Näyttelymenestystä by Demi

Loppu- ja alkuvuosi on mennyt pitkälti touhutessa seuran ja hallin merkeissä, joten kirjoittelut on jäänyt vähemmälle. Nyt on halli saatu kisa- ja treenikuntoon ja ensimmäiset kisatkin saatiin mallikkaasti läpi uudistetussa hallissa. Paljon se vaatikin töitä, rakkautta ja perkeleitä. Jossain vaiheessa tuntui jo ettei valmista tule, sillä seurasta riippumattomista syistä saimme useampia takapakkeja, mutta nyt on hienoa ja saimme erinomaista palautetta :)

Treenit on nyt ollut tauolla treenipaikkojen puutteesta johtuen. Demin kanssa ollaan niin sanotusti aktivoituduttu näytelmäkehissä ja tulostakin on tullut.

Lahden ryhmänäyttelyssä esiinnyimme 15.1.2017. Tuomarina toimi virolainen Dina Korna. Taustatietoina saimme kehönlaidalla tuomarista, että hän on juuri saanut arvosteluoikeuden rotuun ja mittasikin useamman yksilön korkeuden kehässä. Demi ei esiintynyt edukseen, ja tuomari neuvoi meitä kulkemaan edestakaisin kolme kertaa ennen kuin näki takaliikkeet kunnolla. Arvostelua en ole vielä saanut käännätettyä, sillä se on kirjoitettu viron kielellä, eikä käännöspalvelu toiminut. Demin tulos oli kuitenkin ERI2, SA, PN3. 1. ja 2. veivät ruusukkeet, joten "muistoja" ei tästä jäänyt ;)

Turun kansainväliseen näyttelyyn mietin lähtöä aamuun saakka, Demi kulkee epäpuhtaasti lihasjumien takia. Liike kuitenkin hieman parani perjantain hieronnan ansiosta, joten maksettu kun oli päätimme lähteä kokeilemaan. Tuomarista ei muuta tietoa kuin, että venäläinen (en edes katsonut onko mies vai nainen :D). Pennuista alkaen piti isoista/korkeista schapeista, heitin viimeisetkin toiveet jo siinä vaiheessa, sillä Demi on matala ja hintelä ja ikää on kuitenkin jo yli kolme. Kehään oli ilmoitettu 21 schapea, peruutuksia oli tullut, niin että pennut mukaan laskien kehässä esiintyi 15 koiraa.

Demin "voittorivi" ERI1, SA, PN2, SERT, VARACA
Arvostelu: Enough bone, correct size. Feminine expression. Enough good topline. Close in hocks. Excellent temperament. Typical coat.

Ei siis mikään huippu arvostelu, Demi ontui kehään mennessä ja hiukan taas väisti tuomaria, sain sen kuitenkin ruotuun ja ravissa tuntui koiran liikkuvan puhtaasti, muutama laukka askel otettiin AVO-kehässä, mutta ROP-kehässä mentiinkin oikein kauniisti.

Nyt ollaan sitten yhtä Sertiä vaille valioita ja seuraavia näyttelyitä tutkitaan jo innokkaasti :)

Nollat antaa odottaa itseään

Viime viikkoina tullut otettua 5 agistarttia, kaksi ländereiden agimestiksissä Lahdessa ja kolme Tamskin kisoissa Tampereella. Mitään suurta katastrofia ei ole yhessäkään startissa tapahtunut, jotain pientä vaan huutaa. Yleisin ongelma on että kepeistä mennään vahongossa ohi, olen itse varmaan lähettämässä koiraa väärässä kohtaa. Disa tekee kepit varmasti, silloin kun lähtö on on oikea.

Lahden kisoissa ekassa startissa tosiaan kielto puomilta, hukkasin koiran sadasosasekunniksi, jolloin Disa tsekkas ratatyöntekijän, kepeiltä kielto, kun tuli taas väärässä kulmassa, lopulta vielä vitonen todella kevyeltä keinulta. Keinun uusin, koska lentokeinuja on nyt napsittu kesälläkin, joten lopulta hylly. Keinun uusinta kyllä helpotti seuravaa starttia, jossa sama keinu tultiin oikein nätisti :)

Toiselta startilta otettiin taas kielto kepeiltä ja loppuradalla olin myöhässä, joten Disa tuli hieman ohi hypystä, sain kuitenkin takaisin, hyppy oikein ja vika hyppy ja maalissa hieman yliajalla. Jälkikäteen on helppo analysoida, mutta olisin saanut Disan ohjattua lopussa paremmin toiselta puolelta, kun olisin ohjannut vasemalta ja tehnyt takaaleikkauksen renkaan jälkeen.

Tamskin kisoissa radat tuntuivat todella helpoilta ennen rataantutustumista ja niinhän ne olikin, ekalta radalta hyvin harmillinen keppien ohitus, muutenhan se meni oikein nätisti. Oikeasti pelkäsin Disan menevän ratatyöntekijää moikkaamaan, sillä hän oli sijoittunut lähes suoraan edellisen hypyn taakse, valmistauduin ottamaan Disan vastaisella kädellä mukaani, mutta Disa ei edes vilkaissut ko henkilöä :). Muuten rata oli puhdas.

Tamskin kisakamerasta klippi: A-rata, tuomari Sari Mikkilä

Toinen rata oli hypäri, jossa kepeille oli helppo ohjaus, putkesta koira valssilla mukaan ja vasemmalta ohjaus kepeille. Haastetta aiheutti loppuradalla olevat putken väärät päät ja ei-linjalla olevat esteet. Disahan meni kepit kuin vanha tekijä ja haasteellisessa kohdassa eka vaikea putki oikein, aika perus pyöritystä hyppy-putki-hyppy. Sitten tein valssin, jotta olen putken vääränpään edessä, koira hallussa, odottaa vaan seuraavaa ohjausta ja MÄ UNOHDAN RADAN!!! Aivan totaalinen black-out ja kun en muuta keksi ohjaan Disan hypylle, ja hyllyhän se tietysti tuli. Loppuradassa vielä pari hyppyä, joissa pasmat niin sekaisin, etten osaa sanoa olisiko se mennyt puhtaana jos hyllyä ei olisi tullut.

Tamskin kisakamerasta klippi: C-rata, tuomari Minna Räsänen

Kolmas rata melko samankaltainen kun ensimmäinen, muutama tiukka käännös kohta, mutta vaikeampia ratoja teemme treeneissä. Kepit olisi ollut radan kannalta helpompi ohjata oikealta, mutta itse ajattelin ottaa "varman päälle" vasemmalta.. Joo, vaikeat paikat meni hienosti, Disa oli alussa melko hidas, mutta vauhti kiihtyi kivasti. Ennen keppejä valssi, mutta taas huonossa kulmassa ja aloitti väärältä puolelta pujottelemaan. No, alusta vaan, sen jälkeen muurille takaaleikkaus ja mun muru luki radan hienosti ja lähti puomille. Puomilla ei kuitenkaan osunut kontaktiin ja siitä 5, jatkettiin kuitenkin eteenpäin ja estin putken väärän pään ja maaliin hienosti.


Tamskin kisakamerasta: B-rata tuomari Sari Mikkilä

Joo, hyllyjen määrä taitaa olla vakio, muttei se nolla kaukana enää ole. Talvikauden treenejä odotellessa, ollaan saamassa myös huippukoutsi, joka varmasti hioo meidät nollakuosiin..;)

Rakvere National dogshow

Hain Disalle syksyllä Viron ja Baltian muotovalion arvoja ja kaipuu kehiin iski todella kovana. Disan kanssa kiertäminen olisi hölmöä ja Demin itseluottamusta tarvisi kehittää kovasti. Onneksi Annina on yhtä hullu kuin minäkin ja pian löysimme kansallisen näyttelyn Viron Rakveresta. Alkuperäinen tuomari oli Tampereella pari vuotta sitten, sijoitti Demin PN3 ja Boltille antoi myös ERI ja luokkansa 3, joten lähdimme "sertinhohde" silmissämme suunnittelemaan matkaa. Mukaan ilmoitimme myös Elopellon Enneunen, Lunan, joka lähti taistelemaan JSertistä.

