Vauhdin huumaa

Huh, mikä agitunti. Siis hyvällä tavalla. Vauhtia riitti ja onnekseni myös korvia. Yölläkin olin vielä niin kieroksilla, ettei saanut senkään takia kirjattua mietteitä ;)

Kuva ei taas kovin edustava, mutta kai siitä selvän saa :)

Disa hyppi ja kulki putket jo rataantutustumisessa eikä ollut niin tarkkaa kuka mielessään hoki esteitä, Disa toteutti. Hänellä oli sellainen ennenkuulumaton lataus jo siinä vaiheessa ja sen huomasi sitten radalla, alkuun oli vaikeata keskittyä ja alotusvuorolla kosahti heti juoksemaan ekan esteen vierestä. Uusi aloitus ja niin vaan mentiin tosi hienosti 10. esteelle saakka, myös pöydälle päästiin alkuun pysähtyyn. Pöytää ei ole ollut pitkään aikaan enkä edes muistanut käskyä, millä siihen mentiin :)

Itse valitsin väärän ohjauksen 11. esteelle, tai siis normaalisti olisin ehkä kerennyt tekemään persjätön, mutta nyt Disalla oli niin kova vauhti ja tekemisenmeninki, että oli turha haaveilla, että olisin ajoissa. Ihanan perfektionistiluonteeni takia, en voinut jatkaa siitä suoraan, vaan oli pakko tehdä se oikein ja aloitettiin pöydän jälkeen yrittään uudestaan. Huippulatautuminen ei aina ole hyvä sillä kepit oli varmaan vaikeimmat mitä ikinä. Oli niin kova kiire, että niitä palattiin tekemään monta kertaa. Loppurata olikin selvää pässinlihaa :)

Tokalla rataharjoittelulla Disan vauhti vain kiihtyi ja nollarata oli pöydästä kiinni. Vauhti oli siis niin kova, että ei vaan pysähynyt pöydälle. Ei muutakun korjaus ja kyllä siinä maltettiin 5 sekuntia odottaa ja taas matka jatkuu. 4 minuuttia oli aikaa treenata tokalla kertaa ja kerettiin siis toisen kerran yrittään nollaa; taas se pöytä meni pitkäksi ja kyllä huomasi, että ollaan reilu 50 minuuttia jo menty, kun unohdin jo ohjaukset. Ohjasin 15. väärästä päästä, mutta siitä jatkettiin loppusuoralle kuitenkin :)

Demi oli myös positiivinen yllätys. Vaikka viime kerran keinu hieman pelotteli puomilla, saatiin se palkalla taas sujumaan. Puomin jälkeen keskittyminen hieman herpaantui ja ensimmäinen karkaus, tosin radalle palaaminen onnistui heti. Toki seuraavan kerran jo pöydältä tuli läpi juoksu, mutta palasi käskystä heti pöydälle. Demiä on vaikea ohjata eteen, ilman etupalkkaa ja tämä vaikeutti hyppyä ennen keinua. Mutta mielestäni on parempi harjoitella varmaksi ja palkata liikaa kuin alkaa vähentämään apuja liian aikaisin ja mennä näin takapakkia. Demun kepit oli tällä kertaa tosi hienot, Toki viisi apuverkkoa oli vielä auttamassa onnistumisessa.

Demin toinen rata oli pöytää vaille nolla. Siitä tultiin taas juoksulla läpi, mutta hyppy takaisin ja malttoi odottaa 5s. Vauhdilla jatkettiin ja loppusuoralla Demillä oli vauhti huipussaan. Demin kanssa harjoiteltiin taas keinua odotellessa. Tai siis taas typy kerkes karkaamaan, mutta sain jarrutettua ajoissa ja palkkaamaan. On se uskomaton, kun rakastaa kontakteja niin, ettei malta pysyä niistä pois. Täytyy vaan harjoitella keinu varmaksi. Parempi ehkä niin että menee mielellään, kuin jännää niin ettei millään suostu, vaikka namipussi olisi koko ajan auki.

Ensi kerralla radalle sijoitetaan ainakin A-este, pussi ja kepit. Keinua harjoitellaan erikseen ja keppejä otetaan nyt joka kerta, jotta päästäisiin verkoista eroon. Suunnitelmissa on Samin ohjauksia muutamaan kertaan ja heinäkuussa on ohjaajilla ansaittu loma. Meillä mietinnässä heinäkuulle kuukausikortti, jolla saa käydää treenaamassa niin paljon kuin haluaa. Silloin mahdollisesti myös Alice pääsee kokeilemaan esteitä.