Olen melko varma, että viime viikolla siirryttiin joka päivä kesäaikaan. Tunnit ei ole meinannut riittää, vaikka jättänyt unet vähemmälle ja juossut paikasta toiseen.. Noh, voihan se olla lomaan valmistautumistakin, mutta kiirettä on pitänyt joka tapauksessa.
Viime viikolla käytiin kahdella eri agitunnilla Disan ja Demin kanssa. Tiistaina meillä oman ohjaajamme tunti normaalisti, uusia ohjauskuvioita, mutta nimet ei vaan jää ajoittelijan mieleen. Treenistä jäi taas kerran hyvä mieli. Koirat menee todella hienosti, vielä kun itselle jäisi enemmän päähän ja osaisi hallita omaa kroppaansa. Demin keskittymiskyky alkaa parantua ja typyhän osaa. Tosin puomille ja A:lle ryntäisi kovin mielellään.
Demin uhma alkaa olla siinä pisteessä, että aletaan ryttyileen jo kavereillekin. Onneksi ei ole muuta kuin painia. Alistumiseen ei kuitenkaan luonteikas tyttäremme tahdo suostua. Siinä meni hyppyestkin nurin, kun Elli yritti laittaa Rääpälettä ojennukseen. Väliinmenon jälkeen kaikki kuitenkin hyvin ja taas oltiin kavereita.
Demillä oli kova kehityksen paikka, kun pieni Isla tyttö tuli viettämään viikonloppua meille. Isla on alle puolivuotias, Demin korkuinen rotikka, jolla luonnetta riittää. Paini oli pentumaista, mutta kyllä useammankin kerran Demi oli alakynnessä. Uskon, näiden olevan aivan tavallisia kehitysvaiheita ja menevän ohi ajan kanssa.
Sunnuntainen toko peruuntui ohjaajan sairastuttua, mutta pääsimmekin sen sijasta ageilemaan. Tällä kertaa ohjaaja oli aivan uusi tuttavuus, en edes tiedä sukunimeä. Silja oli tehnyt päivällä radan valmiiksi ja kävimme sitä ensin yhdessä läpi. Ainakin puolet ohjeista taisi unohtua jo ennen kun pääsimme radan loppuun. Seurasimme ensin mini-koiran menoa ja kauhistelin, että enhän mä voi muistaa tuota kaikkea. Onneksi ohjaaja oli mukava ja ymmärtäväinen eikä tarvinnut häpeillä omaa taitamattomuuttaan.
Uusien ohjauskuvioiden nimet ei nytkään jäänyt mieleen, mutta sokkari, esteen taakse ohjaaminen sekä siivekkeen kiertäminen olivat yllättävän helppoja tällä kertaa. Suurin "moka" minkä tein oli se, että tein liian kapean valssin. Tällä estin koiran menon suoraan puomille ja toisessa kohtaan kepeille. Yllätyksekseni molemmat koirat osasivat kuitenkin käskyllä hakea esteet. Molempien koirien kanssa menin radan pätkissä ja aloitin aina palkkauksen jälkeen uudestaan edelliseltä esteeltä. Disan kanssa otettiin vielä lopuksi koko rata.
Uskomaton kehitys on tapahtunut molemmissa koirissa ja ehkä vähän jopa itsessäni. Siljalta saatiin hyviä neuvoja. Ehkä hän oli jo vähän edellä aikaansa, mutta kertoi jo tuomareiden nimiä keille kannataa Disan kanssa mennä, jotta päästään medi-luokkaan. Saimme todella hyvää palautetta ja Silja ihastui Disaan ja Demiin. Kertoi, että olemme tervetulleita hänen tunneille jatkossakin. Kotiin päin ajaessa soittelin Demin kasvattajalle, ihan vaan koska olin niin liekeissä ja rakastunut lajiin ja onnistuneeseen tuntiin :)
Demistä tuli muuten isosisko loppuviikosta, kun Dana (Swifty's Dandelion) pyöräytti 2 poikaa ja 7 tyttöä maailmaan. Synnytys ei mennyt aivan kuin elokuvissa, mutta nyt kaikki voi hyvin ja vauva-arki on alkanut. Jos mielit "helluntai-heilaa", niin ei muuta kun yhteyttä Kennel Härdelliin ja Terhiin. Voin kertoa, että on kasvatajalta saa tukea ja neuvoa kaikessa.
Pus-nam-moi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti