Disan ja Demin matkapäiväkirja osa 1

Parisen viikkoa sitten käytiin viemässä Alice ruokineen mun vanhempien luokse, kova harmitus kun kuitenkin oman mokan takia en saanut häntä mukaan. Tiedän, että Alicella on hyvät olot siellä, tilaa juosta ja temmeltää, saa rapsutuksia ja todennäköisesti joku unohtaa jotain syötävää kuonon korkeudelle, mutta silti tuntuu oudolta viedä hoitoon.

Kotona vielä viimeisten pakkauksien myötä olimme valmiit starttaamaan. Ajoimme yötä vasten satamaan ja nukuimme siellä muutaman tunnin ja lähdimme aamulaivalla Viroon. Koirat matkustivat autokannella autossa, ja minä tietysti mietin pääni puhki, jotta milloin kuulutetaan, että kaksi koiraa pyrkii ulos asuntoautosta. Kovin rauhassa tytöt kuitenkin siellä olivat ja hyvinvoivan näköisiä paria tuntia myöhemmin, kun pääsimme takaisin autolle. Tallinnassa emme edes pysähtyneet, vaan tarkoitus oli päästä hieman syrjemmälle lenkkeilyttään koiria. Matkalta kohti Saarenmaata löysimmekin aivan ihanan pikkuisen kylän ja kahvion. 

Saarenmaalle mennessä ja palatessa koirat joutuivat taas jäämään autoon, mutta matka kesti pari kymmentä minuuttia ja lossilla autokaan ei kuumene niin kuin laivan autokannella. Muuten koirat kulkikin mukanamme kaupungilla ja ravintoloissa, kauppaan ei tietenkään koiria otettu, joten silloin typyt vartosivat autossa tai toisen kanssa kaupan ulkopuolella. Saarenmaalta jatkoimme matkaa Pärnuun ja Latvian puolelle Jurmalaan, Liepajaan ja lopulta vielä Riikaan.

Meteoriittialueella

Meteoriitti alueella

Meteoriitti alueella

Meteoriitti alueella

Pärnussa ravintolassa

Kaksitasoinen aamupalapöytä ;)

Mekin päästiin sänkyyn nukkuun.

Yleisesti koiriin suhtauduttiin oikein mukavasti, osa ei kiinnittänyt huomiota, osa oli aivan haltioissaan. Ravintoloihin saimme ottaa koirat mukaan terassille ja kaikissa heille tarjottiin vettä juotavaksi, osassa ihan ilman tilausta. Pärnussa erään kaupan pihassa eräs tuntematon rouva osti tytöille makkaraa ja ilmeisesti kysyi minulta venäjäksi(?), että saako antaa. Ennen kuin kerkesin sanoa mitään, oli hän jo antanut koirille makkaraa kädestään. No, eipä ainakaan mitään oireita tullut, että ilmeisesti sopi koirille se ruoka :D Disa ja Demi teki oikein mukavia tuttavuuksia siis eri kaupungeissa ja heidän kanssaan oli siis oikein mukavaa matkustaa. Leirintäalueella osasivat pääsääntöisesti käyttäytyä oikein hyvin.

Auton allakin on viileää.

Liepajassa saatiin lainata varjoa kuumana päivänä

"Onko koko ajan pakko kuvata" teiniangsti.

Trendi kahvila Tallinnassa.

Yövyimme eräällä aivan ihanalla camping alueella, joka sijaitsi oikein idylisessä maalaismaisemassa joen rannassa. Joessa oleva vesi oli mielestäni haukkujen uintikelpoista ja jo niitetyillä pelloilla Disa ja Demi pääsi juoksemaan sydämensä kyllyydestä. Mekin saimme levollisin mielin viettää iltaa korttia pelaten ja loppureissua miettien.

Voin vain suositella reissaamista koirien kanssa, toki täytyy muistaa paperit hoitaa ajoissa, vaikkei niitä missään kysyttykkään. Lueskelin paljon keskustelupalstoilta koirien kanssa matkustamisesta ja Ekinokokkoosista ja eläinlääkäreistä. Ja päätelmieni mukaan, en ymmärrä minkä takia koirien kulkua seurataan noin vähän. Tai ainakin laivalla matkustettaessa. Eihän säädökset Ekinokokkoosin ja Rabbieksen varalta turhia ole, sillä molempia esiintyy mm. Baltiassa, mutta kumpaakaan ei Suomesta, joten eikö olisi hyvä pitää huolta meidän kansasta tältä osin ja tarkistaa eläinten paperit hieman tarkemmin. Ja kaikille jotka miettivät 28päivän sääntöä: halvempaa ja tehokkaampaa on ottaa kerran Virossa (1-5vrk ennen paluuta) kuin käydä kahdesti Suomessa eläinlääkärissä. Ei tarvitse edes tietää lääkeaineita tai kauppanimeä, riittää kun sanoo että on matkustamassa takaisin Suomeen :)