SERT -> FI, LV, LT MVA

Pikkuhiljaa perinteeksi alkaa muodostua esiintyminen Lahden kansainvälisessä näyttelyssä. Ollaan nyt kolmena vuotena peräkkäin pyörähdetty siellä ja joka kerta Disa on pärjännyt hyvin. Tänä vuonna lähdettiin matkaan hiljaa toivoen, että viimeinen Suomen SERTi sieltä tulisi. Toisaalta kova toive tästä ja toisaalta suuri pelko, että jos se ei tulekaan. Tuttuja ei juuri näkynyt kehän laidalla, onneksi Annina lupasi esittää Demin ja seuraa siis riitti heidän perheestä. Disa ja Demi menivät molemmat avoimeen luokkaan, jossa ei heidän lisäksi muita ollutkaan.

Tuomari, Jorgen Hindse, Tanska, juoksutti meitä heti kaksi kierrosta ympäri ja otti Disan sitten arviointiin. Jo ennen koiraan koskemista hän kertoi, että sinulla on ihana koira ja oli aivan fiiliksissä Disasta. Arvostelusta olisin odottanut enemmän erinomaista, kun kerran ihastui koiraan todella paljon, mutta ehkä oli tämän tuomarin tyyli kirjoituttaa näin: (Disan arvostelu) Medium size, excellent head. Good eyes and ears. Good topline and tail. Well angulated. Good body. Good coat. Moves excellent. Good temperament.

Demi esiintyi siis Anninan esittämänä. Kertausharjoituksia ollaan pidetty pitkin viikkoa, jotta seisominen olisi luonnollisempaa. Ja jotain edistystä tapahtuikin, kun Demihän seisoi osan aikaa :) Kyllä siitä harjoituksella vielä hyvä tulee.
Demin arvostelu: Medium size. Feminine. Nice head. Good topline. Falling group. Good coat. Well angulated. Moves well. Good temperament.

Molemmat saivat erinomaisen ja sa:n, Disa 1. ja Demi 2. PN-kehässä siis jatkoimme. Jännitys oli sietämätöntä ja juoksutusta riitti. Demi ja nuorten luokassa esiintynyt narttu käteltiin pian pois ja 4 narttua jäi kehään, mukaan lukien Disan. Tuomari järjesti meidät uudelleen, Disa 1., juostiin yhdessä, juostiin yksitellen edes-takaisin ja ympäri. Viimeiselle yhteiselle kierrokselle lähdettiin edelleen Disan ollessa 1. ja niinhän siinä kävi että 1. paikalle meidät sijoitettiin :)

Tuomari kätteli meidät, kehäsihteeri julisti meidät PN1:ski, Sert ja Cacib. Olin aivan riemuna ja sanoin kehäsihteerille, että se oli 3. serti ja tämä lähti hakemaan MVA-ruusuketta ja -todistusta. Tuomari kysyi minulta, että tuliko hänestä valio ja vastatessani myöntävästi, hän huusi tuulettaen ja taputtaen yleisölle, että hänestä tuli tänään valio. Aika mahtava fiilis, kun halli raikaa ja meille taputetaan :)

Äkkiä laput ja ruusukkeet Anninalle ja ROP-kehään. Sielläkin juostiin ja juostiin, yhdessä ja erikseen. Ja lopulta myös kelta-punainen ruusuke toimitettiin meille, eli Disa oli rotunsa paras!!! RYP-kehästä ei paljo lapsille kerrottavaa, joten jääköön kehähehkutus tähän;) Tänään aloin selvitellä valionarvon hakemusjuttuja ja luottohenkilölle, Katille, soittaessani, kuulin, että tuomarimme Jorgen Hindse oli myös rotumme erikoistuomari! Jos hänelle oli kunnia saada valiottaa Disa, niin suuri kunnia tulla erikoistuomarin valioittamaksi. Aivan huippu, mun likka on vaan niin ihana <3

Terveystuloksia..

No niin, nyt kun ollaan käyty lonkka- ja kyynärkuvissa, saatu kennelliiton lausunto ja vielä ortopedilläkin, niin on saanut itsekin hieman erilaista perspektiiviä lausuntoihin. Uskaltaa siis kirjoittaakin :)

Kuvaava lääkäri totesi Demillä nivelrikon kyynärissä ja kertoi siellä olevan jotain ylimääräistä, sitä onko se leikattavissa ja mitä se on hän ei siitä kulmasta osannut sanoa. Hän suositteli agilitysta luopumista ja minä päätin heti, että sitähän me ei sitten jatketa, koska koiraa en halua rikkoa. Demin lonkat oli puhtaat ja lonkkamalja ja reisiluunpää yhtenäiset. Itkujen jälkeen, päätin ettei me lähdetä leikkaamaan, elämme hyvää täyspainoista elämää niin kauan kuin sitä riittää ja katsotaan uudestaan jos/kun oireita tulee. Kennelliiton lausumat olivat A/A ja 1/1. Kennelliitto ei antanut kirjalllista lausuntoa, joten päätin soittaa sinne. Oikein mukava lääkäri kertoi kuvissa näkyvä ylimääräinen näyttäisi olevan lihaksessa nivelen vieressä ja kulumaa löytyy, mutta sen takia ei kannata luopua harrastuksista. Suositteli käymään ortopedillä.

Viime viikolla kävimme siis Pipsa Lampisella kuvauttamassa Demin kyynärät uudelleen ja saamaan arviota, uskallammeko harrastaa agia. Lähetin aiemmat kuvat sähköpostilla Pipsalle ja kerroin vastaanottoon, mitä niistä oli sanottu. Kun pääsimme vastaanotto huoneeseen tarkastelimme kuvia ja ainoa mitä Pipsa näki muutosta oli vasemmassa kyynärässä, joka oli liian tiukkaan kulmaan taivutettu, jonka johdosta sinne ilmeisesti tuli minimaalisia muutoksia. Hetken aikaa pähkäiltyämme, huomasimme, että yläreunassa lukeekin Härdellin Bubble, joten kuvat olivatkin siskolikan kuvia, ihme ettei löytynyt mitään ;)

Demin kyynärät

Demin lonkat

Demi kuvattiin kahdesta kulmasta uudelleen, kuvissa siis löytyi minimaalisia nivelrikko muutoksia vasemmalta puolelta, oikealta puolelta nivelrikkoa ja se ylimääräinen on kalkkeutumaa nivelessä, jossa on ilmeisesti ollut joku tapaturma jossain vaiheessa. Pipsa oli kanssani samoilla linjoilla, että sitä ei kannata lähteä sorkkimaan, kun ei siinä mitään oireitakaan ole. Lopuksi tehtiin vielä kliininen tutkimus, jossa ei kipuja, arkuutta tai turvotuksia. Lisää ruokaa, sillä likka on vähän alipainoinen, mutta erinomaisten lihaksien takia ei huolta :) Demillä oli aika paljon jumeja, niin olkavarsissa kuin lonkankoukistajissa, tämä vetää myös selkää köyryyn, joten säännöllisesti hierojalle. Lisäksi siis täysi harrastus- ja liikkumislupa, kunnes oireita ilmenee. Voi olla että kuvat ovat aivan samannäköiset 8vuoden päästä, joten sen takia ei kannata rajata koiran liikkumista. Nivelravinteita toki olisi hyvä käyttää.

Disan kyynärät

Disan lonkat

Disalle kuvaava lääkäri sanoi kyynärät olevan hyvässä kunnossa, lonkissa taas väljyyttä ja kertoi lonkkien tippuvan jopa C:ksi. Mutta kuulemma se ei vaikuta kevyellä koiralla, jolla hyvät lihakset ja jäntevyyttä. Kennelliitosta tuli takaisin hieman yllättyksenä C/C ja 1/1. Taas kirjallinen lausunto puuttui ja soittelin samalla Disan kuvista sinne. Noh, kyynärissä näkyy pieni muutos, joka saattanut tulla jossain vaiheessa kehitystä, ei siis nivelrikon näköistä, mutta muutosta, jonka takia ykköset. Kysyin, onko vaikutusta agilityyn, niin totesi vain ettei röntgenkuvan perusteella tule tehdä päätöksiä, että jos oireita tms, niin syytä harkita. Suositteli siis ontumatutkimusta.

Lampinen katsoi aiempia kuvia, joissa ihmetteli, kuinka Disan polvet on käännetty aivan yliasentoon. Mutta siis eivät aivan yhdenmukaiset reisiluunpää ja lonkkamalja olleet, oikea parempi, mutta hieman väljä. Oikeassa kyynärässä yläpuolella hieman muutoksia, jotka viittaavat enemmän kasvunhäiriöön. Esimerkiksi jossain vaiheessa kasvua sääriluut kasvaneet hieman eri vauhtia, jonka johdosta nivel korjannut tilannetta ja tullut muutos. Vasen puoli oli Pipsan mukaan puhdas, tietysti laatu kärsinyt kuvissa jotka lähetetty sähköpostilla eikä saa niin tarkennettua. Lisäksi Disalle tehtiin kliininen tutkimus, jossa todettiin olkavarsien lihasten olevan jumissa, mutta ei kipuja, aristusta tai turvotuksia. Myös Disalle suositeltiin lisäämään ruokamäärää ja lisäliikunnaksi uimista, joka lisää lonkkia tukevia lihaksia. Ja säännöllistä hierontaa.

Oikein mainioita uutisia siis molemmista, nyt uskalsin ilmoittaa tytöt myös kesän agilityryhmään :) Haku päättyy kuun lopussa. Toivotaan kivaa ohjaajaa ja ryhmää, lisäksi toivotaan samalle päivälle ryhmää Anninan kanssa, sillä Alice lähtee kesäksi Anninan ohjaukseen :) Alicelta kuvat otetaan myös jossain vaiheessa, mutta ei ihan vielä.

Liettuan voittaja ja Vilna cup

Viime viikolla lomailimme asuntoautolla Baltiassa. Kun loman ajankohta oli selvillä, oli tietysti pakko tsekata paikalliset näyttelyt ja kuinkas sattuikaan, että loman aikana oli Liettuan voittaja ja Vilnan cup. Pakkohan se oli siis tytöt sinne ilmoittaa :)

Ajelimme Vilnaan jo torstaina ja vietimme laatuaikaa kiertäen kaupunkia niin kävellen kuin autollakin. Lauantaina oli siis Liettua Voittaja näyttely, joten valmistautumisaikaa oli runsaasti. Molemmat näyttelyt pidettiin melko pienessä LitExpo-hallissa (verraten suomalaisiin hallinäyttelyihin). Disa oli yllättävän pelokas paikanpäällä ja kulki osan aikaa Misin sylissä. Ennen arvostelujen alkua, harjoittelimme kehässä, jossa Disa kulki todella nätisti, joten uskoin näyttelynkin menevän hyvin. Myös Demi meni harjoituksissa kuin vanha tekijä. Oma kehämme alkoi reilua tuntia myöhemmin, joten odottelimme suuren osan ajasta autossa.

Kehässä tuomarina toimi venäläinen Aleksandr Nikitin, joka tykkäsi molemmista tytöistä. Disa esiintyi melko hyvin Misin kanssa, Demi taas laukkasi ja seisoi koko ajan huonossa asennossa, myös hampaiden näyttäminen oli todella hankalaa, kun typy veti päänsä pois. Pikaisen arvostelun jälkeen tuomari julisti Disan 1. ja Demin 2., sen jälkeen seuraavat tulivatkin jo kehään. Itse jäin hämmästelemään, että mitäs me niin kuin voitettiin? Kukaan ei siis ilmoittanut saimmeko SA:ta tai siis tuollahan ne on niin kuin luokkasertejä. Mutta poistuimme kehästä ja minä jäin kyttäämään milloin arvostelu paperit on valmiita. Heti kun kehäsihteeri oli paperit tehnyt hyökkäsin paikalle ja tarkastin tulokset; Disa avo1, CAC(Liettuan SERT), CACIB(kansainvälinen SERT), ROP, Liettuan Voittaja 2016 ja Demi sai VARA-CACIBin (VARA-SERTejä ei siellä jaeta).

Koirat takaisin autoon ja palkintoja hakemaan. Palkintojenjako paikalla oli hieman hämmästyttävää, kun esim. Voittajatittelistä ei saanut ruusuketta tai palkintoa, mutta kyllä meille tuo tittelikin riittää :) RYP-kehää odottelimme shoppaillen ja koiria käytiin juoksuttamassa läheisellä pellolla. Menimme kuitenkin ajoissa paikalle, jos vaikka aloittavatkin ajoissa. Ei aloitettu. Junior Handler kehä venyi, ja odottelimme alueella jossa aivan tupaten täyttä ja väkeä kulki edes takaisin. Kehään kutsuttiin vain Liettuaksi ja kaikki oli myöhässä, joten kehät venyi ja venyi. Disa jaksoi melko hyvin odottaa, mutta esiarvostelukehässä alkoi jo todenteolla kyllästyä ja komensi minua. Ruotsalaistuomari kyseli meiltä ikää ja vaikutti kiinnostuneelta, varsinkin kun muilta ei kysynyt mitään, eikä edes kaikkien ravia kunnolla seurannut. Isossa kehässä kuitenkin sijoitus jäi uupumaan.

Sunnuntaina tuomarina toimi suomalainen Harri Lehkonen. Kehä oli hieman myöhässä ja arvostelu oli tarkempaa kuin edellisenä päivänä. Molemmat tytöt esiintyi paremmin, mutta itse olisin halunnut vieläkin parempaa esiintymistä. Aina Disan katsoessa minua korjasi asennon paremmaksi, mutta siinä olisi pitänyt myös pysyä. Tälläkin kertaa julistettiin Disa 1. ja Demi 2. ja taas odottelin varsinaisia tuloksia. Disa jälleen ROP, CAC,CACIB ja Vilna Cupin voitto ja yllätyksenä myös Demi sai "SA":n ja oli oikeutettu VARA-CACIB:n. Olemme Lehkosella käyneet jo aiemmin ja silloin Demi sai EH:n, joten ei ollut ollenkaan varmaa edes erinomaisesta laatuarvostelusta.

Jätimme tällä kertaa ison kehän väliin ja lähdimme ajamaan Latviaa kohti, samaiselle camping-alueelle, jossa yövyimme mennessä. Siellä ihana rauha, sauna ja koirilla tilaa juosta. Ostin koirille siipiaterian palkinnoksi. tosin Disa ja Alice katsoi siipiä ja kyseli, etteikö meille muuta ruokaa ole? Joudutaanko me ihan itse pureskelemaan nämä? Lopulta siivetkin tuli syötyä ja pääsimme luontoon iltalenkille. Olimme ainoita vieraita, joten uskaltauduimme pitämään koiria vapaana, jäljet tietysti siivoten.

Agikuulumisia

Parista treenistä on jäänyt kirjaamatta tänne blogiin, ei vaan ole tullut tekstiä silloin kun olisi ollut aikaa kirjoittaa. Hyviä treenejä ollut niin Päivin kuin Anninankin tunneilla. Mölleissä ollaan keskitytty kehittämään koiraa eteenpäin. Eli jokaiselle on ollut oma treeni. Alicen kanssa ollaan keskitytty etenemiseen ja keppeihin, lisäksi keinutreeniä. Alicella ilmeisesti hormoonit hyrräs, joten typy vaikutti ohjatuissa treeneissä väsyneeltä ja asenne oli "että kai mä nyt sitten, kun kerran sanot, vaikkei yhtään kiinnostais". Löntystellyt radan mun perässä. Nyt on juoksut ohi ja todella toivon, että myös tämä vaihe on ohi.

Disan kanssa treenit menneet tosi hyvin, vauhtia vaan vähän liikaakin. Ei siis aina malta kuunnella ja seurata vaan jos ohjaus on vähänkin myöhässä, tekee omat ratkaisunsa. Kepit menneet nyt tosi hyvin, siinäkin malttamattomuutttaan saattaa vikasta välistä karata. A:lle rakennetaan nyt juoksutyylistä kontaktia, kun kyynärät palautuivat 1/1 kennelliitosta. Edetty ollaan tällä kaudella oikein kivasti. 

Kesäkauden treeniryhmiin on nyt haku käynnissä! Vielä vähän hidastelen ilmottautumisen kanssa, sillä ensi viikolla menemme ortopedille Disan ja Demin kanssa. Disan kyynärät siis 1/1 ja lonkat C/C ja Demillä kyynärät 1/1 ja lonkat A/A. Demiltä otetaan uudet kuvat ja tehdään ontumatutkimus ja Disalle ontumatutkimus. Haluan siis varmistaa, että uskallanko treenata koirien kanssa agia vai en. Jos saan molemmille "treeniluvan", yritän saada Alicelle eri ohjaajan ja Alicen kanssa käydään kuvissa jossain vaiheessa.

Käytiin myös omatoimitreeneissä pariin kertaan Anninan kanssa. Demikin pääsi kepeille ja putkikulmia treenaamaan. Mukana olivat myös Anninan siskon koirat, Tara ja Luna.

Ratatreeniä

Tän viikon agitreeneissä tehtiin rataa. Koska itsellä on vielä hankalaa muistaa koko rataa ja siihen ohjaukset, harjoittelimme ekalla kierroksella alkurata ja toisella loppurata. Mitenhän itelle sais rauhan siihen tekemiseen? Toisaalta tarvisin myös malttia Disalle, koska itse pelkään niin paljon myöhästyväni ohjauksesta, joten unohan ihan vaan senkin takia :D

Rata Päivin arkistoista, poistettu numerot 23-30, joita ei Disan kanssa tehty.

Mut joo kiva rata ja huomasin, että pitää vaan luottaa enemmän koiraan. Disa menee kyllä putkeen, vaikka se kääntyisi väärään suuntaan, tai ainakin tuonne 6n putkeen. Yritin ensin tehdä persjätön siihen ennen, jotta saan vasemmalla kädellä ohjattua putkeen, mutta se oli aivan turhaa. 7. taakse piti tehdä valssi, jonne kerkesin aivan loistavasti, tosin Disa juoksi putkesta Pävin luokse, joka oli targetin kanssa valmiina palkkaamaan keinulle. Tätä jauhettiin monta kertaa ja vaikka annoin käskyn hypyn takaa, joka aivan selkeässä linjassa, Disa päätti toisin.

Toka kierros alkoi puomilta, jossa kontakti oli melko hyvä, tosin siitä jatkaminen oli hieman vaivalloista. Pyöritys tuntui hankalalta ja Disan vauhti pysähtyi, en varmaan osannut ohjata sitä oikein. Ja sitten putki. Siis Disa näytti siltä ettei ole koskaan putkea nähnytkään. Ensin ohi putken päästä ja sitten putken takana seinä. Tyttö meni aivan sekaisin ja valitsi mieluummin hypyn tai jäi vain paikalleen pyörimään. Tää on semmonen mitä pitää tosissaan harjoitella. Nämä oli radan kulma kivet, muuten meni tosi hienosti, rengaskin oli helppo nakki, vaikkei sitä olla aikoihin menty.

Mölli tunnilla harjoittelimme ensin keinua ja rengasta erikseen. Alice vähän säikähti keinun liikettä, joten jarrutettiin hieman keinun alastulossa. Alice ei pelkää kienun ääntä vaan liikettä, joten täytyy varmaan treenata samalla tavalla kuin Demin kanssa aikoinaan, eli laittaa koira sohvan vuodelaatikon kannen päälle ja nostaa kantta ylös ja alas ja syöttää nameja samalla. Ainakin Demi tottui liikkeeseen sillä ja keinu saatiin sillä tutuksi. Rengas hieman pelotti, sillä sitä ei olla aikoihin tehty. Se meni kyllä hienosti, paitsi kun renkaalta piti jatkaa putkeen, tosin tässäkin oli enemmän mun moka. Eli en katsonut rengasta ja koira päätti kiertää sen. Pieniä, tärkeitä asioita.

Ei mittakaavassa.

Sitten päästiin pikku radan kimpuun. Alice oli todella vaisu, Anninan kanssa oikein ihmeteltiin toisella kertaa meni jo paremmin, mutta oma itsensä se ei ollut. Ehkä juoksut saivat hänet hämmentymään. Työtehosta ei voi siis koiraa kiittää, mutta esteet menivät oikein ja Alice jo irtoaa mun kädestä hyvin verrattuna aloitustilanteeseen.

Tekniikkaa ja terveytuloksia

Viime viikolla agitreeneissä keskityttiin täysin tekniikkaan. Ensin Päivin treeneissä otettiin hyppytekniikka harjoituksia, joissa Disa pärjäsi aika hyvin, lisäksi meille harjoituksena tuli uusi käsky, eteen. Eli koira lähetettiin hyppäämään 5n esteen hyppysarjaa, jotka olivat 4n askeleen päässä toisistaan ja minä jäin n. toisen esteen kohdalle. Hyvin irtos tyttö käskyllä ja muutamaa riman pudotusta vaille hienosti meni. Täytyy joskus mennä ihan oikealle hyppytekniikkakouluttajan kurssille, ihan vaan jos opittaisiin vielä lisää tekniikkaa. Totta kai hyppyjä otettiin myös vauhdilla ja jatkettiin siitäkin vielä putkeen, jolloin mami oli myöhässä, kun Disa revitteli vauhdin kanssa.

Toisella kierroksella treenattiin keppejä. Kepeillä ei lopulta ollut kuin 2 ohjuria. Disan mielesä kepit on niin helpot, että niissäkin voi vähän revitellä, jos haluaa, eli Disa hyppäsi viimeisestä välistä kepin väärältä puolelta(jossa oli ohjuri!!!), itekseen meni kyllä oikein toisin päin. Lopulta jouduimme laittamaan kaksi ohjuria päällekkäin viimeiseen väliin, jotta saimme täydellisen suorituksen, johon on hyvä lopettaa.

Pikaiset jäähdyttelyt ja seuraavien treenien aloitus. Tällä kertaa mukana ei ollutkaan yhtään koiraa, vaan treenattiin ihan vain ihmisten kesken. Opettelimme ohjauskuvioita niin, että vuorotellen 1 oli ohjaaja, 1 koira ja 1 kommentoi tilannetta. Tämä oli todella silmiä avaava tilanne. Jos vaan mahdollista, kannattaa kokeilla! Huomasi selvästi ajoituksen merkityksen esimerkiksi vastakäännöksessä, kun siinä hetkeksi irtoaa katse koirasta. Ja linjaus(vekkaus) oli aika hassu kokemus, itse tein sen ensin ohjaajana ja tuntui että olen aivan liian pikällä, mutta kun tein saman harjoitteen koirana, oli pivänselvää mihinkä jatketaan kun suora linja omistajan vierestä hypyille. Nämä treenit järkättiin meidän kurssilaisten omasta pyynnöstä ja oli todella mahtavaa. Otetaan uusiks vielä keväämmällä :)

Alustavia terveystuloksia saatiin, kun Disa ja Demi kävi viime viikolla terveystarkeissa PäijätHämeen eläinklinikalla lonkka- ja kyynärkuvissa. Kennelliiton lausunnot eivät ole vielä saapuneet, joten palaan niihin vielä myöhemmin. Valitettavasti nämä kuvat paljasti Demillä kyynärissä muutoksia, nivelrikoa. Joten lääkärin suosituksen mukaisesti agilityn harrastaminen jää nyt pois. Ajattelin, että 1/kkssa voisi käydä senioriagilityssa, mutta viikottaiset agit jää Demin kalentrista. A ja keinu ovat todella rankkoja koiran kyynärille, myös hypyt tulee olla omaehtoisia, puominkin pysähdyksen kanssa ollaan siinä rajoilla, joten näitä on suosilteltavaa välttää.

Toistaiseksi elämme nyt hyvää elämää, johon kuuluu paljon omaehtoista liikunta, rallytokoa ja tokoa. Ilmoitin Demin rallytokon alkeiskurssille, Mirvan kanssa puhuttiin, josko tokotreenejä pidettäisiin jossain vaiheessa. Ja siis pyritään pitämään lihakset hyvässä kunnossa, liikuntaa ei missään nimessä saa vähentää, mutta kyynäriä rasittavia asioita pyritään välttämään. Terhi, Demin kasvattaja, lupasi kysellä vähän kuinka lisäravinteita tulisi käyttää tässä vaiheessa. Hyvä asia on se, että Demi ei kipuile ja on jo hyvässä lihaskunnossa, myös minulle hyvä herätys tilanteeseen, etten vain rasita häntä kontakteilla.

Haasteita maanantaihin..

Maanantaista parasta tekee tietysti agitreenit. Vaikka treeneihin lähtö tuntuu välillä haastavalta, tietää aina koirien kanssa touhuaminen saa itselle huippu fiiliksen ja uuden oppiminen on kyllä tosi kivaa. Joskus uuden oppiminen ei ole niin helppoa, varsinkin, jos koira on niin fiiliksissä, ettei kerkeä kuuntelemaan vaan ajattelee vain omilla aivoilla. Tällä viikolla treenit keskittyi siihen, että itse osaan rytmittää oman kääntymiseni koiran liikkeeseen. 

Suuntaa antava, ei mittakaavassa.

Alkuperäinen rata ei mahtunut meidän halliin, joten jätimme sieltä suosiolla pois osan esteistä. Hankalana paikkana pidin heti putkia, mutta luotin Päiviin, joka sanoi, että kyllä se sinne menee. Ja niinhän se meni, joka kerta aivan oikein :) Itse jäin kyttäämään 4. esteelle, joten olin myöhässä 5. esteeltä, siitäkin kyllä suoriuduttiin jo toisella yrittämällä. Puomi perusvarmaa suorittamista Disalta, mutta sitten alkoi mun vaikeudet. Siis ei millään onnistunut takaakiertona esteet ja sitten ohjauspuolen vaihto oikealle. Ilman koiraa osasin jotenkin, mutta joka kerta koiran mukaan ottaminen sai mut unohtamaan mitä mun piti tehdä, tai sitten jäin odottamaan/pysöhdyin jne. Joo tätä me sitten jauhettiin. Muutama onnistuminen, mutta kyllä oma pää oli pyörällä. Kepeille saakka pääsimme parhaimillaan, mutta loppurata jäi harjoittelematta kokonaan. Totesin, että yritän treenata sitä itekseen ja annetaan tuon hautua päissämme.

Loppurataa pääsimmekin treenaamaan jo heti, sillä möllitunnilla otimme esteet 12-19. Ja siellä uutena asiana tuli päällejuoksu. Este 17 oli kuvasta poiketen vinottain (melkein samassa kulmassa kuin keinu). Sinne siis ensin takaakierto, merkkaus vastaisella kädellä ja seuraavalla askeleella ohjauspuolen vaihto. Tätä kuivaharjoiteltiin ja tehtiin koiran kanssa, välillä laitettiin koira odottamaan ja Annina hoiti koiran virkaa. Muutama onnistunut suorituskin saatiin, mutta oli kyllä hankalaa. Lopuksi treenattiin vielä keppejä. Alice on kyllä hyvin malttamaton, mutta kun malttaa tekee kyllä tosissaan. On ihanaa nähdä se into hänestä, vaikka itsellä vähän vaikeaa ymmärtää hänen malttamattomuuttaan ja siis sitä touhotuksen määrää. Onneksi, ohjaajat jaksaa aina muistuttaa, kuinka tarvii olla iloinen innokkaasta koirasta :)