Superperjantai

Perjantaina päälläni oli oikein mustapilvi ja mieli teki jopa perua treenit, kun ei mistään vaan tullut mitään. Itkun ja naurun sekaisena menin treeneihin koko kolmikon kanssa, ajatuksena että kai sitä jossain onnistuisi. Puoliksi lupasin itselleni, että Disan kanssa oltaisiin nyt edistytty liikkeissä niin hyvin, että pisteitä voisi nostaa edellisestä arviosta, mutta loman vaihtuessa uuteen työpaikkaan, on myös treenaus vähentynyt ajan puutteessa.

Disan kanssa aloitettiin ja alku vaikutti jo katastrofilta, kun Disa karkasi multa Anninan herkuille. Mä lähdin koiraa kutsumatta juoksemaan toiseen suuntaan ja eipä kauaakaan kun Disa jo rientää luokse. Vaikka harjoituksesta ollut hieman puutetta, onnistuimme todella hienosti. Disa istui edessä ja sivulla suorassa, oon vaan vähän liian hidas palkkaamaan noin nopeaa koiraa. Seuruusta saatiin taas hyvää palautetta ja täytyy vaan kieltää tiukasti ja antaa uusi käsky, jos alkaa edistää. Kaukoja aletaan nyt rakentamaan jumpalla, jossa rakennetaan koiralle ensin liike rata tutuksi. Eli siis olen kyykyssä koiran edessä ja koiran kädellä istumaan/makaamaan niin, että takapää pysyy paikoillaan. Toinen erillinen harjoitus kaukoihin on sellainen, missä mulla on herkku kädessä, olen kyykyssä ja vain äänellä käsken istumaan tai maahan. Tarkoituksena, että koiran pitää totella vaikken anna käsimerkkiä. Maahan palkkaus tehdään aina etutassujen väliin, jolloin koira pysyy paremmin maassa. Disalla nälkä tehnyt tehtävänsä ja typy oli valmis mihin vaan, kontakti säilyi ja koko ajan kysymässä, että mitä sitten tehdään. Tän kanssa treenatessa unohtuu kyllä kaikki huolet ja murheet  <3

Alicella treeneissä täällä ja sivu käskyjä ja se typyhän tajuaa jo mitä ne tarkoittaa. Intoa toki löytyy niin paljon ettei malta odottaa, mutta helpompi se on kitkeä pois kuin kasvattaa intoa tekemiseen. Alicen sivulle tuloa vahvistetaan nyt niin, että mä peruutan muutaman askeleen ja kutsun koiraa vierelle ja meen pari askelta eteenpäin ja pysähdyn. Alice lähtee hienosti hakeutumaan sivulle vaikka toistaiseksi tarvii apuja siihen, mutta istuu suorassa sekä sivulla että edessä. Seuruu kohtalaista ja kontakti kestää sen hetken vain. 

Näytettiin ekaa kertaa kapulan treenaamista Mirvalle ja sieltä saatiin lisä ohjeita. Alicella tosiaan kapulan suuhunottaminen on vielä vastenmielisempää kuin Disalla, vaikka Disankin treenaus tuntunut mahdottomalta. Treeni on mennyt nyt niin, että leikin kapulalla ja jätän sen Alicelle saaliiksi sivuuni, ja heti jos ottaa suuhun saa palkan. Nykyään ottaa kapulan joka kerta suuhunsa, mut heti kun hampaat kolahtaa tiputtaa. Nyt saatiin ohjeeksi, että kannetaan yhdessä kapulaa eli en saa pysäyttää kapulaa vaikka Alice ottaa kiinni. Kapulaa treenattiin myös niin, että mä oon kyykyssä Alicen edessä ja kapula meidän välissä maassa ja pidän siitä kiinni ja katson, palkan saa kun Alice nuuskuttaa tai koskee kapulaa kuonolla tai suulla. Mä olen passiivinen, niin kauan, että Alice toimii näin ja esim. tassuleikit jätetään täysin huomioimatta. Ehkä me joskus vielä edetään ja Alice yritti kovasti peittää kapulan tassuillaan ja välillä jopa raapia mua, jotta saisi herkun. Alice taas oikein mallikkaalla tuulella ja samanlainen "anna mä teen sulle töitä"-mieli kuin Disalla.

Seuraavana Demi, aivan ihana tyttönen, murupulla ja silti pelkkä ajatus treeneistä saa mut huokasemaan syvään. Demin energiatasot on niin korkeat, että niiden keskittäminen noin nuorella koiralla oikeaan asiaan on hyvin vaikeaa. Ja vaikka treenit olisikin mennyt hyvin, tietty pelko/muisto saa murehtimaan mitenhän tässä käy. Demin kanssa ollaan treenattu viimeksi Mäntässä muutama viikko siitten ja muutamat hyvin lyhyet höntsät tässä välillä. Juoksut on nyt loppuneet ja Demi alkaa olla taas oma itsensä.

Tällä kertaa pyrin pitämään takin tyhjänä ja vaan mennä treenaamaan, ihan sama mitä tapahtuu.. Muutaman kerran Demi eteen istumaan ja siitä sivulle vähän seuruuta hetsauksella. Mirva keskeytti meiät ja sanoi, että eikö me voitas tehä sillain, että mä kerron mitä teette ja sit tuutte muutaman viikon jälkeen näyttämään sen käytännössä. Siis Demi oli aivan superhyvä ja edistynyt mielettömästi viime treeneistä. Ei enää väistä sivulla ja seuruussakin hakeutuu takaisin lähelle mua. Seuruuseen saatiin vinkki että mä kävelen alussa hiukan oikealle vinoon ja kun Demi on hakeutunut lähelle mua, alan käveleen suoraan, jolloin Demikin alkaa kävellä suoraan oikealla paikalla ja sitten palkkaus. Demin kanssa samoja treenejä kun Disallakin eli aletaan rakentaan kaukoja alusta jumpalla ja pelkällä käskyllä asennonvaihtoja. 

Aivan uutena treeninä sekä Demille että Disalle yhdistettiin hetsaus ja passiivisuus, eli siis mä ensin hetsaan koiran mukaan sitten pysähdyn ja kuiskaan käskyn (maahan, istu, vierellä) ja kun koira suorittaa palkkaan heittämällä herkun ja bileillä, joka vaihtuu uuteen hetaukseen. Alkuun tehtiin vaan istu ja maahan-käskyillä, mutta Demin tarjotessa täydellistä pa:ta istu-käskyllä, otettiin myös vierellä-käsky mukaan. 

VAU, mikkä treenit :) Mirvan sanoin: koirat on ihan superpäteviä ja olit säkin ihan hyvä! Mun vauvat pelasti mun täydellisesti epäonnistuneen päivän, kiitos myös Anninalle ja Mirvalle tsempeistä ja treeneistä ja kaikesta, ootte ihan supertärkeitä meille <3

Hyvinkää kr

Ilmoittelin keväällä melko tohinalla Disaa ja Demiä näyttelyihin, ajatuksella että kesällä on aikaa vaikka mihin. Olin täysin unohtanut Hyvinkään kaikkien rotujen näyttelyn, onneksi muistutuksena tulivat näyttelylaput :)

Oikein onni olikin, että paikalle saavuimme, auringosta saimme nauttia pitkän päivän, sillä jäimme Disan ROPin myötä RYP-kehään. Demi esiintyi omaan tyylinsä "löysin rantein" EH:n arvoisesti. Demi ei myöskään välittänyt seisomisesta yhtään, vaan istui heti palkan saatuaan. Tuomarina oli oikein mukavan oloinen Marja Talvitie. Näyttelyyn oli ilmoitettu vain 3 schapendoesia, junnuluokan uros ja meidän tytöt.

Demin arvostelu:

Erittäin hyvä tyyppi, hyvä ilmeinen pää. Hyvä kaula ja ylälinja. Hieman liian laskeva lantio. Kovin löysät kyynärpäät ja vielä todella kevyt runko. Hyvä karvanlaatu. Liikkuu edestä leveästi ja löysästi. Tarvii aikaa. NUK1, EH.

Disan arvostelu:

Aavistuksen lanneosaltaan pitkä, kuitenkin erinomainen tyyppi. Hyvä pää. Niukat etukulmaukset, hyvät takakulmaukset. Oikein kannettu häntä. Tyypilliset, kevyet liikkeet. Hyvä karva. AVK1, ERI, SA, PN1, SERT, ROP.

Jäimme siis odottamaan RYP-kehää koko porukalla ja kiertelimme lähikunnissa. Arvioitu alkamisaika oli 15.30. Palasimme näyttelypaikalle hieman ennen klo 15 ja saman tien meitä pyydettiinkin jo esiarvostelukehään. Disa esiintyi todella kauniisti ja malttoi seistä rauhallisena, vaikka pitkä odottelu ja vieressä hösätään. Isossa kehässä pääsimme vielä jatkokierrokselle, kun noin puolet ohjattiin pois kehästä. Vaikka ei sijoituttukaan oli kokemus todella mukava ja ihana nähdä kuinka Disan esiintyminen on muuttunut vuoden aikana. Tuomarina kehässä toimi italialainen Anna Albrigo.

Tästä alkoi siis viimeisen sertin metsästys. Seuraavaksi piti esiintyä molempien tyttöjen kanssa Nokian ryhmänäytelyssä, joudutaan kuitenkin perumaan se matkan takia. Ensi viikolla haetaan Disalle ja Alicelle rokotukset ja koko konkkaronkalle passit ja suuntaamme lomamatkalle Baltiaan.

Tokoilua

Pitkän tauon jälkeen, jälleen kokoonnuttiin Mirvan ja Anninan kanssa parkkistreeneihin. Mulla mukana Disa ja Alice, Demi jäi kotiin, sillä eiköhän sitä peppua yritetty tarjota jo ihan tarpeeksi erkkareissa :)

Disalle otettiin "täällä"-käskyn tehostamista niin, että tulisi heti suoraan. Eli koira kutsutaan, jos ei ole suora, tiukka ei ja sit peruutetaan ja nykäistään koiraa hihnalla. Toistaiseksi palkan saa heti kun istuu suorassa. Tosin palkkaa annetaan välillä oikeasta ja välillä vasemmasta. Välillä voidaan istuttaa ja siirtää kädet sivuille auki ja palkata kontaktista. Lopussa otettiin pikkuhöntsyt Disan kaa ja Mirva suositteli Disalle annettavan takapalkkaa usein. Siis heti kun tekee, niin vapautus ja heitän palkan ja isot bileet :) Seuruusta saatiin kehuja, maahanmenokin oikein nopeaa.

Alicen kanssa treenaaminen on kyllä minulle tosi hankalaa. En vain osaa moodata itseäni tarpeeksi kärsivälliseksi hänen kanssaan. Alice oli kyllä ihan liekeissä. Ja nyt ehkä tärkeintä on että Alice on noin innoissaan treeneissä ja musta tulee superpassiivinen. Otettiin ihan perusjuttuja: täällä, vierellä ja maahan ja vähän seuruuta. Mutta oleellisinta oli se, että Allu oppi rauhoittumaan ja odottamaan palkkaa! Alicen kanssa ei tutuissa liikkeissä palkaa käteen, keskittyminen ei riitä vielä. Seuruukin oli kuulemma parempaa kuin aiemmin, vaikka itse en havaitse suurta eroa.

Mä ite huomaan vapauttaessani koiraa, sanon vapaa ja samaan aikaan ja välillä jopa ennakkoon liikahdan itse. Ja tämähän johtaa koiran ennakoimiseen. Joten nyt alettiin rakentaa uutta vapautusta. Oikeastaan agilityn myötä opin kehumaan koiraa ja opettelin "uuden" sanan: vau. Vauta käytetään paljon ja se sopii suuhuni nykyään oikein hyvin. En voisi ikinä kuvitella sanovani esim. jes. Aloimme siis rakentaa vapautusta niin, että ensin kehun koiraa (Allua hyvin hiljaisella äänellä) "taitava tyttö, hieno tyttö, upea.." korkealla äänellä ja sitten tulee korkealta ja kovaa vau. Omassa mielessäni lasken vielä yksi ja sitten alan kaivaa namia ja liikkumaan. Tämä näytti aika toimivalta ratkaisulta. Ja vau on lyhyt vau ei vauuuuu.

Siskokset otti treenien välissä hieman mittaa toisistaan, kun Alice ei olisi halunnut Disaa autoon ja Disa isosiskon ominaisuudessa näytti, että kuka se pomo onkaan, itse menin toki väliin ja annoin molemmille muistutusta kuka se pomo on. On nää siitä ihmeellisiä, että vaikka kuinka ensin ärähdettiin, niin hetken päästä pussaillaan. Taitaa hormoonit laittaa typyjä hieman sekaisin, Disan käytöksen perusteella oletan juoksujen alkavan kanssa kohta ja niin se 7 kuukautta alkaa oleen kulunut edellisistä.

