Kehuja ja hepuleita.

Maanantain agitreeneissä sateli kehuja oikein urakalla. Disan treeneissä ei ollut kuin kaksi koiraa paikalla, joten pääsimme hiomaan ohjaustapoja oikein kunnolla. Radalla oli pitkästä aikaa keinu, jota harjoittelimme sekä palkalla että ilman, myös kepit otimme osaksi rataa. Päivi oli oikin tyytyäinen, kun Disa on niin pian alkanut hoksata kepit ja rytmittää ne oikein. Myös keppien hakeminen on edistynyt lyhyessä aikaa valtavasti. Anninahan mittasi Disan mediksi, joten kilpaura varmaan aloitetaan tänä vuonna :)

Kuva lainattu Päivi Määtän kirjasta. 

Rata oli muten kyllä helppo ja kiva, mutta huomasin kuinka tärkeää on pitää omat kädet kurissa. 6. ja 7. hypyn välissä "varmistin", että Disa tulee mun luokse 7. taakse, huusin "TÄÄLLÄ" ja samalla olin lyönyt vastaisen nyrkin alas ja Disa tiputti riman. Siis itsehän en edes tajunnut käden liikettä, mutta onneksi ohjatuilla tunneilla joku näkee ja kertoo mitä tekee väärin. Disa itsessäään on siis aika pätevä, itslleni tarvitsen paljon itseluottamusta ja kädet kuriin, ennen virallisille radoille siirtymistä. Koska meitä oli niin vähän paikalla, treenasimme keppejä vielä erikseenkin.

Möllitunnilla oli mukana Demi. Demin kanssa mulla aina pieni jännitys, kun aina ei ole vaan mennyt putkeen. Ja sehän lukee mun mieltä ja toimii sen mukaan. Jos mua harmittaa, Demi luulee tehneensä jotain väärin ja pysähtyy ja miettii, että mikä olisi oikin tehtyä mun mielestä. Ihanaa, kun koira on noin miellyttämisen haluinen, mutta koska hän ei kykene etenemään itsenäisesti,, tulee ongelmia. Mun pitää siis unohtaa omat mokat ja jatkaa vaan hyvällä tsempillä eteenpäin. Kyllä me Demistäkin vielä agikoira saadaan.

Jaanan rata, ei mittakaavassa.

Ajattelin haastavaksi tässä radassa renkaan, mutta Demihän tuli kuin vanha tekijä. 2. ja 3. esteen väliin halusin tehdä valssin, koska putkeen lähetys on helpompaa vasemmalta puolelta ja halusin siis tehdä varmaan päälle. Hieman mietin, että kerkeänkö, kun Demi kuitenkin tosi nopea koira. Tässä kuitenkin huomaa, sen hyvänpuolen koirassa, joka odottaa ohjeita tehdäkseen varmasti oikein ;) Kerkesin siis loistavasti valssaamalla pois koiran edestä, kun ensin ohjasin siivekkeen taakse ja valssi hypyn edessä. Puomi oli Demillä helppo nakki, mutta pituus olikin hankalampi. Pituutta ei ole ollut pitkän aikaan ja itse suunnittelin, että jään putken pään kohdalle, jolloin matka jatkuu hyvin. (Nyt huomaan, että vähän huonosi piirretty ratapiirros, sillä putken pää oli pituuden loppupään kohdalla ja minä päätin jäädä putken pään vasemmalle puolelle). No, minä kun pysähdyin, niin pysähtyi Demikin, ei suostunut hyppäämään pituutta. Jouduimme siis ottamaan pituuden erikseen ja niin että otettiin viimeinen palanen pois. Toisella kierroksella se meni tosi hyvin ja pääsin jäämään taaemmaksi.

Itse unohdin joka kerta, että Demin mennessä putkeen, mun piti juosta hypyn 12. taakse. Olin siis joka kerta hieman myöhässä, mutta ohjaus sujui siitä huolimatta hyvin. 14. hypylle Jaana ehdotti, että ennen koiran hyppyä kääntyisin jo takaisin kohti putkea, mutta Demi ei suostunut hyppäämään ja toisella yrityksellä hyppäsi saman hypyn myös takaisin päin. Tänne teimme siis tutun ja turvallisen valssin :)

Jaana piti siis poikkeuksellisesti treenit tällä viikolla ja ihastui Demiin taas todenteolla, varsinkin kun Demi veti suorituksen jälkeen hepulit ja juoksi pitkin rataa ja minä tottakai juoksutin vielä lisää. Söpöläinen varasti kyllä koko ryhmän huomion "maanantaihepuleilla". Minuutin sekoilun jälkeen tuli kyllä hyvin luokse ja antoi ottaa kiinni. Tämä on halli treeneissä ihan hyvä palkka muoto, mutta mites ulkokentällä kun ei ole kokonaan aidattua tilaa, puhumattakaan kisoita, kun ethän sä siellä voi vaan lähtee sekoileen radalle?