Pitkän tauon jälkeen ohjatut tokotreenit maistui vaihtelevasti. Mä tietysti into piukeena, koska jopa minä olen huomannut meissä edistymistä :) Olimme ekaa kertaa syömättä aamulla, jotta treeni maistuisi. Alice ei ollut aivan samaa mieltä ja haki työpöydältä kanamunakennon ja pisteli 4 raakaa kanamunaa poskeensa. Illalla kyllä selvisi, että rääpäle (joka ei siis ota pöydiltä kuin kyniä ja muita leluiksi luokiteltavia) oli kanssa bileissä. Sen verta kauheat tuoksut ja peppupyykit jouduttiin tekemään iltalenkin jälkeen. Nätisti olivat neidit syönyt, kun ei jäänyt kun kuoria ja kenno jäljelle. Ah, ihanan omatoimisia.
Alicea treenit ei kiinnostanut alkuunkaan. Niin kauan kun tehtiin tuttua kuten täällä- ja vierellä harjoituksia, niin meni hyvin. Kotona olen seuruuta tehnyt, niin että hetsaan ensin itse peruuttaen ja koira mun edessä suorana, käännyn ja annan käskyn ja imutan. Treeneissä oli kolme vaihtoehtoa; joko koira oli vinossa imutettaessa, hyppi tai tuijotteli mihin sattuu. Läähätti kovin, ett oisko ollut jano, mut ei kelvannut vesi. Muutenkin tyttö ollut vähän ärrinä juoksujen alkamisen jälkeen. Tehtiin sit vaan helppoja juttuja ja koira autoon.
Ihan vaan Alicea ajatellen, seurasin tarkasti Anninan ja Saden kapulatreeniä. Eli kapulan kanssa pidetään omia bileitä ja tehdään kapulasta saalista. Kun koira kiinnostuu, annetaan se koiran ulottuville niin, että on selkeästi pois "minun alueelta" (eli pidän kapulaa esim vasemmalla sivullani käsi suorana) ja kun koira ottaa kapulan, hirveät kehut ja namia ja bileet!!
Disalla oli hyvä seuruu ja suoria sivuja ja täällä oloja, kunhan mä muistan ranteen suorana ja oikealla kohdalla. Täytyy varmaan nauhottaa ens kerran treenit ja kuunnella sit kotitreeneissä, kun Mirva huutaa: "Käden asento!", "Kehu sitä koiraa", "Nyt se on maailman paras koira, sano se sille!" jne.. Seuruuta mennään jo ilman hihnaa ja paikka on aivan loistava. Hyvien treenien jälkeen on aivan huippufiilis.
Kapula pysyy jo hyvin suussa niin, että kosketan Disaa päätä yläpuolelta, leukaan kosketus aiheuttaa kapulan tiputtamisen. Tämän jätin siis suosiolla kotitreeneihin, sillä tiedän miten edetään. Tarkoitus siis, että kapula pysyy vaikka kosken mihin. Ja siis tällä hetkellä kapulan antaa käteen irti käskyllä, kun laitan käden samaan aikaan alle.
Uutena harjoituksena otettiin kaukojenalkeita. Disalla kaukot menee jumpaksi eli istuu, maahan, istuu, maahan ja kaikki siis yhdellä istu-käskyllä. Ja samalla peruuttaa. Nyt sitten otettiin käyttöön takapalkka. Alkuun oli tarkoitus saada Disa istumaan pienen ruokakipon eteen, niin että kippo on selän takana. Kiposta oli kuitenkin liikaa häiriöksi (tokossa kippo on ollut käytössä vain ruudussa ja selkeästi nähtävillä), joten kippo jätettiin pois. Eli siis koira mulla hihnassa käsken istumaan, kun istuu rauhassa, niin vapautus "taka"-käskyllä ja appari päästää äänen ja heittää namin. Ääni sen takia, jotta koira tajuaa katsoa taakse päin. Kotona treenaan joko apparin kanssa samanlailla tai yksin niin että heitän namin koiran taakse. Ja samanlailla maahanmenoa omana harjoitteenaan.
Demun treeneissä havaittiin, että se väistää mua seuruun muutamassa ekassa askeleessa. Menee siis kauemmas sivulle alkuun ja korjaa sitten itse paikan. Ja sama sivulla ollessa, ei oo itsevarmana siinä paikalla. Nyt kovasti rakkautta sivulla ollessa, niin että otan koiran perusasentoon, menen rauhallisesti kyykkyyn ja paijjaan vasemmalla lavan kohdalta ja annan herkkuja oikealla. Tässä ei saa ahnehtia, jotta muutenkin herkkä ja pehmeä koira ei paineistu. Muuten treenit samaan malliin, niin että hetsauksen jälkeen käännös seuruuhun ja siitä joko maahan tai peruutus ja palkka. Ja siis seuruuta max 10 askelta, mutta vaihdellen askelmääriä. Maahanmenossa toistaiseksi menen itse mukana maahan. Muita jääviä liikkeitä eo Demun kanssa oteta, paitsi peruspysähdykdiä tietenkin. Edelleen käänteisellä psykologialla kapulaa ja ensi treeneissä, katotaan kuinka edetään sen suhteen.
Alotan Demun kanssa kaukot samalla tavalla takapalkalla, palkkana varmaan kokeillaan vinkuvaa palloa ja jos ei toimi, niin herkulla samaan tapaan kuin Disalla. Itselle treenit jatkuu peilin edessä äänen käytön kanssa. Annina sai saman komennon ja tsemppailin, että se on ihan uskomatonta kuinka koirien käytös muuttuu ihan vaan sillä, että ääni kantaa ja nousee korkeaksi. Ensi viikolla aion taas mennä jollekin täydelle parkkikselle treenaan ja hyppiin ja huutaan. Toivotaan ettei kukaan soita valkotakkisia ;) Huomaan itse kuinka saan paremman nosteen kun ympärillä on ihmisiä versus mettäautotien pää. Ja kun mulla on hyvä fiilis, koira toimii paremmin = huippu treeni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti