maanantai 20. heinäkuuta 2015

Tokoilua

Pitkän tauon jälkeen, jälleen kokoonnuttiin Mirvan ja Anninan kanssa parkkistreeneihin. Mulla mukana Disa ja Alice, Demi jäi kotiin, sillä eiköhän sitä peppua yritetty tarjota jo ihan tarpeeksi erkkareissa :)
Disalle otettiin "täällä"-käskyn tehostamista niin, että tulisi heti suoraan. Eli koira kutsutaan, jos ei ole suora, tiukka ei ja sit peruutetaan ja nykäistään koiraa hihnalla. Toistaiseksi palkan saa heti kun istuu suorassa. Tosin palkkaa annetaan välillä oikeasta ja välillä vasemmasta. Välillä voidaan istuttaa ja siirtää kädet sivuille auki ja palkata kontaktista. Lopussa otettiin pikkuhöntsyt Disan kaa ja Mirva suositteli Disalle annettavan takapalkkaa usein. Siis heti kun tekee, niin vapautus ja heitän palkan ja isot bileet :) Seuruusta saatiin kehuja, maahanmenokin oikein nopeaa.
Alicen kanssa treenaaminen on kyllä minulle tosi hankalaa. En vain osaa moodata itseäni tarpeeksi kärsivälliseksi hänen kanssaan. Alice oli kyllä ihan liekeissä. Ja nyt ehkä tärkeintä on että Alice on noin innoissaan treeneissä ja musta tulee superpassiivinen. Otettiin ihan perusjuttuja: täällä, vierellä ja maahan ja vähän seuruuta. Mutta oleellisinta oli se, että Allu oppi rauhoittumaan ja odottamaan palkkaa! Alicen kanssa ei tutuissa liikkeissä palkaa käteen, keskittyminen ei riitä vielä. Seuruukin oli kuulemma parempaa kuin aiemmin, vaikka itse en havaitse suurta eroa.
Mä ite huomaan vapauttaessani koiraa, sanon vapaa ja samaan aikaan ja välillä jopa ennakkoon liikahdan itse. Ja tämähän johtaa koiran ennakoimiseen. Joten nyt alettiin rakentaa uutta vapautusta. Oikeastaan agilityn myötä opin kehumaan koiraa ja opettelin "uuden" sanan: vau. Vauta käytetään paljon ja se sopii suuhuni nykyään oikein hyvin. En voisi ikinä kuvitella sanovani esim. jes. Aloimme siis rakentaa vapautusta niin, että ensin kehun koiraa (Allua hyvin hiljaisella äänellä) "taitava tyttö, hieno tyttö, upea.." korkealla äänellä ja sitten tulee korkealta ja kovaa vau. Omassa mielessäni lasken vielä yksi ja sitten alan kaivaa namia ja liikkumaan. Tämä näytti aika toimivalta ratkaisulta. Ja vau on lyhyt vau ei vauuuuu.
Siskokset otti treenien välissä hieman mittaa toisistaan, kun Alice ei olisi halunnut Disaa autoon ja Disa isosiskon ominaisuudessa näytti, että kuka se pomo onkaan, itse menin toki väliin ja annoin molemmille muistutusta kuka se pomo on. On nää siitä ihmeellisiä, että vaikka kuinka ensin ärähdettiin, niin hetken päästä pussaillaan. Taitaa hormoonit laittaa typyjä hieman sekaisin, Disan käytöksen perusteella oletan juoksujen alkavan kanssa kohta ja niin se 7 kuukautta alkaa oleen kulunut edellisistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti