maanantai 27. heinäkuuta 2015

Superperjantai

Perjantaina päälläni oli oikein mustapilvi ja mieli teki jopa perua treenit, kun ei mistään vaan tullut mitään. Itkun ja naurun sekaisena menin treeneihin koko kolmikon kanssa, ajatuksena että kai sitä jossain onnistuisi. Puoliksi lupasin itselleni, että Disan kanssa oltaisiin nyt edistytty liikkeissä niin hyvin, että pisteitä voisi nostaa edellisestä arviosta, mutta loman vaihtuessa uuteen työpaikkaan, on myös treenaus vähentynyt ajan puutteessa.

Disan kanssa aloitettiin ja alku vaikutti jo katastrofilta, kun Disa karkasi multa Anninan herkuille. Mä lähdin koiraa kutsumatta juoksemaan toiseen suuntaan ja eipä kauaakaan kun Disa jo rientää luokse. Vaikka harjoituksesta ollut hieman puutetta, onnistuimme todella hienosti. Disa istui edessä ja sivulla suorassa, oon vaan vähän liian hidas palkkaamaan noin nopeaa koiraa. Seuruusta saatiin taas hyvää palautetta ja täytyy vaan kieltää tiukasti ja antaa uusi käsky, jos alkaa edistää. Kaukoja aletaan nyt rakentamaan jumpalla, jossa rakennetaan koiralle ensin liike rata tutuksi. Eli siis olen kyykyssä koiran edessä ja koiran kädellä istumaan/makaamaan niin, että takapää pysyy paikoillaan. Toinen erillinen harjoitus kaukoihin on sellainen, missä mulla on herkku kädessä, olen kyykyssä ja vain äänellä käsken istumaan tai maahan. Tarkoituksena, että koiran pitää totella vaikken anna käsimerkkiä. Maahan palkkaus tehdään aina etutassujen väliin, jolloin koira pysyy paremmin maassa. Disalla nälkä tehnyt tehtävänsä ja typy oli valmis mihin vaan, kontakti säilyi ja koko ajan kysymässä, että mitä sitten tehdään. Tän kanssa treenatessa unohtuu kyllä kaikki huolet ja murheet  <3

Alicella treeneissä täällä ja sivu käskyjä ja se typyhän tajuaa jo mitä ne tarkoittaa. Intoa toki löytyy niin paljon ettei malta odottaa, mutta helpompi se on kitkeä pois kuin kasvattaa intoa tekemiseen. Alicen sivulle tuloa vahvistetaan nyt niin, että mä peruutan muutaman askeleen ja kutsun koiraa vierelle ja meen pari askelta eteenpäin ja pysähdyn. Alice lähtee hienosti hakeutumaan sivulle vaikka toistaiseksi tarvii apuja siihen, mutta istuu suorassa sekä sivulla että edessä. Seuruu kohtalaista ja kontakti kestää sen hetken vain. 

Näytettiin ekaa kertaa kapulan treenaamista Mirvalle ja sieltä saatiin lisä ohjeita. Alicella tosiaan kapulan suuhunottaminen on vielä vastenmielisempää kuin Disalla, vaikka Disankin treenaus tuntunut mahdottomalta. Treeni on mennyt nyt niin, että leikin kapulalla ja jätän sen Alicelle saaliiksi sivuuni, ja heti jos ottaa suuhun saa palkan. Nykyään ottaa kapulan joka kerta suuhunsa, mut heti kun hampaat kolahtaa tiputtaa. Nyt saatiin ohjeeksi, että kannetaan yhdessä kapulaa eli en saa pysäyttää kapulaa vaikka Alice ottaa kiinni. Kapulaa treenattiin myös niin, että mä oon kyykyssä Alicen edessä ja kapula meidän välissä maassa ja pidän siitä kiinni ja katson, palkan saa kun Alice nuuskuttaa tai koskee kapulaa kuonolla tai suulla. Mä olen passiivinen, niin kauan, että Alice toimii näin ja esim. tassuleikit jätetään täysin huomioimatta. Ehkä me joskus vielä edetään ja Alice yritti kovasti peittää kapulan tassuillaan ja välillä jopa raapia mua, jotta saisi herkun. Alice taas oikein mallikkaalla tuulella ja samanlainen "anna mä teen sulle töitä"-mieli kuin Disalla.

Seuraavana Demi, aivan ihana tyttönen, murupulla ja silti pelkkä ajatus treeneistä saa mut huokasemaan syvään. Demin energiatasot on niin korkeat, että niiden keskittäminen noin nuorella koiralla oikeaan asiaan on hyvin vaikeaa. Ja vaikka treenit olisikin mennyt hyvin, tietty pelko/muisto saa murehtimaan mitenhän tässä käy. Demin kanssa ollaan treenattu viimeksi Mäntässä muutama viikko siitten ja muutamat hyvin lyhyet höntsät tässä välillä. Juoksut on nyt loppuneet ja Demi alkaa olla taas oma itsensä.

Tällä kertaa pyrin pitämään takin tyhjänä ja vaan mennä treenaamaan, ihan sama mitä tapahtuu.. Muutaman kerran Demi eteen istumaan ja siitä sivulle vähän seuruuta hetsauksella. Mirva keskeytti meiät ja sanoi, että eikö me voitas tehä sillain, että mä kerron mitä teette ja sit tuutte muutaman viikon jälkeen näyttämään sen käytännössä. Siis Demi oli aivan superhyvä ja edistynyt mielettömästi viime treeneistä. Ei enää väistä sivulla ja seuruussakin hakeutuu takaisin lähelle mua. Seuruuseen saatiin vinkki että mä kävelen alussa hiukan oikealle vinoon ja kun Demi on hakeutunut lähelle mua, alan käveleen suoraan, jolloin Demikin alkaa kävellä suoraan oikealla paikalla ja sitten palkkaus. Demin kanssa samoja treenejä kun Disallakin eli aletaan rakentaan kaukoja alusta jumpalla ja pelkällä käskyllä asennonvaihtoja. 

Aivan uutena treeninä sekä Demille että Disalle yhdistettiin hetsaus ja passiivisuus, eli siis mä ensin hetsaan koiran mukaan sitten pysähdyn ja kuiskaan käskyn (maahan, istu, vierellä) ja kun koira suorittaa palkkaan heittämällä herkun ja bileillä, joka vaihtuu uuteen hetaukseen. Alkuun tehtiin vaan istu ja maahan-käskyillä, mutta Demin tarjotessa täydellistä pa:ta istu-käskyllä, otettiin myös vierellä-käsky mukaan. 

VAU, mikkä treenit :) Mirvan sanoin: koirat on ihan superpäteviä ja olit säkin ihan hyvä! Mun vauvat pelasti mun täydellisesti epäonnistuneen päivän, kiitos myös Anninalle ja Mirvalle tsempeistä ja treeneistä ja kaikesta, ootte ihan supertärkeitä meille <3



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti