Kylläpäs ärsyttää.. Tokotreenit pitkästä aikaa ja tuntui kuin oltais taas alkupisteessä. Disan seuraaminen oli kyllä pieniä herpaantumishetkiä lukuunottamatta hyvää, mutta lähes kaikki perusasennot vinoja. Myös pysähtymisen yhteydessä unohtui täysin, että nyt piti istua. Luoksetulossa liike hieman laiskaa.
Disalla pientä hienosäätöä, mutta entäs ohjaaja.. oman kropan hallinta on todella vaikeeta. Kädet pyörii kuin tuulimyllyt ja teen aivan tiedostamattomia liikkeitä, jotka hidastaa Disaa tai joka tapauksessa ohjaa väärin. Saas nähdä saadaanko emäntä kuntoon kesäksi. Treeniin varmaan laitettava pakkopaita päälle ja sidottava "takatukka" nilkkoihin niin etten nojaa eteenpäin.
Harjoitusta, harjoitusta, jos alkaisi hiomaan hyvää perusasentoa sekä kaukokäskyjä. Nyt tarvittaisiin kunnon onnistuminen, jotta saataisiin lisää draivia treeniin. Pitempi treenitauko sai seuraamisen paremmaksi, mutta unohtamaan muita juttuja. Kyllä mä vielä pidän kesäksi alokasluokkaan-haaveesta kiinni, vaikka nyt tuntuu todella epätoivoiselta.
Olen aina ollut kova jännittäjä ja se ei aina edes helpota vaikka paikka ja tilanne olisikin tuttu. Näyttelykehien laidalla tärisen ja haukon henkeä, kun jännittää niin paljon. Joka kerta ollaan koirien kanssa selvitty hengissä, mutta varmasti viikon päästä pyörin kälyni luona ympyrää ja yritän hengitellä rauhallisesti. Minua on monesti muistuteltu, että jännitys menee hihnaa pitkin koiraan. Tämä tieto, useat harjoitukset ja näyttelyt eivät tätä jännitystä ole helpottaneet.
Alkanut viikko onkin täynnä ohjelmaa Pitäisi varmaan vähän mieleen muistutella näyttelykehässä oloa ja harjausurakkaa pukkaa, agility tuttuun tapaan. Alice menee yhdeksi yöksi uuteen hoitopaikkaan. Tarkoitus olisi nähdä myös Härdellin B-pentuetta ensimmäisessä pentutapaamisessa sekä ulkoilla ahkerasti. Ja tietysti Lahden kansainvälinen näyttely sunnuntaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti