Vaihtuneet roolit

Eilen kävimme toteamassa treeneissä, kuinka oma väsymys ja arjen muuttuminen totutusta muuttaa kuuntelevan koiran haahuilijaksi. Omat työkuviot piti minut poissa kotoa sunnuntain ja kotiin tulin käytännössä vain kääntämään kylkeä ja lähdin taas aamulla töihin. Hieman pidempi päivä myös maanantaina ja sitten pikainen metsälenkki tavarat kasaan ja treeneihin. Demi ei olisi lähtenyt papin kainalosta ja Alice oli vähän turhankin innoissaan lähdössä.. Lopulta sain Disan ja Demin autoon ja lähdettiin kaahaamaan hallille. Aika niin kortilla, että lämppä jäi hallirakennuksen kiertämiseen ja sitten rataa rakentamaan.
Disa odotti Demin kanssa häkissä, kun rakensimme rataa ja otin hänet vain vähän ennen omaa vuoroa häkistä. Radalle päästessämme kuuntelevainen 4-vuotiaani vaikutti puoltoista vuotiaalta, uhmaiselta kakaralta, joka teki mitä tykkäs, haahuili ja ekan vuoron jätinkin melko lyhyeksi. Turhaan tuhlaan toisten treeniaikaa koiran kanssa joka tekee omiaan, haistelee ja pyörii omia ratoja. Joten koira takaisin häkkiin ja odottamaan toista kierrosta..

Noh, tarkoitus oli harjoitella tiukkoja kännöksiä erikseen. Eli alla olevasta radasta 10 hyppyltä kepeille niin, että ohjataan koira oikealla kädellä hypylle ja käännytään jo koiran ponnistaessa ympäri ja jatketaan vasemmalla kepeille. Tosin nyt kun katon tuota rataa, kepit oli lähempänä oikeaa reunaa, sillä hypylle ohjattiin jo metrin-puolentoista päästä ja siitä kohtaa saatiin koira hyvin jatkamaan kepeille. Sama harjoitus tehtiin myös toisin päin, ottaen 6. putkelta vauhti ja 1. hyppy. Toinen kohta jota harjoiteltiin erikseen oli puomilta hypylle, niisto, siivekkeen kierto ja jatketaan putkeen. Tää oli Disalle ylivoimamisen vaikeaa harjoitella erikseen, joten radalla se vaan piti osata. Esimerkkejä siitä mitä typy teki; jätti hyppäämättä esteen, hyppäsi siivekkeen yli, tuli siivekkeen välistä (aika hyvin pullukalta).. Joo treenit siis jäi tähän.

Tokalla kierroksella mentiin siis rataa, Disalla vähän paremmin jo korvat mukana. Omista mokista huolimatta kaikki sujui Disalta hienosti kepeille saakka. Sen jälkeen alkoi kaverit aidan takana kiinnostamaan ja keppejä mentäessä ei millään jaksettu loppuun saakka vaan tultiin ohjureista yli ja ali, targetti tarkastettiin useampaan kertaan. Kerran onnistumisen jälkeen superkehut ja bileet ja treenit ohi. Huh, että oli hankalaa..

Jähdyttely Disalle, lämppä Demilla ja taas mennään. Tällä viikolla Jaana piti treenit koulutusohjaajakoulutuksen takia. Koulutusohjaajakoulutuksessa tarvii pitää treenejä, joita toinen on seuraamssa, joten Annina siis seurasi ohjausta. Jaana antoi paljon vinkkejä ryhmäläisille ja oli suunnitellut kivan ratapätkän ja puomitreeniä. Rata oli kyllä helppo, mutta itseäni jäi mietityttämään kuinkahan menee. Kun muistaa Demin viime kevään ja kesän ja Disan treenit meni ihan penkin alle, jännitti uusi kouluttaja ja oma fiilis oli aika maassa.

Nyt täytyy ottaa uusi asenne mun kakaraa kohtaan, sillä Demi esiintyi edukseen. Demistä taitaa sittenkin kasvaa ihana aikuinen, joka malttaa kuunnella ja keskittyä <3 Murulainen meni tosi hienosti, ainoa vaan, ettei ihan sulattanut vieraalta saatavaa palkkaa. Mutta vauhtia riitti ja kuunteli hienosti ja mamikin melkein osasi ohjata. Ekan kierroksen jälkeen oli pakko tarkistaa, että olihan oikea koira ;) Meno oli kuin Disalla normaalisti. Oman vuoron päätteeksi leikimme palkkalelulla ja typy oli leikki mun kanssa, eikä lähtenyt omille teilleen. Voi murulainen. Jaanalta saatiin palutteeksi, että kepit kuntoon ja starttaan :) Tokalla kierroksella puomitreeniä ja kuten arvata saattaa Demi meni kuin vanha tekijä. Kun päästiin puomin päähän, Demi kosketti alustaa, otti palkan ja liikkeelle VAU:lla, tosin kontaktirakastaja kääntyi ympäri ja puomia pitkin seuraavaan päähän :) Jaana vaan kehoitti, että jos noin käy, mene palkkaamaan toiseen päähän, niin että tulee hyvä kontakti.

Loppu fiilis oli se, että kyllä kannatti lähtee treeneihin. Kyllä se yhdessä tekeminen ja onnistuminen on elämän kantava voima :)