muista, mutta esteinä oli vain hyppyjä ja putkia. Demin  menoon olin todella tyytyväinen, vaikka hylätty tulikin, kun Demi valitsi (varmasti huonon ohjaukseni perusteella) putken väärän pään. Mutta esteet meni muuten oikeassa järjestyksessä ja teimme hommia yhdessä. Ja ylipäätään, että Demi kuunteli mua, on jo superhyvä saavutus, jos miettiin monia agitunteja :) Loppuun saakka mentiin parinkymmenen esteen rata ja sit saatiin palkka, superkehut, halit ja vielä jäähdyttelylenkki "poikaystävän" kanssa.

Disan starttia odotellessa, käytiin rallytokon alokasrataa läpi. Seurasin muutaman koirakon menoa ja lopulta uskaltauduin menemään itsekin. Tuomarina toiminut henkilö neuvoi ja ohjasi. Lopulta kritiikkinä oli vain se, kun käskin Disan makaamasta perusasentoon. Kehuja saimme kehuista ja kun Disa seurasi tosi hyvin, vaikken katsonut häntä vaan pidin pääni pystyssä. On tässä siis jotain tapahtunut viime kevään jälkeeen ;)

Mölliluokkaan tutustumisessa olin ajoissa paikalla ja varmistin itselleni kaksi putkea, joissa molemmissa "väärä" pää oli rataan nähden edessä. Tiesin, että koira pitää ottaa tosi hyvin edelliseltä esteeltä, jotta ei karkaa väärään päähän. Odottelin hyvän aikaa Disan kanssa ennen radalle pääsyä. Ja kun vihdoin pääsimme, oli Disa jotenkin aivan unessa. Meinasi tulla ekalta hypyn alta. Käskyllä onneksi peruutti ja hyppäsi yli ja ensimmäinen vaikeista putkista oli seuraava este. Sen Disa suoritti oikein, mutta hitaasti. Varmaan huokaisin liian aikaisin ja valitsin väärän puolen ohjata, Disa nimittäin valitsi suoran hyppy-putki-linjan sijaan selvästi sivussa olleen putken väärän pään ja hylättyhän sieltä sitten tuli. Annina luki mun ilmeestä, että voi vee, tästä ei tuu mitään, ja huusi että "Tsemppaa, tsemppaa, loppuun saakka!". Saatiin kyllä ihan uutta draivia, ei muuta kun koira ympäri ja takasin putkeen. Loppurata menikin tosi hienosti ja vauhdilla, myös se toinen vaikea putki. Myös A:lla pysähtyminen onnistui :)

Disan jäähdyttelyn jälkeen, kävin vielä Demin kanssa rallytokoradalla ja imuttamalla meni ihan hyvin ja sitten vielä lenkkeiltiin kimpassa Saden ja Boltin kanssa. Me lähdimme jo aikaisemmin, sillä alkoi jo pitkä päivä tuntua jaloissa ja tiistain aikainen herätys ahdistamaan. Annina jäi vielä starttaamaan Saden kanssa kisaavien radalle ja purkamaan ratoja. Onneksi kerkesimme rakentamiseen mukaan, muuten huono omatunto olis alkanut kolkuttamaan jättää toiset töihin. Mölliluokan medien palkintojen jako jäi näkemättä ja yllätyksekseni Disa oli kolmas. Kisaavat koirakot eivät voineet sijoittua ja nollia tuli niin vähän mölleiltä, että sijoituimme. Disa meni niin hitaasti alun, että en ikinä olisi uskonut senkään riittävän, mutta näköjään loppu tultiin riittävällä vauhdilla :D Hauskaa oli ja varmasti tulen viihtymään uudessa seurassa. Pian pitäisi tulla ryhmäjaotkin, toivotaan samaa ryhmää Boltin kanssa, jotta saadaan lenkki kaverit treenien päätteeksi  :).

tiistai 1. syyskuuta 2015

Karavaanailua ja Tervakoski Kv

Perjantain aamuvuorojen päätyttyä starttasimme asuntoautomme kohti etelää. Toki tällä kertaa ei niin etelään kuin viimeksi, sillä leiriydyimme Lempivaaran leirintäalueelle Riihimäelle. Alicen ensimmäinen karavaanarireissu sujui hyvin. Haukut oli rauhallisia autossa ja alueella tytöt osasivat käyttäytyä hienosti. Suuri ihmetys meille oli se, ettei ravintolaan/terasssille olleet koirat sallittuja. Lyhyen konsertin jälkeen tytöt jjäi rauhallisena autoon. Lempivaara taitaa olla kausipaikkalaisten paratiisi, sillä monien vaunujen ympärille oli rakennettu puisia aitoja portteineen ja etutelttojen tilalla oli mökkejä :) Kaunis paikka, vaikkei me kauaa keretty siitä nauttimaankaan.

Lauantaina siirryimme Tervekoskelle metsästämään sertiä ja cacibia. Sekä Disa että Demi esiintyi Harri Lehkosen kehässä. Demille seisominen on aivan uskomattoman vaikeaa kehässä. Kehän laidalla typy seisoo ja ravikin oikein nättiä, mutta kehässä mieluummin istuu :( Täytyy varmaan viedä typy näyttelykurssille, jos saatais jotain apua. Ja tätä seisomista harjoiteltu päivittäin ruoan saamisen yhteydessä, sujuu todella hyvin :(

Demi sai arvosteluksi erittäin hyvä ja oli luokkansa toinen (nuorten luokka). Kirjallinen tuotos:

"Mittasuhteiltaan aavstuksen pitkänomainen nuori narttu. Hyvä pää. Rintakehän tulee vahvistua. Melko hyvä etuosa. Hieman jyrkkä lantio ja lyhyt taka-askel. Hyväasentoinen hieman matalalle kiinnittynyt häntä. Oikeanlainen turkki. Esiintyy reippaasti."

Disa oli AVK1, ERI, PN2, VARA-SERT ja VARA-CACIB, ei siis kauas jääty valioitumisesta, mutta eihän meillä kiire ole :)

"Keskikokoinen, vahvarunkoinen narttu. Oikeat mittasuhteet päässä ja rungossa.Tasap. kulmaukset. Oikea-asentoinen häntä. Hyvälaatuinen turkki. Erinom. temperamentti. Terveet liikkeet."

Nopean näyttelykäynnin jälkeen jatkoimme kohti Pirkanmaata. Seuraavan yön vietimme Ylöjärvellä, oikein kauniilla Peltomäki campingilla. Mukavaa yhdessä oloa luonnokeskellä, hyvää ruokaa ja lenkkeilyä. Vaikka päivä oli oikein kaunis ja kesäinen, oli illassa jo syksyn tuntua, kostea ja kolea keli sai meidät ajoissa nukkumaan.

Toki aikainen herätys ja siirtyminen Mutalaan talkoilemaan klo kahdekssaksi aamulla saattoi myös vähän vaikuttaa. Mitäpä mamma ei tekisi lasten harrastusten tähden? ;) No nyt on ainakin talkoiden osalta treenipaikka lunastettu, eli ensi talvikaudella olisi tarkoitus treenata agilitya YLÖKKin riveissä. Disalle anottu omaa tuntia ja Demi ja Alice jakaisivat tuntinsa vuoroviikoille. Lisenssiä haettu, toki kisaamaan emme mene tänä vuonna, ensi vuodelle voisi A-lisenssiä harkitakin..;)