Vaihtuneet roolit

Eilen kävimme toteamassa treeneissä, kuinka oma väsymys ja arjen muuttuminen totutusta muuttaa kuuntelevan koiran haahuilijaksi. Omat työkuviot piti minut poissa kotoa sunnuntain ja kotiin tulin käytännössä vain kääntämään kylkeä ja lähdin taas aamulla töihin. Hieman pidempi päivä myös maanantaina ja sitten pikainen metsälenkki tavarat kasaan ja treeneihin. Demi ei olisi lähtenyt papin kainalosta ja Alice oli vähän turhankin innoissaan lähdössä.. Lopulta sain Disan ja Demin autoon ja lähdettiin kaahaamaan hallille. Aika niin kortilla, että lämppä jäi hallirakennuksen kiertämiseen ja sitten rataa rakentamaan.
Disa odotti Demin kanssa häkissä, kun rakensimme rataa ja otin hänet vain vähän ennen omaa vuoroa häkistä. Radalle päästessämme kuuntelevainen 4-vuotiaani vaikutti puoltoista vuotiaalta, uhmaiselta kakaralta, joka teki mitä tykkäs, haahuili ja ekan vuoron jätinkin melko lyhyeksi. Turhaan tuhlaan toisten treeniaikaa koiran kanssa joka tekee omiaan, haistelee ja pyörii omia ratoja. Joten koira takaisin häkkiin ja odottamaan toista kierrosta..

Noh, tarkoitus oli harjoitella tiukkoja kännöksiä erikseen. Eli alla olevasta radasta 10 hyppyltä kepeille niin, että ohjataan koira oikealla kädellä hypylle ja käännytään jo koiran ponnistaessa ympäri ja jatketaan vasemmalla kepeille. Tosin nyt kun katon tuota rataa, kepit oli lähempänä oikeaa reunaa, sillä hypylle ohjattiin jo metrin-puolentoista päästä ja siitä kohtaa saatiin koira hyvin jatkamaan kepeille. Sama harjoitus tehtiin myös toisin päin, ottaen 6. putkelta vauhti ja 1. hyppy. Toinen kohta jota harjoiteltiin erikseen oli puomilta hypylle, niisto, siivekkeen kierto ja jatketaan putkeen. Tää oli Disalle ylivoimamisen vaikeaa harjoitella erikseen, joten radalla se vaan piti osata. Esimerkkejä siitä mitä typy teki; jätti hyppäämättä esteen, hyppäsi siivekkeen yli, tuli siivekkeen välistä (aika hyvin pullukalta).. Joo treenit siis jäi tähän.

Tokalla kierroksella mentiin siis rataa, Disalla vähän paremmin jo korvat mukana. Omista mokista huolimatta kaikki sujui Disalta hienosti kepeille saakka. Sen jälkeen alkoi kaverit aidan takana kiinnostamaan ja keppejä mentäessä ei millään jaksettu loppuun saakka vaan tultiin ohjureista yli ja ali, targetti tarkastettiin useampaan kertaan. Kerran onnistumisen jälkeen superkehut ja bileet ja treenit ohi. Huh, että oli hankalaa..

Jähdyttely Disalle, lämppä Demilla ja taas mennään. Tällä viikolla Jaana piti treenit koulutusohjaajakoulutuksen takia. Koulutusohjaajakoulutuksessa tarvii pitää treenejä, joita toinen on seuraamssa, joten Annina siis seurasi ohjausta. Jaana antoi paljon vinkkejä ryhmäläisille ja oli suunnitellut kivan ratapätkän ja puomitreeniä. Rata oli kyllä helppo, mutta itseäni jäi mietityttämään kuinkahan menee. Kun muistaa Demin viime kevään ja kesän ja Disan treenit meni ihan penkin alle, jännitti uusi kouluttaja ja oma fiilis oli aika maassa.

Nyt täytyy ottaa uusi asenne mun kakaraa kohtaan, sillä Demi esiintyi edukseen. Demistä taitaa sittenkin kasvaa ihana aikuinen, joka malttaa kuunnella ja keskittyä <3 Murulainen meni tosi hienosti, ainoa vaan, ettei ihan sulattanut vieraalta saatavaa palkkaa. Mutta vauhtia riitti ja kuunteli hienosti ja mamikin melkein osasi ohjata. Ekan kierroksen jälkeen oli pakko tarkistaa, että olihan oikea koira ;) Meno oli kuin Disalla normaalisti. Oman vuoron päätteeksi leikimme palkkalelulla ja typy oli leikki mun kanssa, eikä lähtenyt omille teilleen. Voi murulainen. Jaanalta saatiin palutteeksi, että kepit kuntoon ja starttaan :) Tokalla kierroksella puomitreeniä ja kuten arvata saattaa Demi meni kuin vanha tekijä. Kun päästiin puomin päähän, Demi kosketti alustaa, otti palkan ja liikkeelle VAU:lla, tosin kontaktirakastaja kääntyi ympäri ja puomia pitkin seuraavaan päähän :) Jaana vaan kehoitti, että jos noin käy, mene palkkaamaan toiseen päähän, niin että tulee hyvä kontakti.

Loppu fiilis oli se, että kyllä kannatti lähtee treeneihin. Kyllä se yhdessä tekeminen ja onnistuminen on elämän kantava voima :)

Ageilua

Vähän jäänyt tää kirjoittelu, vaikka tärkeitä treenejä ollut. Viime viikolla agissa oli putken ja kontaktin erottelua, joka vaatii paljon treenejä. Kontaktit vaan on niin parhaita meidän tyttöjen mielestä ;)

Putken ja kontaktin erottelun lisäksi harjoiteltiin takaa kiertoja ja japanilaista. Kolmoselta putkeen oli siis aika vaikea, mutta mitä enemmän näistä saa harjoitusta, tulee siitä itsellekin varmempi olo. Sitten kun koiran sai putkeen oli jo kova kiire mennä vitoselle. Siihen tehtiin eräänlainen sylikääntö, tosin itse sain palautettu, kun menin liian lähelle estettä. Menin itse siivekkeen taakse, jonka jouduin kiertämään jatkaessani matkaa. Japanilaista treenattiin siis A:n jälkeen. A:lle valssilla vaihto ja peruuttaen  kohti 11:ta, oikealla koira ohjataan esteelle ja vasemmalla koira mukaan siivekkeen takaa ja edelleen putkeen. Putken toiseen päähän ei niin kiire kun ekalla kerralla, sillä seuraava hyppy aika suorassa linjassa. Disan kanssa treenattiin edelleen keppejä erikseen.

"Kakaroitten" treenissä vuoro Demillä. Demiä osasin ohjatakin jo paljon paremmin, sillä typy ei karannut muistaakeni kuin kerran A:lle. Mölleissä käytettiin samaa rataa 1-6 esteitä. Demin kanssa ongelmana on tuo kädessä kiinni oleminen ja armoton nopeus. Olin siis auttamatta myöhässä vitoselta, toisaalta typy ei lähde sooloileen vaan vauhti vaan hidastuu kun en oo ajoissa paikalla. Lisäksi keppitreeniä, sitä kun ei koskaan voi olla liikaa ;)

Koska tytöt on huonoja leikkimään leluilla palkkana, niin ajattelin kokeilla kumileluja, joihin laitoin voita sisään. Nehän toimi hyvin kaikilla. Tosin tän viikon treeneissä Disa toi lelun mulle ja haki siitä palkkaa. Toki tämäkään ei huono kun ajattelee kapulaa :)

Tällä viikolla treeneissä oli koirille helppo rata, ihmisille ei niinkään. Vuorossa välistä vetoja ja serpentiiniä.

Vaikeata oli juosta, kyllä juokseminen oli vaikeinta. Medikokoisen koiran kanssa nopeinta olisi mennä takaperin juosten, mutta omat koivet meni väkisinkin jotain samba-askelia :) Todella hyvä harjoitus itselle ja ohjauskäden vaihtamiseen oikeaan aikaan. JA kuten sanoin ei Disalla suurempia ongelmia välistä vedoissa tai serpentiinissä. Ongelmana oikestaan Disalla oli sooloilu. Eli muistaa radan ja muurilta menossa keinulle vaikka ohjaus ei lähelläkään sitä, no vähän hukkasin koiran ;D Joo, keinu oli taas lemppari ja sinne mentiin sitten joka välissä..

Möllitunnilla mentiin noita kolmea hyppyä ensin välistä vedolla ja sitten serpentiiniä. Allu on tosi kiinni kädessä, ei siis välittänyt edes välipalkasta vaan tuli vaan mun luokse, onneksi sentään oikeasta kohtaan. Annina taas kehui, kun on fiksu koira ja vauhtia riittää, että sit kun saadaan kädestä irti on aivan täydellinen agiin. Lisäksi vähän keinutreeniä. Siihen Allu tarviikin jarrua. Siis keinu ei pelota tasapainoista koiraa, ongelmana on nopeus ja malttamattomuus. Jos keinua ei opeta kunnolla, tämä koira tulee hyppykeinun, ihan vaan malttamattomuuden takia.. Treenattiin kosketusalustalla, jota ollaan erikseen treenailtu kotona ja nyt yhdistettiin se kontaktiin.

Että semmosta.. Olen melko varma, että mun koirat on superpäteviä näissäkin, mä vaan en oo riittävän hyvä. No, nyt on tilaukseen laitettu oma avain hallille, jotta päästään treenaileen vähän enemmän, kun ei oikein aikataulut taho natsata muiden harkkaajien kanssa. Josko kerta viikkoon ajelis omatoimitreeneihin ja samallahan voisi vähän tokoakin treenailla :)

Mirvan tokoo ja vapaaharkka treeniä

Mirva tuli viime viikolla tsekkaileen kuinka meillä menee tokossa ja olihan siellä ongelmia ;D Eli siis Disan kanssa kateltiin kapulatreeniä, kun kapula otetaaan suuhun heti nähdessä ja päästetään irti kun huvittaa. Ohjeena oli tähän se, että laitetaan käsi kapulan eteen ja odotetaan Disalta rauhallisuutta ja kontaktia joko minuun tai kapulaan ja kun hän on rauhallinen annetaan käsky ottaa ja käsketään Disa istumaan ja sitten irti-käsky. Tässä palkan saa vain rauhallisesta suorituksesta ja kun irrotetaan irti käskyllä. Lisäksi harjoitellaan kosketusta leukaan ja leuan alle, voi harjoitella myös erikeen ja kapulan kanssa yhdessä.

Demin seuraaminen oli kamalaa, tai siis paikkaa ei ole hänen mielestä niin justiinsa ja sitten olen kireällä hihnalla vetänyt likkaa lähemmäksi. Nyt jätetään seuruu pois ja tehdään perusasentoja ja siitä yhden askeleen seurauksia. Tehtiin treeninä sitä että lähden liikkeelle, käsken seuraamaan ja Demi vapaana, kun oikeassa kohdassa Mirva huusi palkka ja palkkasin koiran. Mutta tätä ei voi treenata ilman apparia, joten nyt vaan perusasento ja yhden askeleen seuraamista.

Allu, voi AlluAlluAllu.. Minulle murheen kryyni, Mirvan lemppari... Allulle rauhallisuutta treeniin ja sitä treenattiin nyt naksuttimella. Kun typy oli rauhallinen Mirva naksautti, (jollain kerroilla kerkesi painaan ylös ja alas) minä palkkasin. Itse voin harjoitella niin, että koira edessä, palkka kummassakin kädessä ja minä istun ilmassa (hyvää pakaratreeniä itselle ;)) ja kun Alice istuu rauhallisesti saa palkan. Vakavasti harkitsen naksuttimen ostoa, jotta kerkeän palkkaamaan tytön ennen kuin vaihtaa asentoa. Naksaushan on jo palkka itselläänkin :)

Annina pyysi meitä kanssaan treenaamaan keppejä lauantaina vapaa harkkaan ja kun aikataulut natsasi menimme tottakai. Tosin keppitreenistä ei meinannut tulla mitään. Demi häiriöherkkänä häiriintyi muun lauman metelistä ja ohjurista niin, että alkoi mököttämään. Disalla minun mennessä vasemmalla meni hyvin, oikealla ei sitten mitenkään ja Alice ei taida ymmärtää yhtään että hyppy tarkoittaa siivekkeiden välistä menoa.. Sori vaan Annina, pilattiin ainakin teiän treenit! Nyt pyysin tuota isäntää tekemään meille siivekkeet, josko saatais Allu ymmärtämään vähän paremmin ;)

Kolmosten ratatreeniä..

Maanantaina taas viikon paras päivä, kun päästiin agia treenaileen. Menimme jo ajoissa ja harjoittelimme tokoa pihassa. Tunnistin tutut kasvot vapaaharkkalaisella; Ylökkin mestiksien tuomarin ja radanrakentajan Ville Pirisjoen. Naureskeli kun tokosimme pihassa. Anninan saavuttua lähdimme lämppäileen ja hallilla odotti yllätys. Päivi tuli sanomaan: "kysy vaan jos tuntuu hankalalta tää on Villen rata, niin tää on ehkä vähän haastava" :).  Juu, rata oli kovin haastava ja sisälsi 3 kertaa kepit.

Me jätettiin kepit suosiolla väliin ja teimme muuten rataa. Tosin ohjasin erilailla kuin muut ennen keppejä. Opin paljon seuraamalla muiden treenejä ja sen takia lisäsin tuon radan keppien kanssa erikseen. Vaikeaksi väliksi osoittautui 9-12. Tai siis kuinka ohjata nuo hypyt. Ville ehdotti siihen kahta tapaa; twisti ja pakkovalssi. Twistissä ohjaus puoli vaihdetaan koiran edessä juostessa, mutta tässä ongelmana pienen pieni sekunti, kun koiraa ei näe. Pakkovalssissa ohjaajaa kääntää ohjausta koiran edessä kasvot koiraan päin, jolloin kontakti säilyy koko ajan. Nää on tämmösiä "näitä kokeillaan joskus"-juttuja ;)

Meidän treenit siis muuten samaa paitsi kepit jätettiin pois. Hahmottamisen helpottamiseksi, tein meidän ratareitin omaan kuvaan :)

Merkille laitettavia paikkoja oli putkelta lähetys 3. esteelle. Tai siis itse ohjasin vasemmalla kädellä ja tottakai Disa hyppäsi väärältä puolelta ja Disa laittaa muistiin radan niin tarkati, että on vaikea ohjata toisella kertaa erilailla. Mutta siis esteelle ohjataan koiran puoleisella kädellä, tässä tapauksessa oikealla ja koiran ponnistaessa käännetään oma rintamasuunta kohti puomia ja jatketaan ohjausta vasemmalla. Tällä kertaa putkiin irrottiin tosi hienosti, itse täytyy vaan muistaa "keilausasento" ja kevyt äänen paino. Kontakteilla pysähdyttiin upeasti, keinulla ehkä vähän liian aikaisin, mutta pysähdyttiin kuitenkin :) Minulle uutena tuli Japanilainen, eli siis (harmaalla merkityillä) puomilta peruuttaen kohti 4. oikealla  ohjataan koira selän taakse ja hyppäämään ja vasemmalla otetaan koira siivekkeen takaa ja ohjataan edessä olevaan putkeen. Täähän ei meiltä vielä onnistunut ilman apparia ja välipalkkaa, mutta nyt kun tiedän periaatteen voin apparin kanssa treenata.

Toisella kierroksella tehtiin kuutta keppiä ohjureilla. Heti kun Disa näki targetin, meni maailma sekaisin eikä meinannut jaksaa keskittyä. Mutta kyllä se sitten kun saatiin "askelluksen" oikein ajoitettua niin tuli muutama onnistunut treenikin :)

Möllitunnilla teimme sylkkäri eli sylissä kääntöä. Disan ja Demin kanssa en ole sylkkärissä koskaan onnistunut, sillä aina olen saanut ne kiertämään ympyrää, mutta nyt minulle mahdollisesti selvisi miksi; olen ollut auttamatta liian myöhässä enkä ole antanut koiralle tilaa. Annina kertoi itse myös saavansa Saden pyörimään itsensä ympäri ja välttelevänsä sylkkäriä. Joten ohjaajan roolissa Annina ei anna meidän mokata samalla tavalla. Liike haroiteltiin ensin ilman koiraa, sitten koiran kanssa ilman esteitä ja sitten esteillä. Ja hei kaikki onnistui! Vasemmalla se tuntui tosi hankalalta, mutta paljon ajatusta asialle uhraten onnistui. Nää on semmosia treenejä että voi harjoitella ilman esteitäkin kotona. Ja itse liikehän menee näin: (Koiran ollessa oikealla) Vasen käsi on ohjaus käsi, kutsutaan koiraa kohti astutaan vasen jalkaa kevyesti taakse (annetaan koiralle tilaa tulla), sitten kun koira lähellä vasen käsi ohjaa kääntymään vasemmalle samalla vasen jalka astuu vasemalle. Käsi tekee ikään kuin U:n. Ja oikealla sama homma, silloin kun koira on vasemmalla.

Toinen kierros sisälsi keppejä. Huoh. Allulle otettiin ohjureilla ja muutama kerta meni ihan kvasti, sitten tuli ohjureiden ylitystä ja alitusta, eikä meinattu millään saada onnistunutta suoitusta, mutta lopulta saatiin  yksi johon oli hyvä lopettaa. Tosin siinäkin Annina blokkas Allun hypyn jalallaan tietoisesti ja Allu jäi hämillään ja hieman loukkaantuneena katsomaan että mitä sä teit mulle ;)

Agia

Päivi Määttä olikn tällä viikolla reissussa, joten treenasimme Anninan neuvojen mukaan. Rata oli suht peruskamaa, vaikka pieni tila sai esteiden välit tuntumaan pienilta ja kulmat vaikeilta. Kauhistelin jo aiemmin, kun rataan kuului myös kepit, joten en muita kerennyt niin kauhistelemaan. Kepit meni kyllä melko mukavasti, ja taas sain uuden asian opeteltavaksi. Eli siis Disan kanssa keppejä tehdään nyt niin, että jätän käden pois ja ohjaan jaloilla. Kun pitää mennä kepin "takaa" astun lähelle keppiä "pakottaen" Disan menemään sieltä missä on tilaa, kun pitää mennä kepin ja minun välistä astun kauemmaksi ja annan Disalle tilaa kulkea. Tuntui itsestä todella hassulta kävellä ja teatraalisen luonteeni johdosta tein sen vielä superisosti ja sitä oudommalta se tuntui, mutta toimi! :)

Annina Könösen piirros.

Sanomista saatiin Anninalta 7. esteen ohjauksesta, eli pitää kääntyä jo ennen kuin koira hyppää, jotta koira kääntyy tiukasti esteen jälkeen ja A:lle. Tilan puutteesta johtuen (2./)7. este oli samassa linjassa keppien kanssa ja lähes kiinni seinässä. Sen takia kuvasta poiketen se hypättiin erisuunnasta kuin ratapiirroksessa ja käännyttiiin valssilla.

Itselle vaikeaksi kohdaksi koin esteet 9-13, tai oikeastaan putkelta 11 eteenpäin. Hyppy vielä meni, mutta Disa meni kyllä alkuun putkeen oikein, mutta kehuin ennen puolta väliä ja pieni koira kääntyi ympäri putkessa. No, sitten tulin lähemmäksi putkea ja kun putken takana oli heti aita vastassa, pysähdyin, Disa pysähtyi myös. Monta kertaa hiottiin samaa väliä ja periaatteesta päätin, etten tee valssia tai persjättöä vaan ohjaan Disan vasemmalle kääntyvään putkeen oikealla kädellä. Annina tuli antamaan etupalkkaa putken päähän ja muutamaan kertaan typy juoksi suoraan targetille. Mutta hei, lopulta onnistui juuri kuin pitääkin, JEE. Nää on vaan näitä mitä pitää oikeesti treenata. Koiran on kuulemma tosi vaikea mennä putkeen, kun näkee etten voi juosta vierellä, ei mee koiran järkeen ihan kerrasta.

Viime viikolla kun oli Allun treenit, niin tänään pääsi Demi starttaan talvikauden. Meidän mölliryhmä treenasi "samaa" rataa, niin että treenattiin esteitä 9-15. Rataan tutustuessa mietin, että miten saan helpommin, kuin Disalla. No, päätin ottaa täysin eripuolen. Tää olis toiminut Disalla paremmin eli siis: 9.esteelle juostaan yhtä aikaa, hyppy ja siitä lähetys 11. putkelle, tosin Demi ei irtoo ihan niin hyvin, niin jouduin muutamaan kertaan juokseen pidemmän kautta putken, mutta lopulta irtoaminen onnistui. Ja kun koira juoksee putkeen jäädään 12 hypyn taakse ja vasemmalla kädellä otetaan koira hypylle ja edelleen vasemmalla putkeen. Lopun hypyt täytyy juosta yhdessä, silloin Demillä on paras vauhti. Palkkaan voisin ottaa vielä lisäksi vinkuvan pallon. Lopuksi otimme vielä pikakepit, vasemmalla meni melko hyvin, mutta oikealla ei ollenkaan. Ajattelin opettaa Demin myös askeleilla, mutta tyttö on niin kiinni kädessä, joten saas nähdä onnistuuko. Vasemmalla meni paremmin, joten jos treenaan ensin vasemmalla periaatteen ja sitten kun se osataan, otetaan oikealta..

Positiivista Demin treenistä; sehän oikeesti treenasi ja meni just niin kuin ohjasin. Viime kevääseen verrattuna hömpöttävästä kakarasta on tullut aikuinen koira hallissa <3 Kakarahan se on, mutta tietää milloin pitää käyttäytyä. Kyllä näytti tutulta seurata noiden 1,5vuotiaiden treenejä ja naurahdin ihan vaan siitä syystä, että tuo oli niin tuttu tunne, kun uhoat myydä koiran jne. Ainakin osasin helpotukseksi sanoa, että kyllä se vielä rauhoittuu.

Lämpät ja jäähdyttelyt taas isommalla porukalla, ja kyllä noi osaa ainakin vieraskoreita olla, terveisin harvoin koirat seuraa käskylläkään. Nyt mulla oli lähes koko ajan kontaktissa kaksi koiraa ja niin nätisti kävellään. Ei edes nuuhkijat haitannut. Olin kyllä tyytyväinen, kun ei tarvinnut juuri vastaantulijoillekaan haukkua ja oikeaoppisia ohituksia nähtiin. Ei tarvinnut myöskään kompata kavereita <3 Hyvää treeniä, sekä hallilla että lenkillä :)

Talvikausi on täällä!

Jee, odotettu ollaan kuin kuuta nousevaa ja nyt vihdoista viimein se on täällä! Agilityn talvikausi on alkanut ja treenaamaan päästiin heti ensimmäisinä. Tosin osa tunnista meni esteiden siirtämiseen, kun kamat oli vain tuotu Mutalasta hallille. Kun saimme esteet pois edestä ja radan rakennettua, pääsimme treenaamaan. Rata on Päivi Määtän eli uuden ohjaajamme käsialaa ja perusrata, mutta kyllä sieltä muutama sudenkuoppakin löytyi. Tosin rata oli rakennettu toiveittemme/haasteidemme perusteella.

Päivin tunnilla on minulle varattu yksi paikka ja se on Disalle. Disan kanssa tavoitteena päästä ottamaan startteja ensi vuonna. Pitkästä aikaa sisällä ohjatulla tunnilla ja kyllähän sen huomasi. Disan vauhti aika hidas ja mä jännitin ihan hirveesti. Päivin tyyli on se, että ensin tehdään rata itekseen ja hän seuraa ja korjaa sitten. Vaikein kohta oli tuo putken ja puomin (koiran pitäisi mennä esteelle 5 putkeen) erotus: monta kertaa menin aivan liian lähelle putkea ja tein viime hetken käännöksen/sivuaskeleen, jotten osuisi puomiin ja niinhän ohjausherkkä koira on putken sijaan puomilla.Tätä tehtiin yksittäisenä monta kertaa ja hiottiin sitä kuntoon. Kun menimme toisen kerran koko radan, osasin jo jäädä kauemmaksi ja näin Disa meni putkeen ja yhtä riman tiputusta koko radan oikein. Positiivista oli kontaktit, sillä sekä puomilla että keinulla pysähdys onnisui sanallisesti, sitten annoin palkan.

Lisäksi treenasimme keppejä erikseen. Meidän harmiksi verkot olivat jääneet Mutalaan, joten se oli mentävä ohjureilla tai ilman. Päivin mielestä ei kannata opettaa enää ohjureille eli opetetaan ilman :) Laitettiin toiseen väliin ohjuri varmistukseksi ja sitten mentiin. Minun ollessa vasemmalla puolella ja herkku vasemmassa kädessä, Disa meni tosi hienosti. Oikella puolella ei meinannut onnistua ollenkaan. Nyt siis tehotreeni oikealle ja treeniä treeniä vaan, alkuun otetaan kuudella kepillä ja lisätään sitten toinen uolikas. Päivin suunnitelma talvikaudeksi oli se, että kerran kuussa tehdään pidempiä ratapätkiä ja muutoin lyhyitä pätkiä ja jos mahdollista kepit laitetaan niin, että niitä voi treenata itsekseen odotusajalla. Lisäksi meillä treenataan niin, että joka kontaktilta ei palkata.

Lenkkiä väliin ja sitten alkoi "kakaroiden" tunti. Eli siis Demi ja Alice jakavat tunnin, niin että joka toinen viikko Demi ja joka toinen Alice. Tällä viikolla oli Alicen vuoro ja Alicen ensmmäinen ohjattu tunti. Sen huomasi, sillä Allu haki koko ajan palkkaa mun kädestä. Vaikka Annina oli hypyn takana tokosta ja agista tutun targetin ja herkkujen kanssa, ei millään meinannut sujua alkuun. No, nyt siis tehotreeniä irtoamiseen etupalkalla. Täytyy kotona ottaa treeniä niin, että Allu viereen heitän palkan targetille ja ohjaan etenemään. Lisäksi tarvis miettiä kuinka kontaktit harjoitellaan. Kaksi tapaa; joko rappustekniikalla eli takapää korkeammalla ja vapautuksella saa liikkua tai opetetaan kosketamaan kosketusalustaa joka sijoitetaan treeneissä kontaktien eteen. Nyt on sitten kaksi viikkoa aikaa miettiä kumpi tehdään.

Koska kaikki koirakot osasivat esteet, keskityttiin ohjauskuvioihin. Tänään työn alla oli puolivalssi ja pakotettu valssi. Molemmat tuiki tärkeitä, sillä kisatessa niillä saadaan koira kääntymään tiukasti esteen jälkeen ja tulemaan esteen oikealla puolelle. Joo, puolivalssia oli hankalaa Allun kanssa treenata, sillä hyppy eteen niin etten mä tullut mukaan ei meinannut luonnistua ollenkaan. Mutta itselle todella hyvä treeni, jota harjoitellaan myös Disan ja Demin kanssa ja kun Allu saadaan irti kädestä, tämä lähtee treenilistalle! Eli siis koira lähetettiin putkeen ja ohjattiin hyppäämään oikealla kädellä, kun koira on hyppäämässä käännytään kiertyen vasemmalle ja pysytään paikalla niin kauan, että saadaan koira palkattua vasemmalla kädellä. Sitten käännytään vasen edellä ja jatketaan ohjausta oikealla seuraavalle hypylle. Täytyy muistaa jäädä kauemmaksi ekasta hypystä, jottei tarvi peruuttaa seuraavalle esteelle.

Pakotettu valssi sujuikin helpommin. Siinä koira laitettiin putken eteen istumaan, mentiin itse eteen taakse oikeaan reunaan (koirasta katoen vasempaan) vasen käsi ja jalka eteen ja oikea jalka taakse, (itselle tuli mieleen pikajuoksijan lähtö asento, paitsi saman puolen raajat eteen :)), aluksi palkattiin koira vasemmalla, kun koira tuli lähelle sitten valssilla käännös ja ohjattiin hyppäämään.oikealla. Annina kertoi heti alussa, että täytyy odottaa rauhassa, että koira tulee luokse ennen käännöstä, muutoin hyppää suoraan esteestä, totta kai tämänkin testasimme ;) Allu oli tosi hyvä tässä ja kuten siskonsa menee minne ohjataan. Saimme välipalkan pian pois ja hypyn jälkeen sai targetilta palkan ja matka jatkui putkeen. Nyt vaan etupalkka treeniä, niin kyllä Allustakin agikoira tulee :)

Tunnillamme on puolitoistavuotias uros, joka on kovin häiriöherkkä. Lupasin, että Allua voi käyttää häiriökoirana, sillä hän ei provosoidu toisen koiran käytöksestä. Tämä Alex lähti myös jäähdyttelylenkille treenien jälkeen, mukana myös Masi (toinen treenikaveri, nuori uros hänkin), Sade, Bolt ja toki Allu ja Disa. Koska sisko ja veikka komppasi toisiaan räkyttämään, vaihdoimme Saden ja Disan kulkemaan minun kanssa ja Allu ja Bolt kulki Anninan kanssa. Ainakin vähemmän haukkua tuli niin, vaikkakin Allu ja Sade olivat vuorotellen hännystelemässä mamejaan. Eiköhän me talvikauden aikana saada kaikille treeniä ohituksiin ja yhdessä kulkemiseen. Olin superylpee kyllä mun tytöistä, kun Disan muutamaa haukkua laskematta kuljettiin hiljauisuudessa ja nätisti.

Missä mennään..

Talvikausi alkaa ensi viikolla ja agilitytreenit alkaa siis heti maanantaina. Aloitamme siis uudessa seurassa, joten en oikein tiedä mitä odottaa. En tunne Disan tunnin ohjaajaa tai hänen työskentelytapoja. Olemme kuitenkin samassa ryhmässä Saden ja Boltin kanssa, joten ainakin lämmittelyt ja jäähdyttelyt sujuvat. Olen avoin uutta ohjaajaa kohtaan, mutta silti hieman jännittää, sopiiko hänen tyylinsä meille. Kepit olen pyytänyt tehotreeniin ja kontakteihin myös harjoitusta ja tietenkin minulle ohjauksiin opetusta. Tavoitteeksi ajattelin, että ensi kesänä voisi ottaa ekat viralliset startit.

Demi ja Alice jakavat paikan seuraavalle tunnille, niin että käyvät vuoroviikoin treeneissä. Heidän ohjaajana toimii Annina. Mukava kun tuntee ohjaajan, toisaalta hävettää, kun ei ole kovin taitava ohjaamaan ja jos koirat tekee typeryyksiä, niin hävettää tuplasti ;) Mutta uskon, että meille tulee kivat maanantait talvikaudelle :) Alicen kanssa treenataan ohjauskuvioita ja opetetaan tupalkan avulla, nyt kun on appari, joka laittaa palkan oikeassa kohtaan paikalleen. Alicehan ei ole koskaan ohjatuilla tunneilla vielä käynyt, joten vaikea sanoa mitä odottaa.

Demin treeneissä tärkeintä olisi keskittyä. Toki keskittyminen on parantunut runsaasti viime keväästä, mutta jos vaan mahdollista haluaisin tehdä lyhyempiä pätkiä ja ottaa etupalkan taas käyttöön. Demi seuraa vasenta kättäni aivan liikaa, joten siitä tarvisi päästä eroon, jotta voin ohjata oikealla ja Demi oppisi myös irtoamaan. Keppi- ja kontaktitreeniä, sekä putken ja kontaktin erottaminen! Siinä ne tärkeimmät.

Toko..tokotokotoko.. Treenit jääneet tosi vähälle ja välillä tuntuu että vaan takapakkia mennään.. Iloisia uutisia toko rintamalta: Demi opetteli noutamaan mölkkykapulaa. Siis ainahan Demi on ollut hyvä noutaja ja rakastaa pallo- ja keppileikkejä, hän ei vaan millään haluaisi luovuttaa leluja. Taipparireissulla pelasimme mölkkyä ja Demi kävi kiltisti nuotamassa heittokapulan. Lopulta saimme Demille myös hieman malttia, joten haki kapulan vasta kun sai luvan ja irrotti irti-käskyllä. Joten hän rakensi aivan itsenäisesti liikkeen ja olihan siinä vähän tunnarin alkuakin, kun osasi valita 13 kapulasta sen oikean. Myös kaukot edistyy, perusasento aika samoissa, paikkamakuu vaatii treeniä ja liikkeestä maahanmeno.. Työtä riittää..

Disan kanssa kaukot vaatii koasti malttia, typy jumppaa edelleen. Liikettä harjoitellaan sekä niin, että Disa on mun jalkojen välissä ja vien "nakilla" maahan ja istumaan ja niin että olen kyykyssä Disan vieressä. Paikkamakuu ja seuruu tarvii häiriötreeniä ja "liikkuria" huutamaan käskyjä. Liikkeestä maahnameno on aika hyvä, mutta lisätreeniä tarvitaan siihen, että malttaa odottaa maassa istu-käskyä. Kapulatreenit myös tosi hyvässä vaiheessa, ainakin aloluokan liikettä ajatellen.

Alice.. Alice on superinnokas, tarjoaa satajayksi liikettä sekunissa. Alicen kanssa tarvitsen superisti itseluottamusta ja Mirvan vinkkejä. Kaikki liikkeet on niin alkuekijöissä, etei kannata edes alkaa luetella. Toivotaan vaan Mirvan pikaista paluuta sorvin ääreen ;)

Anninan kanssa aloitetaan omatoimitreenit jo tällä viikolla, joten ainakin tulee treenattua. Pyritään muutoinkin, että treenataan säännöllisesti yhdessä. Näin saadaan appari ja häiriötä tarvittaessa, lisäksi tulee treenattua kun sopii treeneistä toisen kanssa. Treeniherkuksi ostin hevosen jauhelihaa, sillä Anninan herkut olisivat maistuneet meidän tytöille paljon paremmin kuin mun herkut, niin tutustutaan uuteen makumaailmaan :) On tässä aikamoinen urakka tulevalle syksylle ja talvelle, onneksi treenikaverit on ihan parhaita, niin varmasti viihdytään niin agin kuin tokonkin parissa :)

Paluu Kuttukuuhun

Blogi on elänyt hiljaista eloa viime viikot, mutta tässä taas vähän päivitystä. Demi suoritti paimennustaipumustestin hyväksytysti ja saa käyttää koulutustunnnusta Paim-T. Valitettavasti Misin kuvaamaa videota en enää löydä. Siirtäessäni kuvia koneelle, olen ilmeisesti poistanut sen (en ole kovin hyvä koneiden kanssa :)). Mutta siis olimme ryhmämme ensimmäinen, Bolt oli saman ryhmän viimeinen koira. Tottelevaisuus osio oli samanlainen kuin viimeksi. Tosin Demi kiipesi selkääni, kun tuomari Sinikka Kumpusalmi tuli jututtamaan meitä. Pikkuhiljaa typy uskaltautui rapsuteltavaksi, mutta kovin pidättyväinen oli. Kun päästin Demin vapaaksi, kulki kuten yleensäkin, tarkkailee ympäristöä, mutta pysyy riittävän lähellä ja seuraa minun eleitä. Kun kutsuin luokse, typy päätti aloittaa leikin "enpäs tulekaan luokse". Sinikan avustuksella lopulta Demi tulikin oikein kiltisti luokse. Toisien koirakoiden ohi pujoteltaessa, oli kovin kiinnostunut kaikista, mutta nätisti haisteli ja jatkoi taas matkaa. Bolt oli arvatenkin kiinnostavin ja lapset olisivat halunneet leikkiä.

Itse testi osuus meni oikein mukavasti mielestäni. Olin seurannut kuitenkin jo parinkymmenen koiran testin ja käsitykseni oli että kun koira tulee lauman perässä ja myötäilee minun liikkeitä riittää. No, olimme kulkeneet mielestäni koko testin niin, lopulta Sinikka kehoitti minut viemään Demin lauman eteen ja sieltä hän käski Demin hakemaan lauman luokseni. Onneksi Demi toimi kuin esikokeessa ja haki lauman minulle, sillä testin arvostelussa ssain kuulla, että tämä oli ainoa syy, että Demi pääsi läpi. Ihmettelin, sillä jos viimeksi ja tällä kertaa pääsi vähemmällä suorittamisella läpi, niin miksi kolmatta kertaa paimenessa olevalta koiralta, jolta testataan luontaisia paimennuskykyjä, vaaditaan esikokeen suoritusta? Läpi päästiin ja onnellinen saa olla.

Testi jäi kyllä lopulta melko toissijaiseksi asiaksi, sillä testin jälkeen lähdimme porukalla kohti Juankoskea ja samaista mökki kuin viime Kuttukuun reissulla. Mukana tälläkin kertaa siis Bolt ja Annina, lisäksi Herra H ja Sade ja meidän koko musta-valkoinen laumamme. Ilta meni syöden, saunoen ja pelaten. Aivan mahava reissu. Porukan miehillekin keksittiin mieluista tekemistä, sillä H sai tutustuttaa meidät frisbeegolfin saloihin Juankosken kentällä lauantaina.Meidät myös ikuistettiin kentän facebook-sivuille, kun sivuja ei kuulemma oltu päivitetty hetkeen. Sunnuntaina kotiin päin suunnatessamme, poikkesimme koiria ulkoiluttamaan ja hakemaan geikätköjä Sorsakoskelta. Oikein ihana viikonloppu ja saimme myös huomata kuinka Alicen luottamus miehiä kohtaan on edistynyt huimasti, Herra H oli Alicen paras kaveri koko viikonlopun :)

Ylökkin mestikset

Talvikauden ohjattuja agilitytunteja odotellessa, saimme helpotusta ikävään. Annina ilmoitti meille, että seuran mestikset kisataan maanantai-iltana ja onneksi minullakin oli vapaa ilta. Niinpä suunnistin paikalle Disan ja Demin kanssa. Tytöt odottivat nätisti autossa, sillä välin kun minä osallistuin esteiden kantoon ja kirpparitavaroiden hinnoitteluun. Lämmittelimme Demin ja Boltin koko porukalla ja samalla melkein myöhästyimme rataan tutustumisesta :D Kerkesimme pariin kertaan käymään radan läpi ja sit aloitettiin.

Bolt ja Demi määrättiin menemään peräkkäin putkiluokassa, niinpä menimme heti valmistautumaan ekan esteen taakse kun Bolt ja Annina riensi samalla viimeisenä esteenä toimineelta pois ja kehui hienosti mennyttä rataa. Päästin Demin pois hihnasta ja sen sijaan, että Demi olisi jäänyt paikalleen istumaan, lähti Anninan ja Boltin luokse hakemaan palkkaa ja kehuja :D Ei suostunut kiinni, vaikka reillun metrin päähän minusta tulikin. Joku neuvoi, että mene radalle, josko se lähtis perään. "Huijaus" onnistui, käskin Demin paikkaan ja itse riensin radalle ja sinnehän typy tuli innoissaan luvan saatuaan. Rataa en muista, mutta esteinä oli vain hyppyjä ja putkia. Demin  menoon olin todella tyytyväinen, vaikka hylätty tulikin, kun Demi valitsi (varmasti huonon ohjaukseni perusteella) putken väärän pään. Mutta esteet meni muuten oikeassa järjestyksessä ja teimme hommia yhdessä. Ja ylipäätään, että Demi kuunteli mua, on jo superhyvä saavutus, jos miettiin monia agitunteja :) Loppuun saakka mentiin parinkymmenen esteen rata ja sit saatiin palkka, superkehut, halit ja vielä jäähdyttelylenkki "poikaystävän" kanssa.

Disan starttia odotellessa, käytiin rallytokon alokasrataa läpi. Seurasin muutaman koirakon menoa ja lopulta uskaltauduin menemään itsekin. Tuomarina toiminut henkilö neuvoi ja ohjasi. Lopulta kritiikkinä oli vain se, kun käskin Disan makaamasta perusasentoon. Kehuja saimme kehuista ja kun Disa seurasi tosi hyvin, vaikken katsonut häntä vaan pidin pääni pystyssä. On tässä siis jotain tapahtunut viime kevään jälkeeen ;)

Mölliluokkaan tutustumisessa olin ajoissa paikalla ja varmistin itselleni kaksi putkea, joissa molemmissa "väärä" pää oli rataan nähden edessä. Tiesin, että koira pitää ottaa tosi hyvin edelliseltä esteeltä, jotta ei karkaa väärään päähän. Odottelin hyvän aikaa Disan kanssa ennen radalle pääsyä. Ja kun vihdoin pääsimme, oli Disa jotenkin aivan unessa. Meinasi tulla ekalta hypyn alta. Käskyllä onneksi peruutti ja hyppäsi yli ja ensimmäinen vaikeista putkista oli seuraava este. Sen Disa suoritti oikein, mutta hitaasti. Varmaan huokaisin liian aikaisin ja valitsin väärän puolen ohjata, Disa nimittäin valitsi suoran hyppy-putki-linjan sijaan selvästi sivussa olleen putken väärän pään ja hylättyhän sieltä sitten tuli. Annina luki mun ilmeestä, että voi vee, tästä ei tuu mitään, ja huusi että "Tsemppaa, tsemppaa, loppuun saakka!". Saatiin kyllä ihan uutta draivia, ei muuta kun koira ympäri ja takasin putkeen. Loppurata menikin tosi hienosti ja vauhdilla, myös se toinen vaikea putki. Myös A:lla pysähtyminen onnistui :)

Disan jäähdyttelyn jälkeen, kävin vielä Demin kanssa rallytokoradalla ja imuttamalla meni ihan hyvin ja sitten vielä lenkkeiltiin kimpassa Saden ja Boltin kanssa. Me lähdimme jo aikaisemmin, sillä alkoi jo pitkä päivä tuntua jaloissa ja tiistain aikainen herätys ahdistamaan. Annina jäi vielä starttaamaan Saden kanssa kisaavien radalle ja purkamaan ratoja. Onneksi kerkesimme rakentamiseen mukaan, muuten huono omatunto olis alkanut kolkuttamaan jättää toiset töihin. Mölliluokan medien palkintojen jako jäi näkemättä ja yllätyksekseni Disa oli kolmas. Kisaavat koirakot eivät voineet sijoittua ja nollia tuli niin vähän mölleiltä, että sijoituimme. Disa meni niin hitaasti alun, että en ikinä olisi uskonut senkään riittävän, mutta näköjään loppu tultiin riittävällä vauhdilla :D Hauskaa oli ja varmasti tulen viihtymään uudessa seurassa. Pian pitäisi tulla ryhmäjaotkin, toivotaan samaa ryhmää Boltin kanssa, jotta saadaan lenkki kaverit treenien päätteeksi  :).

Karavaanailua ja Tervakoski Kv

Perjantain aamuvuorojen päätyttyä starttasimme asuntoautomme kohti etelää. Toki tällä kertaa ei niin etelään kuin viimeksi, sillä leiriydyimme Lempivaaran leirintäalueelle Riihimäelle. Alicen ensimmäinen karavaanarireissu sujui hyvin. Haukut oli rauhallisia autossa ja alueella tytöt osasivat käyttäytyä hienosti. Suuri ihmetys meille oli se, ettei ravintolaan/terasssille olleet koirat sallittuja. Lyhyen konsertin jälkeen tytöt jjäi rauhallisena autoon. Lempivaara taitaa olla kausipaikkalaisten paratiisi, sillä monien vaunujen ympärille oli rakennettu puisia aitoja portteineen ja etutelttojen tilalla oli mökkejä :) Kaunis paikka, vaikkei me kauaa keretty siitä nauttimaankaan.

Lauantaina siirryimme Tervekoskelle metsästämään sertiä ja cacibia. Sekä Disa että Demi esiintyi Harri Lehkosen kehässä. Demille seisominen on aivan uskomattoman vaikeaa kehässä. Kehän laidalla typy seisoo ja ravikin oikein nättiä, mutta kehässä mieluummin istuu :( Täytyy varmaan viedä typy näyttelykurssille, jos saatais jotain apua. Ja tätä seisomista harjoiteltu päivittäin ruoan saamisen yhteydessä, sujuu todella hyvin :(

Demi sai arvosteluksi erittäin hyvä ja oli luokkansa toinen (nuorten luokka). Kirjallinen tuotos:

"Mittasuhteiltaan aavstuksen pitkänomainen nuori narttu. Hyvä pää. Rintakehän tulee vahvistua. Melko hyvä etuosa. Hieman jyrkkä lantio ja lyhyt taka-askel. Hyväasentoinen hieman matalalle kiinnittynyt häntä. Oikeanlainen turkki. Esiintyy reippaasti."

Disa oli AVK1, ERI, PN2, VARA-SERT ja VARA-CACIB, ei siis kauas jääty valioitumisesta, mutta eihän meillä kiire ole :)

"Keskikokoinen, vahvarunkoinen narttu. Oikeat mittasuhteet päässä ja rungossa.Tasap. kulmaukset. Oikea-asentoinen häntä. Hyvälaatuinen turkki. Erinom. temperamentti. Terveet liikkeet."

Nopean näyttelykäynnin jälkeen jatkoimme kohti Pirkanmaata. Seuraavan yön vietimme Ylöjärvellä, oikein kauniilla Peltomäki campingilla. Mukavaa yhdessä oloa luonnokeskellä, hyvää ruokaa ja lenkkeilyä. Vaikka päivä oli oikein kaunis ja kesäinen, oli illassa jo syksyn tuntua, kostea ja kolea keli sai meidät ajoissa nukkumaan.

Toki aikainen herätys ja siirtyminen Mutalaan talkoilemaan klo kahdekssaksi aamulla saattoi myös vähän vaikuttaa. Mitäpä mamma ei tekisi lasten harrastusten tähden? ;) No nyt on ainakin talkoiden osalta treenipaikka lunastettu, eli ensi talvikaudella olisi tarkoitus treenata agilitya YLÖKKin riveissä. Disalle anottu omaa tuntia ja Demi ja Alice jakaisivat tuntinsa vuoroviikoille. Lisenssiä haettu, toki kisaamaan emme mene tänä vuonna, ensi vuodelle voisi A-lisenssiä harkitakin..;)

Ageilemassa Hirsilässä

Ollaan pidetty taukoa vähän kaikesta treenaamisesta, mutta tiistaina pääsimme vihdoin agikentälle ja ohjatule tunnille. Mä olin aivan innoisani, vaikka töistä tuhatta ja sataa kotiin kamat ja koirat autoon ja kentälle :) Ohjaajana toimi Marianne Kukkamäki OSKK:lta.

Mukaan pitkän harkinnan jälkeen Demin, haveilin vähän Alicea, mutta Demi haltsaa estesarjat paremmin. Iloisen yllätyksen Demi mulle järkkäskin, kun meni tosi hienosti <3 Kepitkin saatiin menemään ilman ohjureita ekalla kierroksella ja tokalla kierroksella ohjureiden kanssa pienen harjoittelun jälkeen. Typy kuunteli hyvin, tosin tuli huijatuksi putkeen muiden tavoin ;) Tauko on tehnyt kyllä tosi hyvää Demille. Palautteeksi saatiin, että meillä on hyvä yhteistyö ja ohjaan hyvin, kunhan muistan ohjata loppuun saakka. Myös oikealla ohjaaminen tarvii lisätreeniä. Mutta oli iha supertyytyväinen. Nämä oli Demin ekat ulkotreenit agissa.

Mukana myös totta kai myös Disa. Disan kanssa oltiin kaivattu niin paljon radalle, että innokkuus poltti kaikki mahdollisuudet onnistua :D Olimme siis aivan liian kiireisiä. Kun mä rupesin kiirehtimään, niin Disa rupesi oikomaan etenkin kepeissä. Kepeillä otettiin siis ohjurit käyttöön. Oli ne vaan ihmeellisiä, kun ei tiennyt menisikö yli vai ali :DD JA tää on mun se ykkösagikoira :) Noh, treeniätreeniä keppeihin, niin kyllä me vielä pärjätään :) Intoa ainakin löytyy ja malttia tarvitaan. Myös meillä on hyvä yhteistyö, mun pitää vaan pitää itteni rauhallisena, silloin Disalle ei tuu liian kiire ja keskittyy kuuntelemaan.  Mutta hyvä fiilis jäi ja taas muistaa minkä takia haluan sitä jatkaa!

"Vähän sinne päin"-ratakartta :D
'

Hei Disan ja Alicen 4-vuotis synttäreitä juhlittiin männä viikolla, ONNEA MURUT <3 <3

Viikonloppuna lähetään karavaaneileen koko perheen voimin, lauantaina näyttely ja sunnuntaina meen Ylökkin agikisoihin talkoileen, tekemistä siis riittää!

Liepaja 8.8.2015

Kun kerran Baltiaan oli matka, niin tsekattiin sitten myös oliskos siellä jotain näyttelyä mihin Disan voisi ilmoittaa. Ilmoittimme vain Disan, sillä uskomani mukaan esiintyminen vaikuttaa tosi paljon ja tällä hetkellä olisi ollut turhaa maksaa Demin jolkottelusta.

No, olimme siis kovin myöhään ilmoittamassa, joten oli aika rajallista mihin ilmoittaa asialliseen hintaan :) Löysimmekin siis Liepajasta kaikkien rotujen näyttelyn ja sinne pikkuhiljaa suuntasimme. Soittelin vikana ilana ennen lähtöämme Katille, että kuinkas tuolla ulkomailla noin lappujärjestelyt yms toimii. Koko näyttelystä ei ollut otettu yhteyttä ilmon lähetyksen jälkeen ja rupesi hiukan jännittämään, että kuinka käy. Laitoimme kyselyä sähköpotitse Katin ohjeiden mukaan, mutta mitään ei vastattu koko viikkona.

Paikalle menimme hyvissä ajoin ja hyvä niin, koska ensin oli vaikeuksia löytää paikka. Navigaattori ohjasi meidät kadunkulmaukseen, joka muistutti enemmän Auschwitzin muureja kuin Olympia stadionia, vanhat, korkeat muurit, joissa ylhäällä piikkilankaa. Karun näköistä seutua, mutta valitsimme summassa oikean suunnan ja hetkeä myöhemmin olimme vihreiden kenttien laidalla. Laput saimme paikan päältä minun nimellänä ja sitten ei muuta kuin odottamaan kehän alkamista.

