Ageilemassa Hirsilässä

Ollaan pidetty taukoa vähän kaikesta treenaamisesta, mutta tiistaina pääsimme vihdoin agikentälle ja ohjatule tunnille. Mä olin aivan innoisani, vaikka töistä tuhatta ja sataa kotiin kamat ja koirat autoon ja kentälle :) Ohjaajana toimi Marianne Kukkamäki OSKK:lta.

Mukaan pitkän harkinnan jälkeen Demin, haveilin vähän Alicea, mutta Demi haltsaa estesarjat paremmin. Iloisen yllätyksen Demi mulle järkkäskin, kun meni tosi hienosti <3 Kepitkin saatiin menemään ilman ohjureita ekalla kierroksella ja tokalla kierroksella ohjureiden kanssa pienen harjoittelun jälkeen. Typy kuunteli hyvin, tosin tuli huijatuksi putkeen muiden tavoin ;) Tauko on tehnyt kyllä tosi hyvää Demille. Palautteeksi saatiin, että meillä on hyvä yhteistyö ja ohjaan hyvin, kunhan muistan ohjata loppuun saakka. Myös oikealla ohjaaminen tarvii lisätreeniä. Mutta oli iha supertyytyväinen. Nämä oli Demin ekat ulkotreenit agissa.

Mukana myös totta kai myös Disa. Disan kanssa oltiin kaivattu niin paljon radalle, että innokkuus poltti kaikki mahdollisuudet onnistua :D Olimme siis aivan liian kiireisiä. Kun mä rupesin kiirehtimään, niin Disa rupesi oikomaan etenkin kepeissä. Kepeillä otettiin siis ohjurit käyttöön. Oli ne vaan ihmeellisiä, kun ei tiennyt menisikö yli vai ali :DD JA tää on mun se ykkösagikoira :) Noh, treeniätreeniä keppeihin, niin kyllä me vielä pärjätään :) Intoa ainakin löytyy ja malttia tarvitaan. Myös meillä on hyvä yhteistyö, mun pitää vaan pitää itteni rauhallisena, silloin Disalle ei tuu liian kiire ja keskittyy kuuntelemaan.  Mutta hyvä fiilis jäi ja taas muistaa minkä takia haluan sitä jatkaa!

"Vähän sinne päin"-ratakartta :D
'

Hei Disan ja Alicen 4-vuotis synttäreitä juhlittiin männä viikolla, ONNEA MURUT <3 <3

Viikonloppuna lähetään karavaaneileen koko perheen voimin, lauantaina näyttely ja sunnuntaina meen Ylökkin agikisoihin talkoileen, tekemistä siis riittää!

Liepaja 8.8.2015

Kun kerran Baltiaan oli matka, niin tsekattiin sitten myös oliskos siellä jotain näyttelyä mihin Disan voisi ilmoittaa. Ilmoittimme vain Disan, sillä uskomani mukaan esiintyminen vaikuttaa tosi paljon ja tällä hetkellä olisi ollut turhaa maksaa Demin jolkottelusta.

No, olimme siis kovin myöhään ilmoittamassa, joten oli aika rajallista mihin ilmoittaa asialliseen hintaan :) Löysimmekin siis Liepajasta kaikkien rotujen näyttelyn ja sinne pikkuhiljaa suuntasimme. Soittelin vikana ilana ennen lähtöämme Katille, että kuinkas tuolla ulkomailla noin lappujärjestelyt yms toimii. Koko näyttelystä ei ollut otettu yhteyttä ilmon lähetyksen jälkeen ja rupesi hiukan jännittämään, että kuinka käy. Laitoimme kyselyä sähköpotitse Katin ohjeiden mukaan, mutta mitään ei vastattu koko viikkona.

Paikalle menimme hyvissä ajoin ja hyvä niin, koska ensin oli vaikeuksia löytää paikka. Navigaattori ohjasi meidät kadunkulmaukseen, joka muistutti enemmän Auschwitzin muureja kuin Olympia stadionia, vanhat, korkeat muurit, joissa ylhäällä piikkilankaa. Karun näköistä seutua, mutta valitsimme summassa oikean suunnan ja hetkeä myöhemmin olimme vihreiden kenttien laidalla. Laput saimme paikan päältä minun nimellänä ja sitten ei muuta kuin odottamaan kehän alkamista.

Disa esiintyi tapansa  mukaan todella kauniisti ja nappasi AVK 1, SA, PN1, SERT ja ROP. Kaikki yhdellä esiintymisellä, sillä muita schapeja ei ollut ilmoitettu. Tuomarina oli tsekkiläinen Olga Dolesjova, joka käsitteli koiria hyvin ja osasi lukea koiria. Saimme myös todella kauniin arvotelun:

"Typical head, good ears, eyes, good muzzle, normal bite. Excellent body, great musceles. Typical and excellent angulation. Great moves. Excellent coat. Excellent handling."

Ryp- kehää jäimme odottamaan, vaikkei tuloksia sieltä saatukaan. Disan esiintymiseen olen kyllä todella tyytyväinen, sillä hän menee oikein nätisti ja laukka-askelia en muista milloin olisi viimeksi. Murulainen onkin sertin päässä kahden maan valionarvosta <3

Disan ja Demin matkapäiväkirja osa 1

Parisen viikkoa sitten käytiin viemässä Alice ruokineen mun vanhempien luokse, kova harmitus kun kuitenkin oman mokan takia en saanut häntä mukaan. Tiedän, että Alicella on hyvät olot siellä, tilaa juosta ja temmeltää, saa rapsutuksia ja todennäköisesti joku unohtaa jotain syötävää kuonon korkeudelle, mutta silti tuntuu oudolta viedä hoitoon.

Kotona vielä viimeisten pakkauksien myötä olimme valmiit starttaamaan. Ajoimme yötä vasten satamaan ja nukuimme siellä muutaman tunnin ja lähdimme aamulaivalla Viroon. Koirat matkustivat autokannella autossa, ja minä tietysti mietin pääni puhki, jotta milloin kuulutetaan, että kaksi koiraa pyrkii ulos asuntoautosta. Kovin rauhassa tytöt kuitenkin siellä olivat ja hyvinvoivan näköisiä paria tuntia myöhemmin, kun pääsimme takaisin autolle. Tallinnassa emme edes pysähtyneet, vaan tarkoitus oli päästä hieman syrjemmälle lenkkeilyttään koiria. Matkalta kohti Saarenmaata löysimmekin aivan ihanan pikkuisen kylän ja kahvion. 

Saarenmaalle mennessä ja palatessa koirat joutuivat taas jäämään autoon, mutta matka kesti pari kymmentä minuuttia ja lossilla autokaan ei kuumene niin kuin laivan autokannella. Muuten koirat kulkikin mukanamme kaupungilla ja ravintoloissa, kauppaan ei tietenkään koiria otettu, joten silloin typyt vartosivat autossa tai toisen kanssa kaupan ulkopuolella. Saarenmaalta jatkoimme matkaa Pärnuun ja Latvian puolelle Jurmalaan, Liepajaan ja lopulta vielä Riikaan.

Meteoriittialueella

Meteoriitti alueella

Meteoriitti alueella

Meteoriitti alueella

Pärnussa ravintolassa

Kaksitasoinen aamupalapöytä ;)

Mekin päästiin sänkyyn nukkuun.

Yleisesti koiriin suhtauduttiin oikein mukavasti, osa ei kiinnittänyt huomiota, osa oli aivan haltioissaan. Ravintoloihin saimme ottaa koirat mukaan terassille ja kaikissa heille tarjottiin vettä juotavaksi, osassa ihan ilman tilausta. Pärnussa erään kaupan pihassa eräs tuntematon rouva osti tytöille makkaraa ja ilmeisesti kysyi minulta venäjäksi(?), että saako antaa. Ennen kuin kerkesin sanoa mitään, oli hän jo antanut koirille makkaraa kädestään. No, eipä ainakaan mitään oireita tullut, että ilmeisesti sopi koirille se ruoka :D Disa ja Demi teki oikein mukavia tuttavuuksia siis eri kaupungeissa ja heidän kanssaan oli siis oikein mukavaa matkustaa. Leirintäalueella osasivat pääsääntöisesti käyttäytyä oikein hyvin.

Auton allakin on viileää.

Liepajassa saatiin lainata varjoa kuumana päivänä

"Onko koko ajan pakko kuvata" teiniangsti.

Trendi kahvila Tallinnassa.

Yövyimme eräällä aivan ihanalla camping alueella, joka sijaitsi oikein idylisessä maalaismaisemassa joen rannassa. Joessa oleva vesi oli mielestäni haukkujen uintikelpoista ja jo niitetyillä pelloilla Disa ja Demi pääsi juoksemaan sydämensä kyllyydestä. Mekin saimme levollisin mielin viettää iltaa korttia pelaten ja loppureissua miettien.

Voin vain suositella reissaamista koirien kanssa, toki täytyy muistaa paperit hoitaa ajoissa, vaikkei niitä missään kysyttykkään. Lueskelin paljon keskustelupalstoilta koirien kanssa matkustamisesta ja Ekinokokkoosista ja eläinlääkäreistä. Ja päätelmieni mukaan, en ymmärrä minkä takia koirien kulkua seurataan noin vähän. Tai ainakin laivalla matkustettaessa. Eihän säädökset Ekinokokkoosin ja Rabbieksen varalta turhia ole, sillä molempia esiintyy mm. Baltiassa, mutta kumpaakaan ei Suomesta, joten eikö olisi hyvä pitää huolta meidän kansasta tältä osin ja tarkistaa eläinten paperit hieman tarkemmin. Ja kaikille jotka miettivät 28päivän sääntöä: halvempaa ja tehokkaampaa on ottaa kerran Virossa (1-5vrk ennen paluuta) kuin käydä kahdesti Suomessa eläinlääkärissä. Ei tarvitse edes tietää lääkeaineita tai kauppanimeä, riittää kun sanoo että on matkustamassa takaisin Suomeen :)

Höntsätreenit

Kun Mirva ei päässyt vetään meille treenejä perjantaina, niin treffasimme Anninan kanssa sitten omin päin. Mulla koko katras mukana, vaikken koko viikkona kerennyt treenaamaankaan. Oli siis hyvä aika muistella uudelleen viime viikon treenjä ja tehdä kotiläksyjä :) Vaikken tilivelvollinen ole kuin itselleni, hävettää, kun koirat saanut yhtään treeniä viikkoon.

Onneksi, mun koirat on eripäteviä koiria, joten ei tarvinnut hävetä kuin omaa toimintaa. Vaikka treenailla ei olla keretty, typyt osas kaikki kotiläksyt erinomaisesti! Musta ei voi sanoa ihan samaa. Äänen käyttöä täytyy treenata tosi paljon, jotta ääni pysyy keveänä ja korkeana. Tarvitsen myös harjoitusta uuteen kehumis/vapautustekniikkaan. Eli siis kehut taitava tyttö, loistava tyttö, vapautus VAU ja sitten saa vasta liikkua. Mutta nämä varmasti harjaantuu ja muistaa paremmin, kun tekee enemmän. Ja lisäksi pitäisi paremmin miettiä loppuun saakka mitä tehdään, ennen kuin alan tekemään. Koirien puolesta olin siis tyytyväinen, vaikka oma toiminta ei parasta mahdollista ollutkaan.

Disan kanssa tehtiin siis edellisen viikon läksyinä "hetsaus ja kuiskaus"-harjoitusta, näissä muutama turhutuminen Disalle, mutta pääasiassa tuli kyllä nopeasti. Itse ehkä tarvisin apparia, joka rauhoittaa mua odottamaan ennen uutta käskyä :) Lisäksi jumppaa rauhalliseen tahtiin ja kapulatreeniä. Kapulatreeni Disan kanssa on edennyt niin, että saan koskettaa sekä päätä ylhäältä että leuan alta niin, ettei kapula tipu. Harjoituksen pidän hyvin lyhyenä, niin että, joka toinen kerta kosketan ja annan palkan ja joka toinen kerta irroitus käskyllä ilman kosketusta, ja ihan muutama toisto. Kun ollaan näin hyvin edetty, en halua pilata sitä liian pitkäveteisellä ja vaativalla treenillä. Lisänä seurauuta, liikkeestä maahanmenoa, paikkamakuuta ja pari luoksaria.

