Disa ja Demi meni aivan mahtavasti, ihanaa kun intoa tekemiseen löytyy. Täytyy vaan vahvistaa kontaktien lähellä olevia putkia. Disa irtoaa niin hienosti, että hyppäsi puomille, kun piti putkeen mennä ;) Disasta on kyl kasvanut kunnon juoksija tässä kevään mittaan. On ihana nähdä kuinka se rakastaa tuota lajia. Ja toisaalta harmittaa, kun aloitettiin agility vasta nyt. Mut joo, silloin, kun agility aloitettiin uskoin Disalla olevan taitoa ja korvia, mutta vauhdissa jää. Nyt en usko vauhdin olevan ongelma vaan rakkaus ja liika vauhti kontakteihin sekä mun hitaus.
Demin "ongelmana" agilityssa tuntuu olevan se, ettei hän irtoa ollenkaan. Siis Demi pitää viedä hyvin lähelle estettä ja jos olen liian lähellä paineistuu niin, ettei uskalla mennä. Radalta karkaamiset on vähentynyt huomattavasti ja Demi keskittyy nyt paljon enemmän minuun. Ei keskittyminen ole vielä "toko-tasolla", mutta hyvään suuntaan mennään. Lyhyempiä ratoja tai siis pätkitään ratoja osiin ja paljon palkkausta :)
Tästä radasta muistettavaa tosiaan kunnon ohjaus kontaktien lähellä oleviin putkiin, mutta myös kepeillä tuli pieni ongelma kohta. Siis hypyn jälkeen täytyy selkeästi ohjata koiraa oikealle, sillä muuten menee komeasti vasemmalta ohi keppien, kun ei osaa niitä hahmottaa. Ja nuo ekat putket, ei mennyt kummallakaan. Siis tarkoitus oli, että koira irtoisi 2. hypyltä putkelle ja mä menisin tokan putken vasemmalta puolelta putken päähän ja odottaisin siellä kun koira tulee putkelta ja sit samaa reittiä takaisin hypylle. Noh Disa irtos hienosti putkelle, mutta veti putken päässä uparit, kun huomas että en tullutkaan sinne putkelle saakka. Ja siis vaikka jo "lukitsi" sen putken ja oli jo menossa sinne, mä käännyin ja niin kääntyi koirakin. Demi ei edes osannut lukita putkea, kun se piti tosiaan viedä suulle saakka. Joten jouduttiin muuttaan ohjaus niin, että mä menin putkien välistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti