Kun Disa pääsi OSKK:n ratatreeneihin, niin oli totta kai Demin päästävä myös treenaamaan. Ohjatut treenit ovat nyt tauolla, joten säntäsimme siis tyhjään agihalliin ageilemaan. Onni oli jonkun valmiiksi tekemä rata. Tällä kertaa Demillä selvästi korvat matkassa ja jaksoi keskittyä koko 21 esteen radan, oon niin ylpeä <3 Kun saa rauhassa tehdä niin ei ole mitään mistä häiriintyä. Nyt kun rataa piirtelin, en ole satavarma kuinka se meni. Tuon tyyppinen rata kuitenkin oli, ei ole muuten lähelläkään mittakaavaa. Mutta harjoiteltua tuli persjättöä ja esteen taakse ohjausta. Mutta hieno harjoitus meillä oli ja kohotti meidän molempien itsetuntoa roimasti. Vähän siinä sivussa tokoiluakin.
Nyt typy, joka on painanut mun mieltä useammankin kerran. Alice, kun on jäänyt hieman varjoon näin harrastusten ja blogin näkökulmasta. Eli siis ei vaan ole rahkeet itsellä riittänyt kolmen koiran agitreeneihin ja tokoiluun. Nyt kun saatiin tokoon ohjaaja, alkoi juoksut. Ja maanantaina eka hellepäivä ja Alice sai lämpöhalvausoireita mettässä. On kovalla onnella varustettu tyttö. Turkki leikattiin samana iltana ja tyttö virkistyi kovin.
Heinäkuun ajan mulla on siis kuukausikortti treenihalliin ja ajattelin pikkuhiljaa opettaa Allulle esteet ja sitä myöten ohjauksia joita olen oppinut ja lyhyitä ratapätkiä. Noh eteneminen ei ainakaan onnistu pikkuhiljaa, sillä Allu oli aivan liekeissä. Se siis meni kuin vanha tekijä, niin hyppyjä, rengasta, putkia ja puomia. Eka kerta esteillä ja kontakteja lukuunottamatta varmaa menoa. Keinun jätin pois kokonaan ja A:ta ja puomia hihnan kanssa muutaman kerran. Ja niin sitä päästiin jo muutaman esteen ratoja menemään. Siis hyppy-putki-hyppy- tyyppisiä etupalkalla. Kepeillä olevat verkot oli aika peottavia, mutta keppejä ollaan kotona treenattu ilman verkkoja ja mennyt aika hienosti. On se vaan kone. Täytyy vaan alkaa tosissaan miettiä syksyä ja sitä kuinka nää kaikki pääsee harrastamaan :)
Kesän kunniaksi, käytiin tänään aamulenkillä n. 6 kilometrin päässä olevalla laavulla. Alku- ja loppumatkasta talutimme pyöriä 1,5km matkan, jottei satu haavereita, muutoin kuljimme hiljaista metsäautotietä koirat vapaana juosten ja me pyöräillen. Alicelle otin froteisen kylpyloimen, jonka kastelin, jottei tulisi lämpöhalvausta. Demi kävi matkalla ojissa viilentymässä ja perillä järvessä uimassa, Disa on pidempiä matkoja taittanut ilman oireita, joten uskalsin jättää hänet loimetta (toki jos loimet olisivat olleet kotona, olisin hänellekin sellaisen ottanut). Muutamaan kertaan pysähdyttiin juomaan puhdasta vettä, toki kävi nuo lätäköillä ja ojissa juomassa omia aikojaankin. Mukava reissu ja kun ei ole kiire, voi polkea rauhalliseen tahtiin ja pysähtyä kun siltä tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti