Radat vaan pitenee agissa ja sitä myötä myös ohjauskuviot tulee tutummaksi ja vauhtikin lisääntyy. Disan kanssa aloitettiin tunti hienosti, kepitkin meni ekalla kertaa tosi upeasti. Verkkoja toki vielä osittain käytetään, kun ei ne niin puhtaasti vielä keltään meistä mene. Disan hoksatessa toisella kerralla, että sieltähän voi puikahtaa välistä karkuun, oli vaikea opetta sitä taas pois. Hienosti tuli toisin päin oikein, mutta toisin päin karkasi aina samasta kohtaa.
Myös renkaan hahmottamisessa oli niin Disalla kuin kaikilla muillakin ongelmia. Kun vaihdoimme toiselle kentälle treenaamaan, vaihtui myös esteet. Näin ollen renkaan hahmottaminen on koko treeninporukalle tuottanut hieman vaikeuksia. Tämän takia rengasta ollaan treenattu aika urakalla viime aikoina.
Demin treeni meni taas omaan touhuamiseen, kunnes sai ylimääräisen energian purettua. Rengas oli niin haastava, että ei typy meinannut mennä milään. Kepit sen sijaan hieman helpommat Demin kanssa. Mutta suurin vaikeus on Demillä keskittyä ohjaukseen, koska olisi niin kiva vaan juosta kavereitten kanssa. Onneksi ensi viikolla, ei ole mitään ohjelmaa ennen agitreeniä, joten josko saisin typyn niin väsyneeksi jo päivällä, ehkä treenissä korvat olisi hieman hörömmällä. Kokeiltiin myös lelupalkkaa, joka toimi melko hienosti. Kai me vielä keinot keksitään, vaikka mieli tekisi jättää koira pois treeneistä, kun ei kuuntele.
Tänään kohdattiin ensimmäinen kyy, ja siitä sitä "riemua" riitti. Nyt vaan seuraillaan, tuleeko mitään oireita. Disa oli niin lähellä, että olisi saattanut keretä häntä puremaan. Tosin uskon, että Disa olisi jotenkin tähän reagoinut, eikä nähty, että kyylläkään olisi pää ollut pystyssä. Toivotaan, että mamin huuto sai kyyn luikkimaan takaisin horrokseen koko loppuiäksi! Hyi olkoon ne on kamalia :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti