Agia ja uhmaa..

Olen melko varma, että viime viikolla siirryttiin joka päivä kesäaikaan. Tunnit ei ole meinannut riittää, vaikka jättänyt unet vähemmälle ja juossut paikasta toiseen.. Noh, voihan se olla lomaan valmistautumistakin, mutta kiirettä on pitänyt joka tapauksessa.

Viime viikolla käytiin kahdella eri agitunnilla Disan ja Demin kanssa. Tiistaina meillä oman ohjaajamme tunti normaalisti, uusia ohjauskuvioita, mutta nimet ei vaan jää ajoittelijan mieleen. Treenistä jäi taas kerran hyvä mieli. Koirat menee todella hienosti, vielä kun itselle jäisi enemmän päähän ja osaisi hallita omaa kroppaansa. Demin keskittymiskyky alkaa parantua ja typyhän osaa. Tosin puomille ja A:lle ryntäisi kovin mielellään.

Demin uhma alkaa olla siinä pisteessä, että aletaan ryttyileen jo kavereillekin. Onneksi ei ole muuta kuin painia. Alistumiseen ei kuitenkaan luonteikas tyttäremme tahdo suostua. Siinä meni hyppyestkin nurin, kun Elli yritti laittaa Rääpälettä ojennukseen. Väliinmenon jälkeen kaikki kuitenkin hyvin ja taas oltiin kavereita.

Demillä oli kova kehityksen paikka, kun pieni Isla tyttö tuli viettämään viikonloppua meille. Isla on alle puolivuotias, Demin korkuinen rotikka, jolla luonnetta riittää. Paini oli pentumaista, mutta kyllä useammankin kerran Demi oli alakynnessä. Uskon, näiden olevan aivan tavallisia kehitysvaiheita ja menevän ohi ajan kanssa.

Sunnuntainen toko peruuntui ohjaajan sairastuttua, mutta pääsimmekin sen sijasta ageilemaan. Tällä kertaa ohjaaja oli aivan uusi tuttavuus, en edes tiedä sukunimeä. Silja oli tehnyt päivällä radan valmiiksi ja kävimme sitä ensin yhdessä läpi. Ainakin puolet ohjeista taisi unohtua jo ennen kun pääsimme radan loppuun. Seurasimme ensin mini-koiran menoa ja kauhistelin, että enhän mä voi muistaa tuota kaikkea. Onneksi ohjaaja oli mukava ja ymmärtäväinen eikä tarvinnut häpeillä omaa taitamattomuuttaan.

Uusien ohjauskuvioiden nimet ei nytkään jäänyt mieleen, mutta sokkari, esteen taakse ohjaaminen sekä siivekkeen kiertäminen olivat yllättävän helppoja tällä kertaa. Suurin "moka" minkä tein oli se, että tein liian kapean valssin. Tällä estin koiran menon suoraan puomille ja toisessa kohtaan kepeille. Yllätyksekseni molemmat koirat osasivat kuitenkin käskyllä hakea esteet. Molempien koirien kanssa menin radan pätkissä ja aloitin aina palkkauksen jälkeen uudestaan edelliseltä esteeltä. Disan kanssa otettiin vielä lopuksi koko rata.

Uskomaton kehitys on tapahtunut molemmissa koirissa ja ehkä vähän jopa itsessäni. Siljalta saatiin hyviä neuvoja. Ehkä hän oli jo vähän edellä aikaansa, mutta kertoi jo tuomareiden nimiä keille kannataa Disan kanssa mennä, jotta päästään medi-luokkaan. Saimme todella hyvää palautetta ja Silja ihastui Disaan ja Demiin. Kertoi, että olemme tervetulleita hänen tunneille jatkossakin. Kotiin päin ajaessa soittelin Demin kasvattajalle, ihan vaan koska olin niin liekeissä ja rakastunut lajiin ja onnistuneeseen tuntiin :)

Demistä tuli muuten isosisko loppuviikosta, kun Dana (Swifty's Dandelion) pyöräytti 2 poikaa ja 7 tyttöä maailmaan. Synnytys ei mennyt aivan kuin elokuvissa, mutta nyt kaikki voi hyvin ja vauva-arki on alkanut. Jos mielit "helluntai-heilaa", niin ei muuta kun yhteyttä Kennel Härdelliin ja Terhiin. Voin kertoa, että on kasvatajalta saa tukea ja neuvoa kaikessa.

Pus-nam-moi!

Lahti kv 22.2.2015

Viikonlopun toinen päätapahtuma oli tietenkin meille ensimmäinen iso näyttely tänä vuonna, pikkuhiljaa perinteeksi muodostuva Lahti kv. Viime vuonna se oli Demin ensiesiintyminen kehässä ja Disa sai täältä ensimmäisen SA:n.

Demin turkkikadosta ja pienestä kropasta huolimatta, lähdimme hyvillä ja luottavaisilla mielillä. Kehän laidalla seurasimme Partacollieiden arvostelua, monet sai erinomaisia laatuarvosteluita ja SA:ta tuli kovin. Sitten alkoi Schapendoekset. Tiukka linja alusta loppuun. Uroksista 2 sai erinomaisen loput oli erttäin hyviä. Yhden uroksen esittäjälle tuomari kävi kertomassa, miksi SA jäi saamatta. Nartuissa arvostelut samaa luokkaa, kaksi hyvää, 2 erittäin hyvää ja 1 erinomainen. Ei yhtään SA:ta ja näin jäi siis Rop jakamatta.

Tämän tekstin kuvat on ottanut Matti Toorikka.

Rentoa odottelua

Härdellin Braveheart

Härdellin Braveheart

Demin arvotelu:
Feminine bitch, pretty head and expression. Enouhg neck, could do with more forechest and angulations in front. Needs more body and coat. Bit sloping in croup. Nice temperament. Moves easily with lovely tail. Not so good coming and going. Nuk2, eh.

Härdellin Buttercup

Härdellin Buttercup

Härdellin Buttercup

Disan arvostelu:
Pretty feminine bitch,lovely head and expression. Typical topline, nice forechest, nice spring of ribs, well angulated. Good bone, sloping croup. Moves easily with happy tail. Nice temperament! Avk1 eri.

Disa

Disa

Kehäsihteeri julisti Disan luokkavoittajaksi ja riensi kyselemään tuomarilta SA:ta, tuomari mietti, juoksutti ja mietti, tuntui kuin olisin odottanut tunnin (kello näytti ehkä vajaata minuuttia). Lopulta tuomari sanoi sihteerille ei SA:ta, ja sihteeri kysy ihmeissään uudestaan, että mitä? Joten ei SA:ta. Ainoa mikä harmitti, olisi ollut kiva tietää miksi tuomari näin päätti. 

Ihanat arvostelut ja mielestäni Demille aivan oikea "tuomio", myös Demin liike oli tällä kertaa vähän sinne päin. Jotain mielenkiintoista oli myös kehän matolla, sillä sinne vei kaikkien nenä. Disa oli ihanan rauhallinen pöydällä ja kehässä liike todella upeaa. Olen niin ylpeä! Myöhemmin kuulin kuinka Disa oli tsekannut kerran että papi on paikalla ja taas keskittynyt menemiseen. 

Innostuneena arvostelusta ilmoitin Disan uusiin näyttelyihin. Royal Canin show:ssa on tuomarina hollantilainen erikoistuomari ja Riihimäki kr:ssä on serbialainen, joka on kuulemma pitänyt Disan mallisista schapeista. Disa on normaalia rotevampi malliltaan ja tuomarit usein pitävät kevyemmän oloisista. Myös Disan paksu turkki saa hänet näyttämään raskaalta. Onneksi Disa alkaa viihtyä kehissä ja arvosteltavana, joten liikkeessä näyttää kevyemmältä ja "schapemaiselta".

Demi osallistuu vielä Tampere kv:hen, kun on kerran ilmoitettu. Sitten alkaa pieni näyttelytauko ja palataan kehiin aikaisintaan heinäkuussa erkkareihin. Alan lisätä vähän rasvaisempaa ruokaa neidille, sillä harrastukset ja mamin liikunta into on näkynyt vain Demin vyötärössä ja vaa`assa. Neidin paino on tippunut 1,5kg kahdessa kuukaudessa. Nyt aika kerätä massaa ja syödä vähän enemmän, jotta lihakset kasvaa. Neidin lihomisesta ei ole pelkoa, sillä intoa juoksemiseen riittää.

Alice oli lauantain ja sunnuntain välisen yön hoidossa. Alice on hieman arka ja pelkää miehiä, joten tässä onkin haastetta. Alice oli pelästynyt siskoni poikaa niin, että oli käynyt pikku vahinko. Täytyy siis treenata miehien kohtaamista vielä lisää. Muuten ruoka oli maittanut ja lenkit sujuneet. Ja se jälleen näkemisen into, oli niin iloinen kun kotiväki tuli hakemaan. Pusuille ei meinannut tulla loppua ja ovella oli ensimmäisenä niin, että varmasti tulee mukaan. 

Kotona kellahdettiin kaikki sohvalle ja kun minäkin sain puhelut puhuttua ja näyttelyilmot lähteen, päätin ottaa pikkupäikyt. Kellon soidessa Disa nukkui kainalossani viltin alla ja päätimme kuin yhteistuumin jättää tokotreenit väliin.

Härdellin "pentutapaaminen"

Härdellin ensimmäisen pentueen tapaamista ollaan yritetty järjestää jo kohta vuoden verran, aina on kuitenkin esteitä. Olemme onnistuneet hajautumaan Pääkaupunkiseudulta aina Ouluun saakka, niin myös matkat tekevät oman ongelmansa. Lauantaina saimme kuitenkin kokoonnuttua 5. kasvatin voimin Koirapalvelu Taidoggaan tiloihin Kangasalle.

Paikalle pääsivät Härdellin Benny(Jope), Härdellin Bluebell(Luna), Härdellin Braveheart(Feeti), Härdellin Bubble(Nala) ja Härdellin Buttercup (Demi). Kuvaa yritettiin ottaa lopuksi, Härdellihän siit tuli :D.

Vas. Luna, Jope, Demi, Feeti ja Nala. Kuva Kai Kyllönen

Kuva Tiina Leinonen

Meille oli varattu Taidoggaan tilat kahdeksi tunniksi. Ensimmäisen tunnin aikana tutustuimme Heidi Ruohon opastuksella Dobon ihmeelliseen maailmaan. Demi on saanut kotona harjoitusta jumppapallon päällä olemisesta, joten pallon päällä olo sujui kuin vettä vaan, Tasapainotyyny olikin hieman oudompi. Etutassut tasapainotyynyllä ja kiertäen takajaloilla tyynyä ympäri oli helppoa, mutta takatassujen nostaminen tyynylle oli lähes mahdotonta. Toki monet koirat välttelevät tätä, sillä se tuntuu oudolta ja joutuu käyttämään uusia lihaksia pysyäkseen tyynyllä.

Kuva Tiina Leinonen

Jotta tasapainoilu ei olisi ollut minulle liian helppoa, Demi päätti hypätä syliini. Hyvinhän me pysyttiin pallolla ja tyynyllä. Tutustumisen arvoinen laji, voi kun viikossa olisi muutama päivä enemmän, niin kerkeisi harrastamaan kaikkia kivoja lajeja :)

Lopuki vietimme rentoa yhdessä oloa, joimme kahvit ja söimme eväitä. Koirat pääsi vapaana riehumaan ja pojat alkoivat hoksata, että tytöt tuoksuu erilaiselle. Kova oli komennus Feetille ja Jopelle, eivät vaan meinanneet uskoa.


Vaihdoimme kuulumisia harrastuksista, etenkin Lunan paimennustaipumustesti kiinnosti, sillä Feetin, Nalan ja Demin olisi tarkoitus mennä testiin vielä ennen syyskuun synttäreitä. Luna on käynyt kertaalleen mätsärissä ja heillä on tarkoitus mennä Iisalmen kv:hen. Feetin harrastukset ovat pitkälti samat kuin meidän Demin, tokoa, agia ja näyttelyitä. Jope on enimmäkseen kotikoirana Lahdessa. Nala on jäänyt Dana-mamman hoiviin kotiin ja harrastaa näyttelyitä.

Kuva Kai Kyllönen

Paikalta puutuivat Härdellin Batman(Nemo), Härdellin Bellflower(Sissi) ja Härdellin Bumblebee(Beetta). Toivotaan, että tavataan vielä nämäkin kasvatit. Nemoa ollaan muutamaan kertaan nähtykin ensimmäisenä pentuvuotenamme.

Kasvattajamme Terhi Tikanoja elää jänniä aikoja ja sai muutaman puhelun kotijoukoilta, kun Dana-mamma petaa petiään. Lisää Härdellejä olisi siis tulossa ihan lähiaikoina. Uskaltaakohan niitä vauvoa mennä edes katsomaan? ;)

virheliikkeitä ja jännitystä!

Kylläpäs ärsyttää.. Tokotreenit pitkästä aikaa ja tuntui kuin oltais taas alkupisteessä. Disan seuraaminen oli kyllä pieniä herpaantumishetkiä lukuunottamatta hyvää, mutta lähes kaikki perusasennot vinoja. Myös pysähtymisen yhteydessä unohtui täysin, että nyt piti istua. Luoksetulossa liike hieman laiskaa.

Disalla pientä hienosäätöä, mutta entäs ohjaaja.. oman kropan hallinta on todella vaikeeta. Kädet pyörii kuin tuulimyllyt ja teen aivan tiedostamattomia liikkeitä, jotka hidastaa Disaa tai joka tapauksessa ohjaa väärin. Saas nähdä saadaanko emäntä kuntoon kesäksi. Treeniin varmaan laitettava pakkopaita päälle ja sidottava "takatukka" nilkkoihin niin etten nojaa eteenpäin.

 Harjoitusta, harjoitusta, jos alkaisi hiomaan hyvää perusasentoa sekä kaukokäskyjä. Nyt tarvittaisiin kunnon onnistuminen, jotta saataisiin lisää draivia treeniin. Pitempi treenitauko sai seuraamisen paremmaksi, mutta unohtamaan muita juttuja. Kyllä mä vielä pidän kesäksi alokasluokkaan-haaveesta kiinni, vaikka nyt tuntuu todella epätoivoiselta.

Olen aina ollut kova jännittäjä ja se ei aina edes helpota vaikka paikka ja tilanne olisikin tuttu. Näyttelykehien laidalla tärisen ja haukon henkeä, kun jännittää niin paljon. Joka kerta ollaan koirien kanssa selvitty hengissä, mutta varmasti viikon päästä pyörin kälyni luona ympyrää ja yritän hengitellä rauhallisesti. Minua on monesti muistuteltu, että jännitys menee hihnaa pitkin koiraan. Tämä tieto, useat harjoitukset ja näyttelyt eivät tätä jännitystä ole helpottaneet.

Alkanut viikko onkin täynnä ohjelmaa  Pitäisi varmaan vähän mieleen muistutella näyttelykehässä oloa ja harjausurakkaa pukkaa, agility tuttuun tapaan. Alice menee yhdeksi yöksi uuteen hoitopaikkaan. Tarkoitus olisi nähdä myös Härdellin B-pentuetta ensimmäisessä pentutapaamisessa sekä ulkoilla ahkerasti. Ja tietysti Lahden kansainvälinen näyttely sunnuntaina.

Menestystä, menestystä..

Eilen laittoi Demin kasvattaja viestiä, että "Onneksi olkoon näyttelysijoiuksista ja vuoden nuori sijoituksesta<3".

Pakko oli hieraista silmiään ja lukea teksti uudestaan, samalla kaivan innokkaana päivän postia. Schapendoes yhdistyksen jäsenlehti oli saapunut ja sieltähän ne tutut nimet löytyikin!

Vuoden schapendoes sija 13 Härdellin Buttercup ja sija 25 Disa sekä Vuoden VSP-nuori 5. sija Härdellin Buttercup. Pisteet laskettu näyttelymenestyksen perusteella.

Noh, hurraahuudot listalle pääsystä, vaikkei menestys niin valtavaa ollutkaan :)

Demi aamuauringon paisteessa

Liekö aurinko vai julkisuus kun Disaa häiritsee :)

Myös Demin veli, Härdellin Braveheart, pääsi Vuoden VSP-listalle sijalle 32, Onnea "Feeti" ja kotijoukot. Kasvattajamme Terhi Tikanojan ensimmäinen pentue on menestynyt hyvin ekana vuonnaan. Kiitos Terhi tuesta ja luottamuksesta ja onnea myös tulevan pentueen kanssa ja menestystä heille!

Onnea kaikille voittajille ja muille hyvin pärjänneille!

Yhteislenkki Ellin, Hertan ja Elinan kanssa 11.3.2015

Alice, Disa ja Demi. Kuva Elina Mannila

Vasemmalta Demi, Alice, Disa, Elli ja Hertta. Kuva Elina Mannila

Hertta ja Alice poseeraa. Kuva Elina Mannila

Best friends 4-ever
Kengurut Hertta ja Demi
Kuva Elina Mannila

Demi, Disa ja Hertta. Lammen jäälle uskalsi koirat päästää.

Ihana kevät aurinko ja Disa

Samalta lenkiltä hieman keväisempää kuvaa. 

Kevät lenkkeilyä 9.3.2015

Demillä ja Alicella on leikki kesken.

Tässä Demi näyttää enemmän siskoltaan Nalalta.

Disan luokse tuloa.

Korvat vaan lentää kun on kova kiire!

Demi ja Alice luokse tulossa.

Vielä saa kiriä lumessa, Alice etii kanssa paikkaa mihin mennä.

Demin parhaimppia seisomakuvia.

Tässäkin melkein seisotaan :)

Agilityhyppy vai ohjattua noutoa :) Demi joka tapauksessa.

Alicen pitäis kanssa päästä agiin :)

Lentävää menoa

Agissa oli tällä kertaa onnistumisia ja ei-niin-onnistuneita suorituksia. Illan onnistujana Disa  näytti lennokkaita hyppyjä ja kepitkin menee tosi nopeesti verkkojen kanssa. Keinuun neiti tarvii vielä jarrua, mutta Disa ei kuitenkaan arista ääntä tai liikettä, joten eiköhän se jarrukin löydy.

Valssia ei tullut tosiaan harjoiteltua yhtään, mutta tein sen sitten ihan vahingossa oikein tänään, tosin harjoitella piti aivan eri kuvioo. Disa kulki nyt tosi hienosti myös oikealla, kehitystä on siis tapahtunut hurjasti. Disa alkuun meni korkeista esteistä ali, tosin se saattoi johtua ymmärtämättömyydestä ja mun ohjauksen puutteesta. Tänään hypättiin 50cm esteitä ja ainoostaan kerran Disa tuli siivekkeen yli, Jee! Kova on typyllä vauhti ja uskomaton halu tehdä. Alkuun olin varma, että Disalla ei riitä nopeus, mutta tarkkuus on täydellinen. Myönnän, oli väärässä. Disa on radalla Demiä nopeampi ja hakee jo hyvin itse esteitä.

Kuva Elina Mannila. Lentävä Hollantilainen

Kuva Elina Mannila. Yli meni vaikka ponnistus on aika kaukaa :)

Demi opetteli karkaamaan kevythäkistä ja juoksemaan kentälle Disan treenin aikaan. Nyt otin sitten metallihäkin ja häkki jäikin "käytävälle" kenttien väliin. Demin oli vaikea keskittyä kun olimme kaksin toisella radalla ja ohjaajan ohjatessa meitä, neiti opetteli nenän käyttöä. Haeskeli Disaa ja karkasi viereisen radan tokotreeneihin kertaalleen. Putken hakeminen on todella vaikeaa ja minun täytyy lähes pysähtyä, jotta neiti suostuu putkeen menemään.

Demistä on hyvää vauhtia tulossa teini, treeneissä lällättelee ja muutenkin korvat tuntuu olevan kateissa.. ei siis kauaa kestänyt ilo hänen itseluottamuksesta :)  Demillä on paljon taitoa ja vauhtia, nyt päitäisi vain saada neiti keskittymään ja kuuntelemaan enemmän.

Kuva Elina Mannila. Demi ekalla hypyllä.

Huomiselle on luvattu auringonpaistetta ja keväinen päivä, olemme sopineet metsälenkkitreffit ja sitten käydään vielä treenaan mamiakin, josko sitä vauhtia löytyis agikentällekkin :D

Kuvat tärähtäneitä, mutta kyllä siitä koiran erotta :)

Kevättä rinnassa!

Viime viikko on mennyt aika rauhallisissa merkeissä, treenit jääny ihan vaan muutamaan harjoitukseen. Pari viikkoa sitten kokeiltiin peruuttamista ekaa kertaa ja sitä ollaan harjoiteltu nyt ennen ruoan saamista. Disan kanssa muutaman kerran käyty koeliikkeet läpi. Siinä ne sitten olikin. Itsellä vähän työnteko haitannut harrastuksia ja viikonloppuna tuo toinen osapuoli hoiti pitkälti koirien ulkoilut ja ruokinnat. Mutta ei sitä väsyneenä treeneistä mitään tulekaan, joten ehkä parempi kun ei olla yritettykään liikaa.

Pari viikon takainen tokotunti Disan kanssa tuntui olevan paluu viime syksyyn, tai sitten meillä molemmilla oli vähän takkuinen ajatuksen kulku. Noh, tämä saa toivottavasti lisäintoa treeniin. Eilen meillä ei treenejä ollutkaan. Mutta sunnuntaina taas kokeillaan, josko menisi paremmin.

Kuva Elina Mannila

Torstaina käytiin taas Hertan, Ellin ja Elinan kanssa ulkoilemassa. Sieltä saatiin muutamakin kuva typyistä. Ihmeellistä kyllä saatiin kaikki hetkeksi rauhoittumaan ja otettua kuva kaikista viidestä rivissä. On se ihanaa kun löytää tämmöisiä koirakavereita joiden kanssa voi ulkoilla ja  harrastaa yhdessä.

Kuva Elina Mannila

Tänään ihanan aurinkoinen ja energinen päivä. Pyykit kuivi ulkona sillä välin kun me likat käytiin metsässä ulkoilemassa ja kuvailemassa. Ohjatusti hypittiin puunrunkojen yli ja nautittiin sulavesistä. Uimamaisterimme Demi valitsi reitit, joten onni oli kumisaappaat :)

Samasta uimamaisterista olen yrittänyt ottaa seisontakuvaa, neiti ei vain tahdo olla samaa mieltä. Noh, toivotaan että seisominen onnistuu edes kehässä. Ei oo enää kuin pari viikkoa seuraavaan kehään.

Kotona tuli tehtyä vielä vihannes- ja kasvismössöt ja treeniherkut koirille. Nyt tarvis käydä tän päivän kuvat läpi ja yöksi jatkaa työntouhuun. Ihanaa kun on kevät ja aurinko paistaa. Kesä on tulossa ja mieli on korkealla :) Huomenna ageileen ja pian alkavilla vapailla vois alkaa todella suunnitella kesää ja syksyä.

voi valssin vaikeus..

Tää saattaa olla tuttua rytmitaidotomille, mutta nyt tuli semmoinen valssi ettei meinaa tyttö taipua.. Ja ne jotka ei vielä ymmärtänyt, kysymys on agilityn ohjauskuviosta, jossa lähetän koiran esteelle ja vaihdan suuntaa vaihtoaskeleella ja koiran olisi tarkoitus kääntyä esteen jälkeen takaisin ja ohjauksen pitäisi jatkua eri puolella.. joo pitäisi.. oikealta kun lähdettiin suju melko hyvin kun itse muisti varrota koiran mukaan. Mutta vasemmalta vaihto oikeaksi, itse kääntyy väärin päin tai menee koiran eteen, jolloin koira menee tutulle ja turvalliselle vasemmalle.

Disa keksi toissa kerralla, että hyppää esteen sijasta siivekkeen yli ja sieltä sitä tultiin taas. Lähes joka kerta kun osasin valssin, Disa tuli siivekkeen yli. Noh, harjoitus tekee mestarin, mutta on toi tosi huono tapa oppia, jos kisoihin meinaa. Toisaalta oon jännännyt, että jos tuo menee maxeihin hyppääkö yli vai meneekö ali. Mutta jos kerran mieluummin hyppää 50cm siivekkeen yli kuin 35cm esteen, niin tuskin tarvii sitä pelätä.

Demin treeneihin ei paljo lisättävää, neiti veti spurtin Hertan kans alkuun ja loppuun ja siinä välissä karkas pari kertaa kevythäkistä. Noh menihän se esteitäkin hienosti, yhtälailla on oikealla oleminen hankalaa ja tällä kertaa puuttuvat korvat lisänä tuotti ongelmia. On neidillä viime viikon lepäily tuottanut uskomatonta energiaa tähän viikkoon.

Alice, Hertta, Demi, Elli ja Disa. Kuva Elina Mannila. 

