Ratatreeniä

Tän viikon agitreeneissä tehtiin rataa. Koska itsellä on vielä hankalaa muistaa koko rataa ja siihen ohjaukset, harjoittelimme ekalla kierroksella alkurata ja toisella loppurata. Mitenhän itelle sais rauhan siihen tekemiseen? Toisaalta tarvisin myös malttia Disalle, koska itse pelkään niin paljon myöhästyväni ohjauksesta, joten unohan ihan vaan senkin takia :D

Rata Päivin arkistoista, poistettu numerot 23-30, joita ei Disan kanssa tehty.

Mut joo kiva rata ja huomasin, että pitää vaan luottaa enemmän koiraan. Disa menee kyllä putkeen, vaikka se kääntyisi väärään suuntaan, tai ainakin tuonne 6n putkeen. Yritin ensin tehdä persjätön siihen ennen, jotta saan vasemmalla kädellä ohjattua putkeen, mutta se oli aivan turhaa. 7. taakse piti tehdä valssi, jonne kerkesin aivan loistavasti, tosin Disa juoksi putkesta Pävin luokse, joka oli targetin kanssa valmiina palkkaamaan keinulle. Tätä jauhettiin monta kertaa ja vaikka annoin käskyn hypyn takaa, joka aivan selkeässä linjassa, Disa päätti toisin.

Toka kierros alkoi puomilta, jossa kontakti oli melko hyvä, tosin siitä jatkaminen oli hieman vaivalloista. Pyöritys tuntui hankalalta ja Disan vauhti pysähtyi, en varmaan osannut ohjata sitä oikein. Ja sitten putki. Siis Disa näytti siltä ettei ole koskaan putkea nähnytkään. Ensin ohi putken päästä ja sitten putken takana seinä. Tyttö meni aivan sekaisin ja valitsi mieluummin hypyn tai jäi vain paikalleen pyörimään. Tää on semmonen mitä pitää tosissaan harjoitella. Nämä oli radan kulma kivet, muuten meni tosi hienosti, rengaskin oli helppo nakki, vaikkei sitä olla aikoihin menty.

Mölli tunnilla harjoittelimme ensin keinua ja rengasta erikseen. Alice vähän säikähti keinun liikettä, joten jarrutettiin hieman keinun alastulossa. Alice ei pelkää kienun ääntä vaan liikettä, joten täytyy varmaan treenata samalla tavalla kuin Demin kanssa aikoinaan, eli laittaa koira sohvan vuodelaatikon kannen päälle ja nostaa kantta ylös ja alas ja syöttää nameja samalla. Ainakin Demi tottui liikkeeseen sillä ja keinu saatiin sillä tutuksi. Rengas hieman pelotti, sillä sitä ei olla aikoihin tehty. Se meni kyllä hienosti, paitsi kun renkaalta piti jatkaa putkeen, tosin tässäkin oli enemmän mun moka. Eli en katsonut rengasta ja koira päätti kiertää sen. Pieniä, tärkeitä asioita.

Ei mittakaavassa.

Sitten päästiin pikku radan kimpuun. Alice oli todella vaisu, Anninan kanssa oikein ihmeteltiin toisella kertaa meni jo paremmin, mutta oma itsensä se ei ollut. Ehkä juoksut saivat hänet hämmentymään. Työtehosta ei voi siis koiraa kiittää, mutta esteet menivät oikein ja Alice jo irtoaa mun kädestä hyvin verrattuna aloitustilanteeseen.