Terveystuloksia..

No niin, nyt kun ollaan käyty lonkka- ja kyynärkuvissa, saatu kennelliiton lausunto ja vielä ortopedilläkin, niin on saanut itsekin hieman erilaista perspektiiviä lausuntoihin. Uskaltaa siis kirjoittaakin :)

Kuvaava lääkäri totesi Demillä nivelrikon kyynärissä ja kertoi siellä olevan jotain ylimääräistä, sitä onko se leikattavissa ja mitä se on hän ei siitä kulmasta osannut sanoa. Hän suositteli agilitysta luopumista ja minä päätin heti, että sitähän me ei sitten jatketa, koska koiraa en halua rikkoa. Demin lonkat oli puhtaat ja lonkkamalja ja reisiluunpää yhtenäiset. Itkujen jälkeen, päätin ettei me lähdetä leikkaamaan, elämme hyvää täyspainoista elämää niin kauan kuin sitä riittää ja katsotaan uudestaan jos/kun oireita tulee. Kennelliiton lausumat olivat A/A ja 1/1. Kennelliitto ei antanut kirjalllista lausuntoa, joten päätin soittaa sinne. Oikein mukava lääkäri kertoi kuvissa näkyvä ylimääräinen näyttäisi olevan lihaksessa nivelen vieressä ja kulumaa löytyy, mutta sen takia ei kannata luopua harrastuksista. Suositteli käymään ortopedillä.

Viime viikolla kävimme siis Pipsa Lampisella kuvauttamassa Demin kyynärät uudelleen ja saamaan arviota, uskallammeko harrastaa agia. Lähetin aiemmat kuvat sähköpostilla Pipsalle ja kerroin vastaanottoon, mitä niistä oli sanottu. Kun pääsimme vastaanotto huoneeseen tarkastelimme kuvia ja ainoa mitä Pipsa näki muutosta oli vasemmassa kyynärässä, joka oli liian tiukkaan kulmaan taivutettu, jonka johdosta sinne ilmeisesti tuli minimaalisia muutoksia. Hetken aikaa pähkäiltyämme, huomasimme, että yläreunassa lukeekin Härdellin Bubble, joten kuvat olivatkin siskolikan kuvia, ihme ettei löytynyt mitään ;)

Demin kyynärät

Demin lonkat

Demi kuvattiin kahdesta kulmasta uudelleen, kuvissa siis löytyi minimaalisia nivelrikko muutoksia vasemmalta puolelta, oikealta puolelta nivelrikkoa ja se ylimääräinen on kalkkeutumaa nivelessä, jossa on ilmeisesti ollut joku tapaturma jossain vaiheessa. Pipsa oli kanssani samoilla linjoilla, että sitä ei kannata lähteä sorkkimaan, kun ei siinä mitään oireitakaan ole. Lopuksi tehtiin vielä kliininen tutkimus, jossa ei kipuja, arkuutta tai turvotuksia. Lisää ruokaa, sillä likka on vähän alipainoinen, mutta erinomaisten lihaksien takia ei huolta :) Demillä oli aika paljon jumeja, niin olkavarsissa kuin lonkankoukistajissa, tämä vetää myös selkää köyryyn, joten säännöllisesti hierojalle. Lisäksi siis täysi harrastus- ja liikkumislupa, kunnes oireita ilmenee. Voi olla että kuvat ovat aivan samannäköiset 8vuoden päästä, joten sen takia ei kannata rajata koiran liikkumista. Nivelravinteita toki olisi hyvä käyttää.

Disan kyynärät

Disan lonkat

Disalle kuvaava lääkäri sanoi kyynärät olevan hyvässä kunnossa, lonkissa taas väljyyttä ja kertoi lonkkien tippuvan jopa C:ksi. Mutta kuulemma se ei vaikuta kevyellä koiralla, jolla hyvät lihakset ja jäntevyyttä. Kennelliitosta tuli takaisin hieman yllättyksenä C/C ja 1/1. Taas kirjallinen lausunto puuttui ja soittelin samalla Disan kuvista sinne. Noh, kyynärissä näkyy pieni muutos, joka saattanut tulla jossain vaiheessa kehitystä, ei siis nivelrikon näköistä, mutta muutosta, jonka takia ykköset. Kysyin, onko vaikutusta agilityyn, niin totesi vain ettei röntgenkuvan perusteella tule tehdä päätöksiä, että jos oireita tms, niin syytä harkita. Suositteli siis ontumatutkimusta.

Lampinen katsoi aiempia kuvia, joissa ihmetteli, kuinka Disan polvet on käännetty aivan yliasentoon. Mutta siis eivät aivan yhdenmukaiset reisiluunpää ja lonkkamalja olleet, oikea parempi, mutta hieman väljä. Oikeassa kyynärässä yläpuolella hieman muutoksia, jotka viittaavat enemmän kasvunhäiriöön. Esimerkiksi jossain vaiheessa kasvua sääriluut kasvaneet hieman eri vauhtia, jonka johdosta nivel korjannut tilannetta ja tullut muutos. Vasen puoli oli Pipsan mukaan puhdas, tietysti laatu kärsinyt kuvissa jotka lähetetty sähköpostilla eikä saa niin tarkennettua. Lisäksi Disalle tehtiin kliininen tutkimus, jossa todettiin olkavarsien lihasten olevan jumissa, mutta ei kipuja, aristusta tai turvotuksia. Myös Disalle suositeltiin lisäämään ruokamäärää ja lisäliikunnaksi uimista, joka lisää lonkkia tukevia lihaksia. Ja säännöllistä hierontaa.

Oikein mainioita uutisia siis molemmista, nyt uskalsin ilmoittaa tytöt myös kesän agilityryhmään :) Haku päättyy kuun lopussa. Toivotaan kivaa ohjaajaa ja ryhmää, lisäksi toivotaan samalle päivälle ryhmää Anninan kanssa, sillä Alice lähtee kesäksi Anninan ohjaukseen :) Alicelta kuvat otetaan myös jossain vaiheessa, mutta ei ihan vielä.

Liettuan voittaja ja Vilna cup

Viime viikolla lomailimme asuntoautolla Baltiassa. Kun loman ajankohta oli selvillä, oli tietysti pakko tsekata paikalliset näyttelyt ja kuinkas sattuikaan, että loman aikana oli Liettuan voittaja ja Vilnan cup. Pakkohan se oli siis tytöt sinne ilmoittaa :)

Ajelimme Vilnaan jo torstaina ja vietimme laatuaikaa kiertäen kaupunkia niin kävellen kuin autollakin. Lauantaina oli siis Liettua Voittaja näyttely, joten valmistautumisaikaa oli runsaasti. Molemmat näyttelyt pidettiin melko pienessä LitExpo-hallissa (verraten suomalaisiin hallinäyttelyihin). Disa oli yllättävän pelokas paikanpäällä ja kulki osan aikaa Misin sylissä. Ennen arvostelujen alkua, harjoittelimme kehässä, jossa Disa kulki todella nätisti, joten uskoin näyttelynkin menevän hyvin. Myös Demi meni harjoituksissa kuin vanha tekijä. Oma kehämme alkoi reilua tuntia myöhemmin, joten odottelimme suuren osan ajasta autossa.

Kehässä tuomarina toimi venäläinen Aleksandr Nikitin, joka tykkäsi molemmista tytöistä. Disa esiintyi melko hyvin Misin kanssa, Demi taas laukkasi ja seisoi koko ajan huonossa asennossa, myös hampaiden näyttäminen oli todella hankalaa, kun typy veti päänsä pois. Pikaisen arvostelun jälkeen tuomari julisti Disan 1. ja Demin 2., sen jälkeen seuraavat tulivatkin jo kehään. Itse jäin hämmästelemään, että mitäs me niin kuin voitettiin? Kukaan ei siis ilmoittanut saimmeko SA:ta tai siis tuollahan ne on niin kuin luokkasertejä. Mutta poistuimme kehästä ja minä jäin kyttäämään milloin arvostelu paperit on valmiita. Heti kun kehäsihteeri oli paperit tehnyt hyökkäsin paikalle ja tarkastin tulokset; Disa avo1, CAC(Liettuan SERT), CACIB(kansainvälinen SERT), ROP, Liettuan Voittaja 2016 ja Demi sai VARA-CACIBin (VARA-SERTejä ei siellä jaeta).

Koirat takaisin autoon ja palkintoja hakemaan. Palkintojenjako paikalla oli hieman hämmästyttävää, kun esim. Voittajatittelistä ei saanut ruusuketta tai palkintoa, mutta kyllä meille tuo tittelikin riittää :) RYP-kehää odottelimme shoppaillen ja koiria käytiin juoksuttamassa läheisellä pellolla. Menimme kuitenkin ajoissa paikalle, jos vaikka aloittavatkin ajoissa. Ei aloitettu. Junior Handler kehä venyi, ja odottelimme alueella jossa aivan tupaten täyttä ja väkeä kulki edes takaisin. Kehään kutsuttiin vain Liettuaksi ja kaikki oli myöhässä, joten kehät venyi ja venyi. Disa jaksoi melko hyvin odottaa, mutta esiarvostelukehässä alkoi jo todenteolla kyllästyä ja komensi minua. Ruotsalaistuomari kyseli meiltä ikää ja vaikutti kiinnostuneelta, varsinkin kun muilta ei kysynyt mitään, eikä edes kaikkien ravia kunnolla seurannut. Isossa kehässä kuitenkin sijoitus jäi uupumaan.

Sunnuntaina tuomarina toimi suomalainen Harri Lehkonen. Kehä oli hieman myöhässä ja arvostelu oli tarkempaa kuin edellisenä päivänä. Molemmat tytöt esiintyi paremmin, mutta itse olisin halunnut vieläkin parempaa esiintymistä. Aina Disan katsoessa minua korjasi asennon paremmaksi, mutta siinä olisi pitänyt myös pysyä. Tälläkin kertaa julistettiin Disa 1. ja Demi 2. ja taas odottelin varsinaisia tuloksia. Disa jälleen ROP, CAC,CACIB ja Vilna Cupin voitto ja yllätyksenä myös Demi sai "SA":n ja oli oikeutettu VARA-CACIB:n. Olemme Lehkosella käyneet jo aiemmin ja silloin Demi sai EH:n, joten ei ollut ollenkaan varmaa edes erinomaisesta laatuarvostelusta.

Jätimme tällä kertaa ison kehän väliin ja lähdimme ajamaan Latviaa kohti, samaiselle camping-alueelle, jossa yövyimme mennessä. Siellä ihana rauha, sauna ja koirilla tilaa juosta. Ostin koirille siipiaterian palkinnoksi. tosin Disa ja Alice katsoi siipiä ja kyseli, etteikö meille muuta ruokaa ole? Joudutaanko me ihan itse pureskelemaan nämä? Lopulta siivetkin tuli syötyä ja pääsimme luontoon iltalenkille. Olimme ainoita vieraita, joten uskaltauduimme pitämään koiria vapaana, jäljet tietysti siivoten.

Agikuulumisia

Parista treenistä on jäänyt kirjaamatta tänne blogiin, ei vaan ole tullut tekstiä silloin kun olisi ollut aikaa kirjoittaa. Hyviä treenejä ollut niin Päivin kuin Anninankin tunneilla. Mölleissä ollaan keskitytty kehittämään koiraa eteenpäin. Eli jokaiselle on ollut oma treeni. Alicen kanssa ollaan keskitytty etenemiseen ja keppeihin, lisäksi keinutreeniä. Alicella ilmeisesti hormoonit hyrräs, joten typy vaikutti ohjatuissa treeneissä väsyneeltä ja asenne oli "että kai mä nyt sitten, kun kerran sanot, vaikkei yhtään kiinnostais". Löntystellyt radan mun perässä. Nyt on juoksut ohi ja todella toivon, että myös tämä vaihe on ohi.

Disan kanssa treenit menneet tosi hyvin, vauhtia vaan vähän liikaakin. Ei siis aina malta kuunnella ja seurata vaan jos ohjaus on vähänkin myöhässä, tekee omat ratkaisunsa. Kepit menneet nyt tosi hyvin, siinäkin malttamattomuutttaan saattaa vikasta välistä karata. A:lle rakennetaan nyt juoksutyylistä kontaktia, kun kyynärät palautuivat 1/1 kennelliitosta. Edetty ollaan tällä kaudella oikein kivasti. 

Kesäkauden treeniryhmiin on nyt haku käynnissä! Vielä vähän hidastelen ilmottautumisen kanssa, sillä ensi viikolla menemme ortopedille Disan ja Demin kanssa. Disan kyynärät siis 1/1 ja lonkat C/C ja Demillä kyynärät 1/1 ja lonkat A/A. Demiltä otetaan uudet kuvat ja tehdään ontumatutkimus ja Disalle ontumatutkimus. Haluan siis varmistaa, että uskallanko treenata koirien kanssa agia vai en. Jos saan molemmille "treeniluvan", yritän saada Alicelle eri ohjaajan ja Alicen kanssa käydään kuvissa jossain vaiheessa.

Käytiin myös omatoimitreeneissä pariin kertaan Anninan kanssa. Demikin pääsi kepeille ja putkikulmia treenaamaan. Mukana olivat myös Anninan siskon koirat, Tara ja Luna.