Eilen käytiin 1,5 tunnin metsälenkillä Pikonlinnan metsissä, mukana menossa agikaverit Hertta ja Elli. Tänään käytiin reilun tunnin metsälenkillä omalla porukalla, lisäksi ennen agia ja sen jälkeen lenkki vapaana peltoaukeella. Typy ei vaan saa tarpeekseen vaan kotona alkoi painitreeni Alicen kans ja leluleikki. Nyt Demi pääsi iltalenkille yksin naapurin kans ja alkaa pikkasen näyttämään väsymisen merkkejä. Tätä ei kuitenkaan uskalla ääneen sanoa.

Hertta, Disa ja Alice. Kuva Elina Mannila.

Luulin jo huomenna palaavani sorvin ääreen, mutta tässähän on aikaa keksiä viel vaikka mitä kun työkaveri kertoi mun töiden alkavan vasta torstaina.. Jos vaikka treenais tokoa ja oikeella ohjaamista vähän aktiivisemmin. Josko leikkis sillä uudella lelullakin huomenna ja sais sit vähän lisää kuvia. Nyt ei oo oikein aiheeseen liittyvää kuvaa, kun ei hallissa tuu kuvailtua ees puhelimella.



Kiitos Elina kuvista ja lenkkiseurasta!

Viimeinen pari uunista ulos..

Joo eli siis loppulauman esittelyä..

Alice eli Darra täydensi laummme kokonaiseksi joulun alla. Alice on aikuinen kodinvaihtaja, joka on joutunut muutamaan itsestään riippumattomista syistä. Alicesta kiinnostuin sen takia, että hän on Disan sisko ja olen siis Alicen tavannut 7,5 viikoisena kasvattajan luona. Alicen muutto meille oli nopea prosessi ja entisen omistajan kanssa sovittiin, että jos tytöt eivät tule keskenään toimeen ei kauppoja tehdä. Pääasia oli kuitenkin koirien hyvinvointi.

Tässä sitä ollaan porskuteltu tämän lauman kanssa jo pari kuukautta ja hyvin on mennyt. Alkuun oli hankalaa kun Demi ei ollut tottunut jakamaan leluja, joten niillä leikkimistä yhdessä oli harjoiteltava. Lelut olivat siis pannassa silloin kun emme itse olleet läsnä. Lenkit menivät oikein mainosti, Disa ja Alice kulkivat hihnan jakajalla ja Demi omalla hihnalla. Alicelle vaihdettiin heti lajityypillinen ruokavalio, ja ruoka maittoi jo heti ekasta illasta lähtien. Toki ruokavalio aloitettiin Terhi Tikanojan ohjeiden mukaan niin, että alkuun rv koostuu pääosin naudan mahalaukusta ja possun jauhelihasta. Mahalaukku tuntuu olevan monen koiran lemppari, ja ihmisten inhokkin, haisee meinaan todella karmealle :(

Alice on ollut kotikoirana ikänsä ja tällä hetkellä meillä jatkuu sama linja. Lievä purentavika ja juuri ja juuri riittävä säkäkorkeus on estänyt näyttelyuran, vaikka erittäin  hyvä karvan pigmentti ja muuten hyvä luusto olisi oivallinen valtti kehissä. Alicen turkkia on lyhennelty ja ajattelin, että leikataan varmaan jonkinmoista kesäturkkia typylle. Myös kesälle mietitty mahdollisia koulutuksia tai ainakin enemmän omaa perehtymistä typyn kouluttamiseen, mutta tällä hetkellä riittää kun Alice osaa istua ja odottaa sekä tulla luokse.

Laumamme tukipilari, se joka herää aikaisin aamulla lenkille ja antamaan ruokaa, hoitaa kotiin jäävät haukut, tulee näyttelyihin tueksi ja tarvittaessa myös kehään, se, joka jaksaa meidän tyttöjen oikut, se on Misi. Misi tekee tuosta vaan noutokapulan alumiinista ja rakentaa agiradan pihaan. Ilman Misiä ei olisi koko laumaa. Lyhyestä virsi kaunis; KIITOS!

Tässä samassa haluan mainita, että eilen käytiin hakeen uus lelu kotiin. Lelun tuotoksia tulee jatkossa myös näkymään täällä, kunhan opettelen sitä kunnolla käyttämään!

Pus, nam, kiitos, moi! seuraavaa tulee treeneistä..