Ratatreeniä

Tän viikon agitreeneissä tehtiin rataa. Koska itsellä on vielä hankalaa muistaa koko rataa ja siihen ohjaukset, harjoittelimme ekalla kierroksella alkurata ja toisella loppurata. Mitenhän itelle sais rauhan siihen tekemiseen? Toisaalta tarvisin myös malttia Disalle, koska itse pelkään niin paljon myöhästyväni ohjauksesta, joten unohan ihan vaan senkin takia :D

Rata Päivin arkistoista, poistettu numerot 23-30, joita ei Disan kanssa tehty.

Mut joo kiva rata ja huomasin, että pitää vaan luottaa enemmän koiraan. Disa menee kyllä putkeen, vaikka se kääntyisi väärään suuntaan, tai ainakin tuonne 6n putkeen. Yritin ensin tehdä persjätön siihen ennen, jotta saan vasemmalla kädellä ohjattua putkeen, mutta se oli aivan turhaa. 7. taakse piti tehdä valssi, jonne kerkesin aivan loistavasti, tosin Disa juoksi putkesta Pävin luokse, joka oli targetin kanssa valmiina palkkaamaan keinulle. Tätä jauhettiin monta kertaa ja vaikka annoin käskyn hypyn takaa, joka aivan selkeässä linjassa, Disa päätti toisin.

Toka kierros alkoi puomilta, jossa kontakti oli melko hyvä, tosin siitä jatkaminen oli hieman vaivalloista. Pyöritys tuntui hankalalta ja Disan vauhti pysähtyi, en varmaan osannut ohjata sitä oikein. Ja sitten putki. Siis Disa näytti siltä ettei ole koskaan putkea nähnytkään. Ensin ohi putken päästä ja sitten putken takana seinä. Tyttö meni aivan sekaisin ja valitsi mieluummin hypyn tai jäi vain paikalleen pyörimään. Tää on semmonen mitä pitää tosissaan harjoitella. Nämä oli radan kulma kivet, muuten meni tosi hienosti, rengaskin oli helppo nakki, vaikkei sitä olla aikoihin menty.

Mölli tunnilla harjoittelimme ensin keinua ja rengasta erikseen. Alice vähän säikähti keinun liikettä, joten jarrutettiin hieman keinun alastulossa. Alice ei pelkää kienun ääntä vaan liikettä, joten täytyy varmaan treenata samalla tavalla kuin Demin kanssa aikoinaan, eli laittaa koira sohvan vuodelaatikon kannen päälle ja nostaa kantta ylös ja alas ja syöttää nameja samalla. Ainakin Demi tottui liikkeeseen sillä ja keinu saatiin sillä tutuksi. Rengas hieman pelotti, sillä sitä ei olla aikoihin tehty. Se meni kyllä hienosti, paitsi kun renkaalta piti jatkaa putkeen, tosin tässäkin oli enemmän mun moka. Eli en katsonut rengasta ja koira päätti kiertää sen. Pieniä, tärkeitä asioita.

Ei mittakaavassa.

Sitten päästiin pikku radan kimpuun. Alice oli todella vaisu, Anninan kanssa oikein ihmeteltiin toisella kertaa meni jo paremmin, mutta oma itsensä se ei ollut. Ehkä juoksut saivat hänet hämmentymään. Työtehosta ei voi siis koiraa kiittää, mutta esteet menivät oikein ja Alice jo irtoaa mun kädestä hyvin verrattuna aloitustilanteeseen.

Tekniikkaa ja terveytuloksia

Viime viikolla agitreeneissä keskityttiin täysin tekniikkaan. Ensin Päivin treeneissä otettiin hyppytekniikka harjoituksia, joissa Disa pärjäsi aika hyvin, lisäksi meille harjoituksena tuli uusi käsky, eteen. Eli koira lähetettiin hyppäämään 5n esteen hyppysarjaa, jotka olivat 4n askeleen päässä toisistaan ja minä jäin n. toisen esteen kohdalle. Hyvin irtos tyttö käskyllä ja muutamaa riman pudotusta vaille hienosti meni. Täytyy joskus mennä ihan oikealle hyppytekniikkakouluttajan kurssille, ihan vaan jos opittaisiin vielä lisää tekniikkaa. Totta kai hyppyjä otettiin myös vauhdilla ja jatkettiin siitäkin vielä putkeen, jolloin mami oli myöhässä, kun Disa revitteli vauhdin kanssa.

Toisella kierroksella treenattiin keppejä. Kepeillä ei lopulta ollut kuin 2 ohjuria. Disan mielesä kepit on niin helpot, että niissäkin voi vähän revitellä, jos haluaa, eli Disa hyppäsi viimeisestä välistä kepin väärältä puolelta(jossa oli ohjuri!!!), itekseen meni kyllä oikein toisin päin. Lopulta jouduimme laittamaan kaksi ohjuria päällekkäin viimeiseen väliin, jotta saimme täydellisen suorituksen, johon on hyvä lopettaa.

Pikaiset jäähdyttelyt ja seuraavien treenien aloitus. Tällä kertaa mukana ei ollutkaan yhtään koiraa, vaan treenattiin ihan vain ihmisten kesken. Opettelimme ohjauskuvioita niin, että vuorotellen 1 oli ohjaaja, 1 koira ja 1 kommentoi tilannetta. Tämä oli todella silmiä avaava tilanne. Jos vaan mahdollista, kannattaa kokeilla! Huomasi selvästi ajoituksen merkityksen esimerkiksi vastakäännöksessä, kun siinä hetkeksi irtoaa katse koirasta. Ja linjaus(vekkaus) oli aika hassu kokemus, itse tein sen ensin ohjaajana ja tuntui että olen aivan liian pikällä, mutta kun tein saman harjoitteen koirana, oli pivänselvää mihinkä jatketaan kun suora linja omistajan vierestä hypyille. Nämä treenit järkättiin meidän kurssilaisten omasta pyynnöstä ja oli todella mahtavaa. Otetaan uusiks vielä keväämmällä :)

Alustavia terveystuloksia saatiin, kun Disa ja Demi kävi viime viikolla terveystarkeissa PäijätHämeen eläinklinikalla lonkka- ja kyynärkuvissa. Kennelliiton lausunnot eivät ole vielä saapuneet, joten palaan niihin vielä myöhemmin. Valitettavasti nämä kuvat paljasti Demillä kyynärissä muutoksia, nivelrikoa. Joten lääkärin suosituksen mukaisesti agilityn harrastaminen jää nyt pois. Ajattelin, että 1/kkssa voisi käydä senioriagilityssa, mutta viikottaiset agit jää Demin kalentrista. A ja keinu ovat todella rankkoja koiran kyynärille, myös hypyt tulee olla omaehtoisia, puominkin pysähdyksen kanssa ollaan siinä rajoilla, joten näitä on suosilteltavaa välttää.

Toistaiseksi elämme nyt hyvää elämää, johon kuuluu paljon omaehtoista liikunta, rallytokoa ja tokoa. Ilmoitin Demin rallytokon alkeiskurssille, Mirvan kanssa puhuttiin, josko tokotreenejä pidettäisiin jossain vaiheessa. Ja siis pyritään pitämään lihakset hyvässä kunnossa, liikuntaa ei missään nimessä saa vähentää, mutta kyynäriä rasittavia asioita pyritään välttämään. Terhi, Demin kasvattaja, lupasi kysellä vähän kuinka lisäravinteita tulisi käyttää tässä vaiheessa. Hyvä asia on se, että Demi ei kipuile ja on jo hyvässä lihaskunnossa, myös minulle hyvä herätys tilanteeseen, etten vain rasita häntä kontakteilla.

Haasteita maanantaihin..

Maanantaista parasta tekee tietysti agitreenit. Vaikka treeneihin lähtö tuntuu välillä haastavalta, tietää aina koirien kanssa touhuaminen saa itselle huippu fiiliksen ja uuden oppiminen on kyllä tosi kivaa. Joskus uuden oppiminen ei ole niin helppoa, varsinkin, jos koira on niin fiiliksissä, ettei kerkeä kuuntelemaan vaan ajattelee vain omilla aivoilla. Tällä viikolla treenit keskittyi siihen, että itse osaan rytmittää oman kääntymiseni koiran liikkeeseen. 

Suuntaa antava, ei mittakaavassa.

Alkuperäinen rata ei mahtunut meidän halliin, joten jätimme sieltä suosiolla pois osan esteistä. Hankalana paikkana pidin heti putkia, mutta luotin Päiviin, joka sanoi, että kyllä se sinne menee. Ja niinhän se meni, joka kerta aivan oikein :) Itse jäin kyttäämään 4. esteelle, joten olin myöhässä 5. esteeltä, siitäkin kyllä suoriuduttiin jo toisella yrittämällä. Puomi perusvarmaa suorittamista Disalta, mutta sitten alkoi mun vaikeudet. Siis ei millään onnistunut takaakiertona esteet ja sitten ohjauspuolen vaihto oikealle. Ilman koiraa osasin jotenkin, mutta joka kerta koiran mukaan ottaminen sai mut unohtamaan mitä mun piti tehdä, tai sitten jäin odottamaan/pysöhdyin jne. Joo tätä me sitten jauhettiin. Muutama onnistuminen, mutta kyllä oma pää oli pyörällä. Kepeille saakka pääsimme parhaimillaan, mutta loppurata jäi harjoittelematta kokonaan. Totesin, että yritän treenata sitä itekseen ja annetaan tuon hautua päissämme.

Loppurataa pääsimmekin treenaamaan jo heti, sillä möllitunnilla otimme esteet 12-19. Ja siellä uutena asiana tuli päällejuoksu. Este 17 oli kuvasta poiketen vinottain (melkein samassa kulmassa kuin keinu). Sinne siis ensin takaakierto, merkkaus vastaisella kädellä ja seuraavalla askeleella ohjauspuolen vaihto. Tätä kuivaharjoiteltiin ja tehtiin koiran kanssa, välillä laitettiin koira odottamaan ja Annina hoiti koiran virkaa. Muutama onnistunut suorituskin saatiin, mutta oli kyllä hankalaa. Lopuksi treenattiin vielä keppejä. Alice on kyllä hyvin malttamaton, mutta kun malttaa tekee kyllä tosissaan. On ihanaa nähdä se into hänestä, vaikka itsellä vähän vaikeaa ymmärtää hänen malttamattomuuttaan ja siis sitä touhotuksen määrää. Onneksi, ohjaajat jaksaa aina muistuttaa, kuinka tarvii olla iloinen innokkaasta koirasta :)