tiistai 10. marraskuuta 2015

Vaihtuneet roolit

Eilen kävimme toteamassa treeneissä, kuinka oma väsymys ja arjen muuttuminen totutusta muuttaa kuuntelevan koiran haahuilijaksi. Omat työkuviot piti minut poissa kotoa sunnuntain ja kotiin tulin käytännössä vain kääntämään kylkeä ja lähdin taas aamulla töihin. Hieman pidempi päivä myös maanantaina ja sitten pikainen metsälenkki tavarat kasaan ja treeneihin. Demi ei olisi lähtenyt papin kainalosta ja Alice oli vähän turhankin innoissaan lähdössä.. Lopulta sain Disan ja Demin autoon ja lähdettiin kaahaamaan hallille. Aika niin kortilla, että lämppä jäi hallirakennuksen kiertämiseen ja sitten rataa rakentamaan.
Disa odotti Demin kanssa häkissä, kun rakensimme rataa ja otin hänet vain vähän ennen omaa vuoroa häkistä. Radalle päästessämme kuuntelevainen 4-vuotiaani vaikutti puoltoista vuotiaalta, uhmaiselta kakaralta, joka teki mitä tykkäs, haahuili ja ekan vuoron jätinkin melko lyhyeksi. Turhaan tuhlaan toisten treeniaikaa koiran kanssa joka tekee omiaan, haistelee ja pyörii omia ratoja. Joten koira takaisin häkkiin ja odottamaan toista kierrosta..

Noh, tarkoitus oli harjoitella tiukkoja kännöksiä erikseen. Eli alla olevasta radasta 10 hyppyltä kepeille niin, että ohjataan koira oikealla kädellä hypylle ja käännytään jo koiran ponnistaessa ympäri ja jatketaan vasemmalla kepeille. Tosin nyt kun katon tuota rataa, kepit oli lähempänä oikeaa reunaa, sillä hypylle ohjattiin jo metrin-puolentoista päästä ja siitä kohtaa saatiin koira hyvin jatkamaan kepeille. Sama harjoitus tehtiin myös toisin päin, ottaen 6. putkelta vauhti ja 1. hyppy. Toinen kohta jota harjoiteltiin erikseen oli puomilta hypylle, niisto, siivekkeen kierto ja jatketaan putkeen. Tää oli Disalle ylivoimamisen vaikeaa harjoitella erikseen, joten radalla se vaan piti osata. Esimerkkejä siitä mitä typy teki; jätti hyppäämättä esteen, hyppäsi siivekkeen yli, tuli siivekkeen välistä (aika hyvin pullukalta).. Joo treenit siis jäi tähän.


Tokalla kierroksella mentiin siis rataa, Disalla vähän paremmin jo korvat mukana. Omista mokista huolimatta kaikki sujui Disalta hienosti kepeille saakka. Sen jälkeen alkoi kaverit aidan takana kiinnostamaan ja keppejä mentäessä ei millään jaksettu loppuun saakka vaan tultiin ohjureista yli ja ali, targetti tarkastettiin useampaan kertaan. Kerran onnistumisen jälkeen superkehut ja bileet ja treenit ohi. Huh, että oli hankalaa..

Jähdyttely Disalle, lämppä Demilla ja taas mennään. Tällä viikolla Jaana piti treenit koulutusohjaajakoulutuksen takia. Koulutusohjaajakoulutuksessa tarvii pitää treenejä, joita toinen on seuraamssa, joten Annina siis seurasi ohjausta. Jaana antoi paljon vinkkejä ryhmäläisille ja oli suunnitellut kivan ratapätkän ja puomitreeniä. Rata oli kyllä helppo, mutta itseäni jäi mietityttämään kuinkahan menee. Kun muistaa Demin viime kevään ja kesän ja Disan treenit meni ihan penkin alle, jännitti uusi kouluttaja ja oma fiilis oli aika maassa.


Nyt täytyy ottaa uusi asenne mun kakaraa kohtaan, sillä Demi esiintyi edukseen. Demistä taitaa sittenkin kasvaa ihana aikuinen, joka malttaa kuunnella ja keskittyä <3 Murulainen meni tosi hienosti, ainoa vaan, ettei ihan sulattanut vieraalta saatavaa palkkaa. Mutta vauhtia riitti ja kuunteli hienosti ja mamikin melkein osasi ohjata. Ekan kierroksen jälkeen oli pakko tarkistaa, että olihan oikea koira ;) Meno oli kuin Disalla normaalisti. Oman vuoron päätteeksi leikimme palkkalelulla ja typy oli leikki mun kanssa, eikä lähtenyt omille teilleen. Voi murulainen. Jaanalta saatiin palutteeksi, että kepit kuntoon ja starttaan :) Tokalla kierroksella puomitreeniä ja kuten arvata saattaa Demi meni kuin vanha tekijä. Kun päästiin puomin päähän, Demi kosketti alustaa, otti palkan ja liikkeelle VAU:lla, tosin kontaktirakastaja kääntyi ympäri ja puomia pitkin seuraavaan päähän :) Jaana vaan kehoitti, että jos noin käy, mene palkkaamaan toiseen päähän, niin että tulee hyvä kontakti.

Loppu fiilis oli se, että kyllä kannatti lähtee treeneihin. Kyllä se yhdessä tekeminen ja onnistuminen on elämän kantava voima :)

torstai 5. marraskuuta 2015

Ageilua

Vähän jäänyt tää kirjoittelu, vaikka tärkeitä treenejä ollut. Viime viikolla agissa oli putken ja kontaktin erottelua, joka vaatii paljon treenejä. Kontaktit vaan on niin parhaita meidän tyttöjen mielestä ;)



Putken ja kontaktin erottelun lisäksi harjoiteltiin takaa kiertoja ja japanilaista. Kolmoselta putkeen oli siis aika vaikea, mutta mitä enemmän näistä saa harjoitusta, tulee siitä itsellekin varmempi olo. Sitten kun koiran sai putkeen oli jo kova kiire mennä vitoselle. Siihen tehtiin eräänlainen sylikääntö, tosin itse sain palautettu, kun menin liian lähelle estettä. Menin itse siivekkeen taakse, jonka jouduin kiertämään jatkaessani matkaa. Japanilaista treenattiin siis A:n jälkeen. A:lle valssilla vaihto ja peruuttaen  kohti 11:ta, oikealla koira ohjataan esteelle ja vasemmalla koira mukaan siivekkeen takaa ja edelleen putkeen. Putken toiseen päähän ei niin kiire kun ekalla kerralla, sillä seuraava hyppy aika suorassa linjassa. Disan kanssa treenattiin edelleen keppejä erikseen.

"Kakaroitten" treenissä vuoro Demillä. Demiä osasin ohjatakin jo paljon paremmin, sillä typy ei karannut muistaakeni kuin kerran A:lle. Mölleissä käytettiin samaa rataa 1-6 esteitä. Demin kanssa ongelmana on tuo kädessä kiinni oleminen ja armoton nopeus. Olin siis auttamatta myöhässä vitoselta, toisaalta typy ei lähde sooloileen vaan vauhti vaan hidastuu kun en oo ajoissa paikalla. Lisäksi keppitreeniä, sitä kun ei koskaan voi olla liikaa ;)

Koska tytöt on huonoja leikkimään leluilla palkkana, niin ajattelin kokeilla kumileluja, joihin laitoin voita sisään. Nehän toimi hyvin kaikilla. Tosin tän viikon treeneissä Disa toi lelun mulle ja haki siitä palkkaa. Toki tämäkään ei huono kun ajattelee kapulaa :)

Tällä viikolla treeneissä oli koirille helppo rata, ihmisille ei niinkään. Vuorossa välistä vetoja ja serpentiiniä.



Vaikeata oli juosta, kyllä juokseminen oli vaikeinta. Medikokoisen koiran kanssa nopeinta olisi mennä takaperin juosten, mutta omat koivet meni väkisinkin jotain samba-askelia :) Todella hyvä harjoitus itselle ja ohjauskäden vaihtamiseen oikeaan aikaan. JA kuten sanoin ei Disalla suurempia ongelmia välistä vedoissa tai serpentiinissä. Ongelmana oikestaan Disalla oli sooloilu. Eli muistaa radan ja muurilta menossa keinulle vaikka ohjaus ei lähelläkään sitä, no vähän hukkasin koiran ;D Joo, keinu oli taas lemppari ja sinne mentiin sitten joka välissä..

Möllitunnilla mentiin noita kolmea hyppyä ensin välistä vedolla ja sitten serpentiiniä. Allu on tosi kiinni kädessä, ei siis välittänyt edes välipalkasta vaan tuli vaan mun luokse, onneksi sentään oikeasta kohtaan. Annina taas kehui, kun on fiksu koira ja vauhtia riittää, että sit kun saadaan kädestä irti on aivan täydellinen agiin. Lisäksi vähän keinutreeniä. Siihen Allu tarviikin jarrua. Siis keinu ei pelota tasapainoista koiraa, ongelmana on nopeus ja malttamattomuus. Jos keinua ei opeta kunnolla, tämä koira tulee hyppykeinun, ihan vaan malttamattomuuden takia.. Treenattiin kosketusalustalla, jota ollaan erikseen treenailtu kotona ja nyt yhdistettiin se kontaktiin.

Että semmosta.. Olen melko varma, että mun koirat on superpäteviä näissäkin, mä vaan en oo riittävän hyvä. No, nyt on tilaukseen laitettu oma avain hallille, jotta päästään treenaileen vähän enemmän, kun ei oikein aikataulut taho natsata muiden harkkaajien kanssa. Josko kerta viikkoon ajelis omatoimitreeneihin ja samallahan voisi vähän tokoakin treenailla :)