Erikoisnäyttely 12.7.2015

Perjantain treenit meni vähän höntsäilyn puolelle, joten siit ei oo paljon kerrottavaa. Harjoiteltiin paikkamakuuta niin että vuorotellen käskettiin koiraa maahan ja perusasentoon. Lisäksi vähän merkin kiertoa ja seuruuta. Hyvin höllästi treenailtiin ja runsailla palkoilla. Mulla oli siis mukana vaan Disa. Saatiin yks rouva kauppareissulta seuraksi, kun tuli kyseleen ja mukaan treenaileen koiransa kanssa :)

Taas viikko meni niin vauhdilla, että koirien harjaamiset jäi eiliseen. Demillä oli mamille iloinen yllätys: viime harjauksesta varmaan kuukausi, harjaaminen kesti kaikkiaan 20min, takkuja varmaan 5 pientä eikä turkkiakaan lähtenyt juuri :) Disan harjauksesta ei oo ihan niin kauaa, mutta sieltä löytyi ihan minejä irtokarvatuppoja, joten harjaus kesti pidempään ja sai ottaa muutaman session. Tyynnyttelin itseäni, että huomenna sataa kuitenkin, niin turkki laskeutuu ja pörröisyys lähtee ennen kehää: ei satanut eikä laskeutunut turkki, kiva turkki oli kuitenkin tuomarin mielestä :)

Niin, paremmat tulokset kuin olisin edes uskaltanut toivoa! Siis onnen tunne jo siinä vaiheessa kun Demille nousi punainen eli erinomainen. Se oli jo parempi kuin viime vuotinen erittäin hyvä. Sitten luokka-arvostelussa meiät juoksutettiin 1. ja vielä SA kirsikaksi, Ei muuta kun tuuletukset ja bileet Mirvan opettamina ja koira vaihtoon.

Disa niin ikään luokkavoitto ja erinomainen kera SA:n ja aivan sekopää-bileet ja niin sieltä huudeltiinkin, että nyt se sekos ;) Siinä se jännitys alkoi vain kasvaa. Sijoituksia ei tällä kertaa pn-kehässä tullut, mutta olihan nää tiukalta erikoistuomarilta huippusaavutus mun tytöille <3

Tuomarina John Wauben, Alankomaat.

Härdellin Buttercup, Demi, Nuk1, eri, sa, va-sert

"21 months. Well developed, feminine type. Good size & proposed. Feminine head. Sufficient broad skull and muzzle. Brown eyes. Good topline. Developed in body length and depth. Well angulated. Light bone. Well muscles. Good coat on black & white. Good temperament. Well carried tail. movement suffience"

Disa Avk1, eri, sa

"3 years. Very nice feminine type. Good size, just not too long. Feminine head with broad skull. Nice expression. Ears a bit tolded. Good correct muscle, good topline. Well angulated. Well developed body. Nice coat. Nice temperament. Light bone. Well carried tail. Very nice movement."

Pelästyin kyllä ikihyviksi ja varmasti muista koko lopun ikäni, kun tuomari läksytti minua heti alkujaan kehässä. Kyllähän olen kuullut, ettei saa antaa herkkuja arvosteltaessa, en vaan meinannu saada Demiä millään seisomaan rivissä ja sitten kun sain niin palkkasin tietysti. Tuomari jylisi kovaan ääneen, että Älä ikinä ruoki koiraa, kun tuomari arvostelee, tee käsilläs ihan mitä vaan mutta älä ruoki. Silloin kun tuomari ei katso voit tehdä mitä huvittaa, mutta arvosteltaessa ei ikinä! Mutta en ruokkinut enää tuomarin nähden ;)

Kesätreenejä

Viikko sitten käytiin hieman kesäretkellä, suuntana Mänttä ja ohjelmana tokoa ja touhuamista. Menimme siis tällä kertaa Mirvaa moikkaamaan, mukana Disa, Demi, Alicen ohjaaja R ja minä. Alice jäi kotiin Misin kanssa korjaamaan autoa, veneilemään ja "peppua tarjoileen". Juoksut on laittanut pienen tytön pään sekaisin, että tarjoaa itseään koko ajan, etenkin Demille.
Noh, treeneissä jatkettiin samaa tyyliä, kaukoja, seuruuta, sivuja ja "täällä". Uusina juttuina käännös oikealle ja kaukoja niin, että laitoin Disan istumaan, menin kauemmaksi ja kehuin ja tulin takaisin palkkaamaan. Demin kanssa treenit jäi vähän tyngäksi, sillä typyn kiinnostus oli taas aivan muualla. Ei ollut ihan paras päivä. Väisti mua enemmän kuin koskaan. Todettiin, että ehkä väsymys ja kuumuus teki ikiliikkujalle tepposet. Nyt Demin kanssa höntsäillään muutamat treenit ja sivulla oloja treenataan niin, että molemmissa käsissä palkka ja laitetaan vasemmalla istumaan ja oikealla palkataan sydemest (eli rinnalla käsi ja ylhäältä päin palkka). Noh kerrottakoon tähän väliin, että syy selvisi seuraavana päivänä, kun "torttu turpeana ja oikein tirskuen täytettä" eli juoksut alkoi.

Kun treenit ei oikein maistunut, menimme lentokoneiden varalaskupaikan päähän ja uimaan. Kuviakin otettiin, vaikkei Disa tahtonut mamman läheltä liikkua ja Turon leikit oli niin erikoiset ettei tytöt yhtään ymmärtänyt. Mirvan kanssa Demille leikki maistui vaikka se lelu oli ihan mahottoman iso :)

Tällä viikolla treenit on jäänyt vähäseksi, sillä mä oon känyt muutaman vuoron tekeen töitä ja vettä on tullut riittävästi. Vesi ei muuten ole ongelma, mutta eihän märkään maahan voi istua tai mennä makaamaan. Sehän on märkä! Uimassa voi käydä kun ei se haittaa.. Eilen lähdin kolmen kanssa ensin mettälenkille ja siitä suoraan agihalliin. Huippu fiiliksellä, aurinko paistoi. Kun päästin hallille, alkoi sataa kaatamalla ja ukkonen paukkui. Vaikka kuuro kesti vain hetken, fiilis ei ollut enää yhtään niin hyvä. Hetken aikaa siinä treenailtiin sekä agia että tokoa ja sitten lähettiin kotiin. Yritetään paremmalla onnella ensi viikolla.

Tänään on omatoimiset toko treenit Anninan kanssa ja sunnuntaina erikoisnäyttely Nastolassa. Nastolaan olen ilmoittanut sekä Disan että Demin, saas nähdä kuinka meiän käy :)

Omatoimi ageilua

Kun Disa pääsi OSKK:n ratatreeneihin, niin oli totta kai Demin päästävä myös treenaamaan. Ohjatut treenit ovat nyt tauolla, joten säntäsimme siis tyhjään agihalliin ageilemaan. Onni oli jonkun valmiiksi tekemä rata. Tällä kertaa Demillä selvästi korvat matkassa ja jaksoi keskittyä koko 21 esteen radan, oon niin ylpeä <3 Kun saa rauhassa tehdä niin ei ole mitään mistä häiriintyä. Nyt kun rataa piirtelin, en ole satavarma kuinka se meni. Tuon tyyppinen rata kuitenkin oli, ei ole muuten lähelläkään mittakaavaa. Mutta harjoiteltua tuli persjättöä ja esteen taakse ohjausta. Mutta hieno harjoitus meillä oli ja kohotti meidän molempien itsetuntoa roimasti. Vähän siinä sivussa tokoiluakin.

Nyt typy, joka on painanut mun mieltä useammankin kerran. Alice, kun on jäänyt hieman varjoon näin harrastusten ja blogin näkökulmasta. Eli siis ei vaan ole rahkeet itsellä riittänyt kolmen koiran agitreeneihin ja tokoiluun. Nyt kun saatiin tokoon ohjaaja, alkoi juoksut. Ja maanantaina eka hellepäivä ja Alice sai lämpöhalvausoireita mettässä. On kovalla onnella varustettu tyttö. Turkki leikattiin samana iltana ja tyttö virkistyi kovin.

Heinäkuun ajan mulla on siis kuukausikortti treenihalliin ja ajattelin pikkuhiljaa opettaa Allulle esteet ja sitä myöten ohjauksia joita olen oppinut ja lyhyitä ratapätkiä. Noh eteneminen ei ainakaan onnistu pikkuhiljaa, sillä Allu oli aivan liekeissä. Se siis meni kuin vanha tekijä, niin hyppyjä, rengasta, putkia ja puomia. Eka kerta esteillä ja kontakteja lukuunottamatta varmaa menoa. Keinun jätin pois kokonaan ja A:ta ja puomia hihnan kanssa muutaman kerran. Ja niin sitä päästiin jo muutaman esteen ratoja menemään. Siis hyppy-putki-hyppy- tyyppisiä etupalkalla. Kepeillä olevat verkot oli aika peottavia, mutta keppejä ollaan kotona treenattu ilman verkkoja ja mennyt aika hienosti. On se vaan kone. Täytyy vaan alkaa tosissaan miettiä syksyä ja sitä kuinka nää kaikki pääsee harrastamaan :)

Kesän kunniaksi, käytiin tänään aamulenkillä n. 6 kilometrin päässä olevalla laavulla. Alku- ja loppumatkasta talutimme pyöriä 1,5km matkan, jottei satu haavereita, muutoin kuljimme hiljaista metsäautotietä koirat vapaana juosten ja me pyöräillen. Alicelle otin froteisen kylpyloimen, jonka kastelin, jottei tulisi lämpöhalvausta. Demi kävi matkalla ojissa viilentymässä ja perillä järvessä uimassa, Disa on pidempiä matkoja taittanut ilman oireita, joten uskalsin jättää hänet loimetta (toki jos loimet olisivat olleet kotona, olisin hänellekin sellaisen ottanut). Muutamaan kertaan pysähdyttiin juomaan puhdasta vettä, toki kävi nuo lätäköillä ja ojissa juomassa omia aikojaankin. Mukava reissu ja kun ei ole kiire, voi polkea rauhalliseen tahtiin ja pysähtyä kun siltä tuntuu.

OSKK:n FAO-treeni

Kesälomalaisena on aikaa tutkia laskelmoida, ja syksyn treenejä miettiessä osui silmään Oriveden seudun koirakerhon jäsenille avoimet treenit Hirsilän koululla. Ratana tietysti FAO:n (Finnish agility open) tämän vuotinen rata.
Suuntasimme siis Disan kanssa treenailemaan ensimmäistä kertaa ulkoradalle, ensimmäistä kertaa rakentamaan rataa ja esteitä, ensimmäistä kertaa tekemään ratatreeneissä keppejä ilman ohjureita/verkkoja..

Kun olimme saaneet radan valmiiksi tutuistuimme rataan ja minä pähkäilemään osataanko me yyhtään mitään. Treenikaverit onneksi jeesasi ja vastaili mun hölmöihin kysymyksiin, että kiitos vaan :) Disa oli ekalla vuorolla hyvässä vedossa. Alkuun oli vaikeaa sekä mulle että Disalle hakea keppien alkua, mutta kyllähän se siitä lähti sujumaan. Ekalla radalla yksi rima tippui esteeltä 11, mutta muuten meni hienosti. Hypimme 35cm esteitä, jottei tarvi koko ajan vaihtaa korkeuksia.

Nyt harmittaa ettei kuvattu jo ekaa kierrosta radalla, sillä toiselle ja kolmennella kierrokselle keppien hahmottaminen ei luonnistunut sitten millään. Ja sit kun saatiin alku kuntoon, tuli loppupuolella hama. Tässä vaiheessa alkaa näkyä jo omaa turhautumista, sillä en enää aloittanut alusta. Tästä olen kuullut että aloita aina alusta, mutta sen muistin vasta kun olin jo moka tehnyt. Disa päätti myös yhden hypyn kiertää, tai siis heittää uparit vaikka este suoraan edessä. Kieltäminen aiheutti jonkun aivan ihmeellisen maahanmenon kesken radan? Olimme harjoitelleet omaa vuoroa odotellessa kaukojenalkeita, että oisiko tästä jäänyt päälle?

Kertaalleen tultiin renkaan vierestä ja muutama hyppy vaati runsaasti suullista ohjausta ja kehua, toki nyt kun katsoo videolta pätkiä, niin huomaan miksi. Olen aivan esteen vieressä pysähdyksissä, tämä pysäyttää myös koiran, myös oma rintama suuntani on väärä. Mutta on hyvä nähdä se suoritus, jotta voi korjata virheensä. Ja tokan kierroksen eka putki ei jostain syystä vaan mennyt heti. En keksinyt mitään syytä :)

Kuva Mira Roponen

Kuva Mira Roponen

Kuva Mira Roponen

Mutta hei, parissa viime treenissä olen perään kuuluttanut kontakteihin jarrua ja nyt se löytyi joka kerta puomilta ja A:lle se jouduttiin ekalla kierroksella ottaan uusiksi, kahella seuraavalla se onnistui heti: JEE! :)