Haasteita maanantaihin..

Maanantaista parasta tekee tietysti agitreenit. Vaikka treeneihin lähtö tuntuu välillä haastavalta, tietää aina koirien kanssa touhuaminen saa itselle huippu fiiliksen ja uuden oppiminen on kyllä tosi kivaa. Joskus uuden oppiminen ei ole niin helppoa, varsinkin, jos koira on niin fiiliksissä, ettei kerkeä kuuntelemaan vaan ajattelee vain omilla aivoilla. Tällä viikolla treenit keskittyi siihen, että itse osaan rytmittää oman kääntymiseni koiran liikkeeseen. 

Suuntaa antava, ei mittakaavassa.

Alkuperäinen rata ei mahtunut meidän halliin, joten jätimme sieltä suosiolla pois osan esteistä. Hankalana paikkana pidin heti putkia, mutta luotin Päiviin, joka sanoi, että kyllä se sinne menee. Ja niinhän se meni, joka kerta aivan oikein :) Itse jäin kyttäämään 4. esteelle, joten olin myöhässä 5. esteeltä, siitäkin kyllä suoriuduttiin jo toisella yrittämällä. Puomi perusvarmaa suorittamista Disalta, mutta sitten alkoi mun vaikeudet. Siis ei millään onnistunut takaakiertona esteet ja sitten ohjauspuolen vaihto oikealle. Ilman koiraa osasin jotenkin, mutta joka kerta koiran mukaan ottaminen sai mut unohtamaan mitä mun piti tehdä, tai sitten jäin odottamaan/pysöhdyin jne. Joo tätä me sitten jauhettiin. Muutama onnistuminen, mutta kyllä oma pää oli pyörällä. Kepeille saakka pääsimme parhaimillaan, mutta loppurata jäi harjoittelematta kokonaan. Totesin, että yritän treenata sitä itekseen ja annetaan tuon hautua päissämme.

Loppurataa pääsimmekin treenaamaan jo heti, sillä möllitunnilla otimme esteet 12-19. Ja siellä uutena asiana tuli päällejuoksu. Este 17 oli kuvasta poiketen vinottain (melkein samassa kulmassa kuin keinu). Sinne siis ensin takaakierto, merkkaus vastaisella kädellä ja seuraavalla askeleella ohjauspuolen vaihto. Tätä kuivaharjoiteltiin ja tehtiin koiran kanssa, välillä laitettiin koira odottamaan ja Annina hoiti koiran virkaa. Muutama onnistunut suorituskin saatiin, mutta oli kyllä hankalaa. Lopuksi treenattiin vielä keppejä. Alice on kyllä hyvin malttamaton, mutta kun malttaa tekee kyllä tosissaan. On ihanaa nähdä se into hänestä, vaikka itsellä vähän vaikeaa ymmärtää hänen malttamattomuuttaan ja siis sitä touhotuksen määrää. Onneksi, ohjaajat jaksaa aina muistuttaa, kuinka tarvii olla iloinen innokkaasta koirasta :)