Demin treenissä samat hajoitteet kuin Disalla, lukuunottamatta kapulatreeniä. Demin kanssa en osaa kapulatreeniä viedä eteenpäin, joten edelleen vaan rauhoitutaan ja jätetään kapulaa rauhaan. Demin harjoitukset sujui ilman turhautumista, mutta se etu noin  pehmeässä koirassa on, kun ei ala uhoamaan kun ei heti saa palkkaa :D Demi alkaa olla kyllä taas niin ihanan mukana touhussa ja nyt kun löytyy vielä korvaa, niin se kanssa on aivan mahtavaa treenata :)

Alicelle otin samoja treenejä ja tuo "hetsaus ja kuiskaus"-treeni myös uutena, hyvin lyhyitä seuraus pätkiä ja paikkamakuu treeniä. Alicen into aivan taivaissa, tosin mä jouduin kehujen lomassa päästään parit ärräpäät, kun neiti vähän himoitsin nakkeja ;) Kapulatreeniä viime viikon tapaan niin, että kapula meidän välissä maassa ja kuonokosketuksesta saa palkna. Ongelmaksi muodostui se, että ennen kuin kerkesin palkkaamaan haistelusta, kerkesi Alice jo lyömään kapulaa tassulla. Kun odotin ja odotin, Alice vei liikkeen pidemmälle ja nosti kapulan maasta suulla! Eli siis jee!! Hän otti ihan itse kapulan maasta ja nosti ilmaan. Eihän se kauaa suussa pysynyt, mutta iso saavutus on jo tämä!

Viikko meni prosessoidessa treenejä, mutta pääasiahan on että ne asiat opitaan, tavalla tai toisella :)

Nyt me lomaillaan. Viikko ollaan laitettu autoa kuntoon, jotta voidaan lähteä Baltiaan kesälomareissulle. Valitettavasti aloin hoitaan koirien passiasioita liian myöhään, enkä saanut Alicen aiemmista rokotuksista todistusta (lääkäri lomailee) ja näin joudumme jättämään Alicen hoitoon. Disasta ja Demistä tulee nyt sitten karavaanikoiria ja onhan meillä vähän ohjelmaakin siellä tiedossa :)

Paimenessa Kangasalla

Päätimme Anninan kanssa vielä kokeilla kuinka Bolt ja Demi suhtautuu lampaisiin, kun ei sisu tahdo antaa myöden luovuttaa. Niinpä menimme Kaisla-Maria Hakalan oppiin Hakapaimeneen Kangasalan Saarikyliin. Itseä hieman harmitti, kun en heti kehdannut vaatia apua koiran ja lampaiden ohjaukseen, toisaalta, Demi sai paljon itseluottamusta kun sai ilman ohjeita lampaat liikkeelle, hieman haahuiluakin oli, mutta oli selkeästi kiinnostunut lampaista ja hoksasi miltä puolelta pitää mennä. Välillä komensin vähän liiankin kovaa vauhtia pois, mutta olin todella tyytyväinen kuinka lopulta pärjättiin.
Bolt veti varsinkin tokalla kertaa aivan huippusuorituksen ja vaikka muut koirat haukkui haan ulkopuolella, jätkä keskittyi lampaiden paimentamiseen. Kuvasimme videotakin, mutta emme saaneet lupaa julkaista niitä. Kuviin saimme julkaisuluvan.

Nyt sain siis riittävästi itseluottamusta ilmoittautua uudelleen paimennustaipumustestiin syyskuulle. Yritämme saada vielä uuden harjoituksen elokuun loppupuolelle ja silloin voisi yrittää Allua ja Disaakin saada mukaan.

Kiitos taas Anninalle seurasta, kyllä oli taas kiva reissu :) Saimme seurata myös parin bordercollien treeniä ja heiltä sain myös luvan kuvien julkaisuun :)

Kuva Annina Könönen

Kuva Annina Könönen

Kuva Annina Könönen

Kyllä tyttö ja poika voi olla ihan vaan kavereita <3 Bolt ja Demi

Paimennustaipumustesti Kuttukuussa

Viikko sitten lauantaina startattiin puolilta päivin Anninan, Boltin ja Demin kanssa kohti Savoa ja Juankoskea. Juankoskelta olimme varanneet mökin, jossa meidän lisäksi yöpyi Elopellon Aamuhalla (Halla) ja Elopellon Aikamatkaaja (Merlin) sekä Demin sisko Härdellin Bubble (Nala) omistajineen. Matka ei alunperin ollut pelkkä huviretki, sillä sunnuntaina klo 9.00 alkoi paimennustaipumustesti Vehmersalmella.

Nala, Bolt ja Demi

Demille tuli paljon uusia ihmeellisiä kokemuksia reissussa, esimerkiksi matkustaminen takakontissa ja vielä pojan kanssa ja ilman perheemme muita koiria. Muutamaan kertaan Demi nousi seuraamaan missä mennään, mutta suurimman osan matkasta Demi nukkui nätisti. Pitkän matkustamisen ja pienen tauon jälkeen leikki maistui kaveruksille, kunnes sisko saapui paikalle. Demi muuttui passiiviseksi ja leikki maistui vain jos minä olin mukana, muutenkin Demi seurasi minua kuin hai laivaa koko ajan. Merlin oli kovin kiinnostunut Demistä. Vaikka juoksut jo ohi, innokas nuorimies rakastui päätä pahkaa. Siinä minä sitten kuljin kaksi koiraa jaloissa, lähes tauotta.

Ilta vaihtui yöhön saunottaessa ja kuulumisia vaihdellessa. Yöunet jäi melko lyhyiksi koko porukalla, sillä Nala herätti meidät varttia vaille 5 ja pakkohan sitä oli ruveta tekemään eväitä ja siivoamaan.Vielä viimeiseksi otimme yhteiskuvaa meiän kakaroista, ja kyllähän sieltä muutama onnistunut vedos löytyi. Matka kohti Vehmersalmea saattoi siis alkaa.

Vasemmalta Merlin, Nala, Halla, Bolt ja Demi

Testitilaisuus aloitettiin ilmoittautumisella ja kisakirjojen ostamisella sekä arvottiin järjestys testiin. Uskomatonta mutta totta, bongattiin numerot 8, 13. 14, 15 ja 16. Eli kolme schapea samassa viiden koirakon ryhmässä ja peräkkäin yhteensä 4 schapea :) Sitten tuomari kertoi hieman päivästä ja työskentelytavoistaan. Ja pianhan sitä päästiin alkamaankin.

Testiin kuului tottelevaisuus osio, johon mentiin 5. koirakon ryhmissä. Tuomari kävi tutustumassa koiriin ja samalla tsekattiin sirut. Sen jälkeen jokainen koirakko vuorollaan kiertää muut koirakot mahdollisimman löysällä hihnalla ja lopuksi päästetään koira kerrallaan irti ja kävellään poispäin muista ja kutsutaan koira luokse palatessa takaisin ja kytketään kiinni.

Demi paimenessa, kuva Annina Könönen

Demi paimenessa, kuva Annina Könönen

Seuraavaksi mentiinkin jo lampaille. Tuomari kertoi kuinka kenenkin kannattaa mennä ja esimerkiksi me mentiin rivakasti aitaukseen ja päästettiin koira pian irti. Demi haisteli pidemmän aikaa ja tutkaili itsekseen. Demi pehmeänä koirana koki tilanteen melko painestavana ja muutamaan kertaan yritti karata aitauksesta. Tuomari kuitenkin ihmetteli kuinka jokaisen karkausyrityksen jälkeen tuli takaisin ja jatkoi töitä. Mielestäni Demi työskenteli hyvin siihen nähden että näki ensimmäistä kertaa lampaat ja ymmärsi kuitenkin mitä pitäisi tehdä, vaikka pelottavia otuksiahan lampaat ovat. Välillä minä vein laumaa ja Demiä piti ohjata paimensauvalla ja välillä tuomari vei, kovin sekavaa toimintaa. Asiaa ei auttanut yhtään se, että en itse tiennyt mitä tehdä.

Tulos meille kuitenkin oli siis suositellaan uudelleen testattavaksi, ja syyskuulla olisi siis tarkoitus kokeilla uudestaan. Tätä ennen yritetään ainakin muutamaan kertaan yrittää lampaille. Liitän tähän videon sitten kun se on saatu editoitua, jotta pääset katsomaan testiämme. Tuomarin kommentit suorituksen jälkeen:

Kennelliiton sivuilta näet lisää testistä: http://www.kennelliitto.fi/sites/default/files/media/paimennusohjeistusten_muutoksia_1.4.2013_alkean.pdf

Kommenteissa lukee, että todella mielenkiintoinen koira. Tällä tuomari tarkoitti Demin pehmeyttä, mutta kuitenkin haluaa tehdä ja tekee töitä, vaikka aika paljon pelottaa.