Disa esiintyi tapansa  mukaan todella kauniisti ja nappasi AVK 1, SA, PN1, SERT ja ROP. Kaikki yhdellä esiintymisellä, sillä muita schapeja ei ollut ilmoitettu. Tuomarina oli tsekkiläinen Olga Dolesjova, joka käsitteli koiria hyvin ja osasi lukea koiria. Saimme myös todella kauniin arvotelun:

"Typical head, good ears, eyes, good muzzle, normal bite. Excellent body, great musceles. Typical and excellent angulation. Great moves. Excellent coat. Excellent handling."

Ryp- kehää jäimme odottamaan, vaikkei tuloksia sieltä saatukaan. Disan esiintymiseen olen kyllä todella tyytyväinen, sillä hän menee oikein nätisti ja laukka-askelia en muista milloin olisi viimeksi. Murulainen onkin sertin päässä kahden maan valionarvosta <3

Disan ja Demin matkapäiväkirja osa 1

Parisen viikkoa sitten käytiin viemässä Alice ruokineen mun vanhempien luokse, kova harmitus kun kuitenkin oman mokan takia en saanut häntä mukaan. Tiedän, että Alicella on hyvät olot siellä, tilaa juosta ja temmeltää, saa rapsutuksia ja todennäköisesti joku unohtaa jotain syötävää kuonon korkeudelle, mutta silti tuntuu oudolta viedä hoitoon.

Kotona vielä viimeisten pakkauksien myötä olimme valmiit starttaamaan. Ajoimme yötä vasten satamaan ja nukuimme siellä muutaman tunnin ja lähdimme aamulaivalla Viroon. Koirat matkustivat autokannella autossa, ja minä tietysti mietin pääni puhki, jotta milloin kuulutetaan, että kaksi koiraa pyrkii ulos asuntoautosta. Kovin rauhassa tytöt kuitenkin siellä olivat ja hyvinvoivan näköisiä paria tuntia myöhemmin, kun pääsimme takaisin autolle. Tallinnassa emme edes pysähtyneet, vaan tarkoitus oli päästä hieman syrjemmälle lenkkeilyttään koiria. Matkalta kohti Saarenmaata löysimmekin aivan ihanan pikkuisen kylän ja kahvion. 

Saarenmaalle mennessä ja palatessa koirat joutuivat taas jäämään autoon, mutta matka kesti pari kymmentä minuuttia ja lossilla autokaan ei kuumene niin kuin laivan autokannella. Muuten koirat kulkikin mukanamme kaupungilla ja ravintoloissa, kauppaan ei tietenkään koiria otettu, joten silloin typyt vartosivat autossa tai toisen kanssa kaupan ulkopuolella. Saarenmaalta jatkoimme matkaa Pärnuun ja Latvian puolelle Jurmalaan, Liepajaan ja lopulta vielä Riikaan.

Meteoriittialueella

Meteoriitti alueella

Meteoriitti alueella

Meteoriitti alueella

Pärnussa ravintolassa

Kaksitasoinen aamupalapöytä ;)

Mekin päästiin sänkyyn nukkuun.

Yleisesti koiriin suhtauduttiin oikein mukavasti, osa ei kiinnittänyt huomiota, osa oli aivan haltioissaan. Ravintoloihin saimme ottaa koirat mukaan terassille ja kaikissa heille tarjottiin vettä juotavaksi, osassa ihan ilman tilausta. Pärnussa erään kaupan pihassa eräs tuntematon rouva osti tytöille makkaraa ja ilmeisesti kysyi minulta venäjäksi(?), että saako antaa. Ennen kuin kerkesin sanoa mitään, oli hän jo antanut koirille makkaraa kädestään. No, eipä ainakaan mitään oireita tullut, että ilmeisesti sopi koirille se ruoka :D Disa ja Demi teki oikein mukavia tuttavuuksia siis eri kaupungeissa ja heidän kanssaan oli siis oikein mukavaa matkustaa. Leirintäalueella osasivat pääsääntöisesti käyttäytyä oikein hyvin.

Auton allakin on viileää.

Liepajassa saatiin lainata varjoa kuumana päivänä

"Onko koko ajan pakko kuvata" teiniangsti.

Trendi kahvila Tallinnassa.

Yövyimme eräällä aivan ihanalla camping alueella, joka sijaitsi oikein idylisessä maalaismaisemassa joen rannassa. Joessa oleva vesi oli mielestäni haukkujen uintikelpoista ja jo niitetyillä pelloilla Disa ja Demi pääsi juoksemaan sydämensä kyllyydestä. Mekin saimme levollisin mielin viettää iltaa korttia pelaten ja loppureissua miettien.

Voin vain suositella reissaamista koirien kanssa, toki täytyy muistaa paperit hoitaa ajoissa, vaikkei niitä missään kysyttykkään. Lueskelin paljon keskustelupalstoilta koirien kanssa matkustamisesta ja Ekinokokkoosista ja eläinlääkäreistä. Ja päätelmieni mukaan, en ymmärrä minkä takia koirien kulkua seurataan noin vähän. Tai ainakin laivalla matkustettaessa. Eihän säädökset Ekinokokkoosin ja Rabbieksen varalta turhia ole, sillä molempia esiintyy mm. Baltiassa, mutta kumpaakaan ei Suomesta, joten eikö olisi hyvä pitää huolta meidän kansasta tältä osin ja tarkistaa eläinten paperit hieman tarkemmin. Ja kaikille jotka miettivät 28päivän sääntöä: halvempaa ja tehokkaampaa on ottaa kerran Virossa (1-5vrk ennen paluuta) kuin käydä kahdesti Suomessa eläinlääkärissä. Ei tarvitse edes tietää lääkeaineita tai kauppanimeä, riittää kun sanoo että on matkustamassa takaisin Suomeen :)

Höntsätreenit

Kun Mirva ei päässyt vetään meille treenejä perjantaina, niin treffasimme Anninan kanssa sitten omin päin. Mulla koko katras mukana, vaikken koko viikkona kerennyt treenaamaankaan. Oli siis hyvä aika muistella uudelleen viime viikon treenjä ja tehdä kotiläksyjä :) Vaikken tilivelvollinen ole kuin itselleni, hävettää, kun koirat saanut yhtään treeniä viikkoon.

Onneksi, mun koirat on eripäteviä koiria, joten ei tarvinnut hävetä kuin omaa toimintaa. Vaikka treenailla ei olla keretty, typyt osas kaikki kotiläksyt erinomaisesti! Musta ei voi sanoa ihan samaa. Äänen käyttöä täytyy treenata tosi paljon, jotta ääni pysyy keveänä ja korkeana. Tarvitsen myös harjoitusta uuteen kehumis/vapautustekniikkaan. Eli siis kehut taitava tyttö, loistava tyttö, vapautus VAU ja sitten saa vasta liikkua. Mutta nämä varmasti harjaantuu ja muistaa paremmin, kun tekee enemmän. Ja lisäksi pitäisi paremmin miettiä loppuun saakka mitä tehdään, ennen kuin alan tekemään. Koirien puolesta olin siis tyytyväinen, vaikka oma toiminta ei parasta mahdollista ollutkaan.

Disan kanssa tehtiin siis edellisen viikon läksyinä "hetsaus ja kuiskaus"-harjoitusta, näissä muutama turhutuminen Disalle, mutta pääasiassa tuli kyllä nopeasti. Itse ehkä tarvisin apparia, joka rauhoittaa mua odottamaan ennen uutta käskyä :) Lisäksi jumppaa rauhalliseen tahtiin ja kapulatreeniä. Kapulatreeni Disan kanssa on edennyt niin, että saan koskettaa sekä päätä ylhäältä että leuan alta niin, ettei kapula tipu. Harjoituksen pidän hyvin lyhyenä, niin että, joka toinen kerta kosketan ja annan palkan ja joka toinen kerta irroitus käskyllä ilman kosketusta, ja ihan muutama toisto. Kun ollaan näin hyvin edetty, en halua pilata sitä liian pitkäveteisellä ja vaativalla treenillä. Lisänä seurauuta, liikkeestä maahanmenoa, paikkamakuuta ja pari luoksaria.

Demin treenissä samat hajoitteet kuin Disalla, lukuunottamatta kapulatreeniä. Demin kanssa en osaa kapulatreeniä viedä eteenpäin, joten edelleen vaan rauhoitutaan ja jätetään kapulaa rauhaan. Demin harjoitukset sujui ilman turhautumista, mutta se etu noin  pehmeässä koirassa on, kun ei ala uhoamaan kun ei heti saa palkkaa :D Demi alkaa olla kyllä taas niin ihanan mukana touhussa ja nyt kun löytyy vielä korvaa, niin se kanssa on aivan mahtavaa treenata :)

Alicelle otin samoja treenejä ja tuo "hetsaus ja kuiskaus"-treeni myös uutena, hyvin lyhyitä seuraus pätkiä ja paikkamakuu treeniä. Alicen into aivan taivaissa, tosin mä jouduin kehujen lomassa päästään parit ärräpäät, kun neiti vähän himoitsin nakkeja ;) Kapulatreeniä viime viikon tapaan niin, että kapula meidän välissä maassa ja kuonokosketuksesta saa palkna. Ongelmaksi muodostui se, että ennen kuin kerkesin palkkaamaan haistelusta, kerkesi Alice jo lyömään kapulaa tassulla. Kun odotin ja odotin, Alice vei liikkeen pidemmälle ja nosti kapulan maasta suulla! Eli siis jee!! Hän otti ihan itse kapulan maasta ja nosti ilmaan. Eihän se kauaa suussa pysynyt, mutta iso saavutus on jo tämä!

Viikko meni prosessoidessa treenejä, mutta pääasiahan on että ne asiat opitaan, tavalla tai toisella :)

Nyt me lomaillaan. Viikko ollaan laitettu autoa kuntoon, jotta voidaan lähteä Baltiaan kesälomareissulle. Valitettavasti aloin hoitaan koirien passiasioita liian myöhään, enkä saanut Alicen aiemmista rokotuksista todistusta (lääkäri lomailee) ja näin joudumme jättämään Alicen hoitoon. Disasta ja Demistä tulee nyt sitten karavaanikoiria ja onhan meillä vähän ohjelmaakin siellä tiedossa :)

Paimenessa Kangasalla

Päätimme Anninan kanssa vielä kokeilla kuinka Bolt ja Demi suhtautuu lampaisiin, kun ei sisu tahdo antaa myöden luovuttaa. Niinpä menimme Kaisla-Maria Hakalan oppiin Hakapaimeneen Kangasalan Saarikyliin. Itseä hieman harmitti, kun en heti kehdannut vaatia apua koiran ja lampaiden ohjaukseen, toisaalta, Demi sai paljon itseluottamusta kun sai ilman ohjeita lampaat liikkeelle, hieman haahuiluakin oli, mutta oli selkeästi kiinnostunut lampaista ja hoksasi miltä puolelta pitää mennä. Välillä komensin vähän liiankin kovaa vauhtia pois, mutta olin todella tyytyväinen kuinka lopulta pärjättiin.
Bolt veti varsinkin tokalla kertaa aivan huippusuorituksen ja vaikka muut koirat haukkui haan ulkopuolella, jätkä keskittyi lampaiden paimentamiseen. Kuvasimme videotakin, mutta emme saaneet lupaa julkaista niitä. Kuviin saimme julkaisuluvan.

Nyt sain siis riittävästi itseluottamusta ilmoittautua uudelleen paimennustaipumustestiin syyskuulle. Yritämme saada vielä uuden harjoituksen elokuun loppupuolelle ja silloin voisi yrittää Allua ja Disaakin saada mukaan.

Kiitos taas Anninalle seurasta, kyllä oli taas kiva reissu :) Saimme seurata myös parin bordercollien treeniä ja heiltä sain myös luvan kuvien julkaisuun :)

Kuva Annina Könönen

Kuva Annina Könönen

Kuva Annina Könönen

Kyllä tyttö ja poika voi olla ihan vaan kavereita <3 Bolt ja Demi

Paimennustaipumustesti Kuttukuussa

Viikko sitten lauantaina startattiin puolilta päivin Anninan, Boltin ja Demin kanssa kohti Savoa ja Juankoskea. Juankoskelta olimme varanneet mökin, jossa meidän lisäksi yöpyi Elopellon Aamuhalla (Halla) ja Elopellon Aikamatkaaja (Merlin) sekä Demin sisko Härdellin Bubble (Nala) omistajineen. Matka ei alunperin ollut pelkkä huviretki, sillä sunnuntaina klo 9.00 alkoi paimennustaipumustesti Vehmersalmella.

Nala, Bolt ja Demi

Demille tuli paljon uusia ihmeellisiä kokemuksia reissussa, esimerkiksi matkustaminen takakontissa ja vielä pojan kanssa ja ilman perheemme muita koiria. Muutamaan kertaan Demi nousi seuraamaan missä mennään, mutta suurimman osan matkasta Demi nukkui nätisti. Pitkän matkustamisen ja pienen tauon jälkeen leikki maistui kaveruksille, kunnes sisko saapui paikalle. Demi muuttui passiiviseksi ja leikki maistui vain jos minä olin mukana, muutenkin Demi seurasi minua kuin hai laivaa koko ajan. Merlin oli kovin kiinnostunut Demistä. Vaikka juoksut jo ohi, innokas nuorimies rakastui päätä pahkaa. Siinä minä sitten kuljin kaksi koiraa jaloissa, lähes tauotta.

Ilta vaihtui yöhön saunottaessa ja kuulumisia vaihdellessa. Yöunet jäi melko lyhyiksi koko porukalla, sillä Nala herätti meidät varttia vaille 5 ja pakkohan sitä oli ruveta tekemään eväitä ja siivoamaan.Vielä viimeiseksi otimme yhteiskuvaa meiän kakaroista, ja kyllähän sieltä muutama onnistunut vedos löytyi. Matka kohti Vehmersalmea saattoi siis alkaa.

Vasemmalta Merlin, Nala, Halla, Bolt ja Demi

Testitilaisuus aloitettiin ilmoittautumisella ja kisakirjojen ostamisella sekä arvottiin järjestys testiin. Uskomatonta mutta totta, bongattiin numerot 8, 13. 14, 15 ja 16. Eli kolme schapea samassa viiden koirakon ryhmässä ja peräkkäin yhteensä 4 schapea :) Sitten tuomari kertoi hieman päivästä ja työskentelytavoistaan. Ja pianhan sitä päästiin alkamaankin.

Testiin kuului tottelevaisuus osio, johon mentiin 5. koirakon ryhmissä. Tuomari kävi tutustumassa koiriin ja samalla tsekattiin sirut. Sen jälkeen jokainen koirakko vuorollaan kiertää muut koirakot mahdollisimman löysällä hihnalla ja lopuksi päästetään koira kerrallaan irti ja kävellään poispäin muista ja kutsutaan koira luokse palatessa takaisin ja kytketään kiinni.

Demi paimenessa, kuva Annina Könönen

Demi paimenessa, kuva Annina Könönen

Seuraavaksi mentiinkin jo lampaille. Tuomari kertoi kuinka kenenkin kannattaa mennä ja esimerkiksi me mentiin rivakasti aitaukseen ja päästettiin koira pian irti. Demi haisteli pidemmän aikaa ja tutkaili itsekseen. Demi pehmeänä koirana koki tilanteen melko painestavana ja muutamaan kertaan yritti karata aitauksesta. Tuomari kuitenkin ihmetteli kuinka jokaisen karkausyrityksen jälkeen tuli takaisin ja jatkoi töitä. Mielestäni Demi työskenteli hyvin siihen nähden että näki ensimmäistä kertaa lampaat ja ymmärsi kuitenkin mitä pitäisi tehdä, vaikka pelottavia otuksiahan lampaat ovat. Välillä minä vein laumaa ja Demiä piti ohjata paimensauvalla ja välillä tuomari vei, kovin sekavaa toimintaa. Asiaa ei auttanut yhtään se, että en itse tiennyt mitä tehdä.

Tulos meille kuitenkin oli siis suositellaan uudelleen testattavaksi, ja syyskuulla olisi siis tarkoitus kokeilla uudestaan. Tätä ennen yritetään ainakin muutamaan kertaan yrittää lampaille. Liitän tähän videon sitten kun se on saatu editoitua, jotta pääset katsomaan testiämme. Tuomarin kommentit suorituksen jälkeen:

Kennelliiton sivuilta näet lisää testistä: http://www.kennelliitto.fi/sites/default/files/media/paimennusohjeistusten_muutoksia_1.4.2013_alkean.pdf

Kommenteissa lukee, että todella mielenkiintoinen koira. Tällä tuomari tarkoitti Demin pehmeyttä, mutta kuitenkin haluaa tehdä ja tekee töitä, vaikka aika paljon pelottaa.