Vasemmalta: Härdellin Buttercup, Karvarallin Huligaani, Elopellon Enneuni

Aikataulujen tullessa minulle tuli pieni pettymys, sillä tuomari oli vaihtunut Saija Juutilaiseen. Juutilainen ei pitänyt Demistä junnuna ja mielikuvana on jäänyt, että hän pitää isoista Schapeista. Schapeja oli ilmoitettu yhteensä 6 ja arvasimme ketkä 3 meidän kanssa sinne lähtee. Demi (ja Bolt) ovat selkeästi pienempiä kuin muut kehään ilmoitetut schapet, joten lähdin Demin kanssa matkaan lähes ilman odotuksia ekalta päivältä. Demin arkuus ja epävarmuus tekee hänestä vielä pienemmän koiran kuin hän oikeasti on.

Matkamme alkoi perjantai-iltana. Ajelimme Lahteen Annina äidille, jonne veimme Saden hoitoon, haimme Lunan ja Anninan äitin auton, jonka saimme lainaan reissua varten. Illan aikana söimme ja jutustelimme puolille öin asti, sitten olikin jo kiire unten maille. Klo 04 soitti kello ja suuntasimme kohti Länsisatamaa. Ajelimme lähes yhtäkyytiä Rakvereen näyttelypaikalle.

Näyttelypaikka oli paikallisessa urheiluhallissa, jossa meidän kehä oli sijoitettu eteistiloihin ja käytävälle piti laittaa häkit. Kova ahdistus tuli pelkästä ajatuksesta tuoda koirat ahtaaseen tilaan, mutta sinne mekin vain häkkeinemme ja koirinemme tungimme. Virossa kehät menee erijärjetyksessä kuin Suomessa, Rop junior valittiin ennen avoimen luokan arvotelua, menimme siis kehään vähän liian aikaisin ja Demi juoksi niin kiireellä pois kehästä, että olin varma ettei esiintymisestä tule mitään enään sen jälkeen. Onneksi Demi kulki iloisena häntä heiluen ja pää pystyssä oikealla vuorollamme tuomaria kohti. Demi antoi hienosti tutkia itsensä ja ravasi oikein kauniisti kehän läpi. Saimme laatuarvostelun erinomainen sekä sertifikaatin arvoinen. Jatkoimme suoraan paras narttu kehään, jolloin seuraamme liittyi Luna ja toinen juniorluokan narttu. Suureksi yllätykseksi Demi valittiin PN1 ja jatkoimme vielä ROP-kehään jossa vastaamme tuli todella kaunis ja itsevarma Hollannista Suomeen tuotu Nille-uros. Demi oli VSP ja päivän rupeamme päättyi uskomattomaan ja onneliseen oloon.

Kuva Annina Könönen. 3y, nicely bodied female in beautiful condition.
Excellent angulation and feet, still loose in elbows. Feminine head and
expression, correct bite, well set neck. Beautiful coat quality. Very
easy movement, beautiful profile. Lovely tail carriage.
Lot of temperament. Eri1, SA, PN1, SERT, VSP. Saija Juutilainen, Suomi

Meillä oli ekinokokkoosilääkitys mukanamme ja tarvitsimme siis vain leiman eläinlääkäriltä. Haimme tuon leiman jo heti kehien jälkeen, jotta saamme sen ajoissa. Lääke ja leimahan tarvii ottaa vähintään 24tuntia ennen Suomeen saapumista. Sitten vain syömään ja kirjautumaan hotelliin, jonka olimme varanneet reissua varten.

Iltalenkin suoritimme ihanissa maisemissa vuorella, jolle aikoinaan rakennettu Rakveren linna. Nykyään paikka on puistokäytössä ja siellä oli erilaisia muistomerkkejä, kesäteatterilava jne. Kuvailimme koiria ja ulkoilimme hyvillä mielin.                                                                                         Lenkin jälkeen olimme valmiit päiväunille :).

Illalla lähdimme vielä kaupungille kävelemään ja suunnitelmana oli mennä ajoissa nukkumaan. Luna ei ollut meidän kanssa ihan samaa mieltä, hän nukkui yön pienissä pätkissä, jatkuvasti huomioiden hotellin ääniä. Näin meidänkin unet jäi hyvin katkonaisiksi. Aamulla oli pakko viedä koirat autoon, jotta saisimme hetken nukuttua ennen pitkän päivän alkua.

Vasemmalta: Härdellin Buttercup, Karvarallin Huligaani,
Elopellon Enneuni

Luovutimme huoneemme ennen kehiä ja siirryimme näyttelypaikalle hyvissä ajoin. Tällä kertaa tuomarina oli Valko-Venäläinen Anatoli Zhuk. Tällä kertaa koko porukkamme sai erinomaisen ja Bolt ja Demi sai lisäksi sertifikaatin arvoisen ja sijoittuivat PU/N kehissä toisiksi saaden Sertit. Näyttelypäivämme oli siis meille voitokas, sillä sertejä me tulimme hakemaan. Lähdimme matkaamaan kohti Tallinnaa, jossa söimme ja ulkoilimme vielä ennen laivalle menoa. Iltalaivalla aloimme ajatella loppumatkan jaksamista, sillä luomet jo painoivat kovasti ja matka Lahden kautta Tampereelle kuulosti todella pitkältä.. Päätimme jäädä jälleen Lahteen yöksi ja ajella                                                                                                           turvallisemmin aamulla kotiin.

Härdellin Buttercup. Excellen type. Correct expression.
Correct angulation. A bit narrow croup. movement light
and balanced. A bit narrow behind. Excellent temperament.
ERI1, SA, PN2, SERT. Anatoli Zhuk, Valko-Venäjä.

Univaje teki matkasta pitkän, vaikka tuollaisen reissun voisi tehdä useammankin kerran vuodessa. Demi ja Bolt käyttäytyivät autossa ja hotellissa hienosti, joten heidän kanssa varmasti tulee vielä reissattua toisenkin kerran, Luna saisi hieman vielä kehittyä ja rauhoittua, jotta elämä hotellissa olisi mukavampaa..;)

Näyttelyitä kesältä

Blogi on olut vähän hiljaiselolla, kun aika mennyt kaikkeen muuhun. On ollut tärkeää keksiä paljon tekemistä, sillä jäimme Disan kanssa karavaanileskiksi, kun Misi lähti Demin ja Alicen kanssa lähes 3:ksi viikoksi asuntoautolla reissuun. He ajelivat Euroopan halki aina Välimerelle saakka. Reissu oli mennyt oikein hyvin, paitsi myöhemmin huomasin, kuinka valjaat olivat katkoneet Demin turkin kaulalta. Noh, pikkujuttuja ;)

Disan kanssa osallistuimme sillä välin rotumme erikoisnäyttelyyn (Nastola 3.7.). Tuomarina toimi Rob Douma, Alankomaat. Disa sai hyvän arvostelun ja vähän hämmästyksekseni myös laatuarvostelu erinomainen(ERI). Valioluokassa sijoittuminen jäi vain haaveeksi. Olen kuitenkin tyytyväinen laatuarvosteluun, sillä Disa ei ollut yhtään tuomarin "tyyppiä" ja tämä tuomari uskalsi käyttää laajaa skaalaa arvosteluissa.

Disan arvostelu:
4 years. Correct size. Slighty longer than high. Feminine head. Round brown eye. Correct bite. Thin ears. Correct neck. Nice body, light bone. Correct tail carriage. Oval feet. She moves very easily and springy.

Kun kolmas leskiviikko läheni loppuaan lähdimme ystäväni Ninnin ja hänen koirien, Saden ja Boltin, kanssa Misiä, Demiä ja Alicea vastaan Pärnuun. Pärnussa oli pitkä näyttelyviikonloppu, johon olimme koiriamme ilmoittaneet. Menimme torstaina iltalaivalla Tallinnaan ja ajelimme yötä vasten Pärnuuhun. Jännittävää reissussa riitti, sillä Sade ja Bolt olivat ensimmäistä kertaa laivassa ja navigaattori ei toiminutkaan offline tilassa. Koirat nukkuivat takakontissa häkeissä laivamatkan ja Tallinnasta Pärnuun matka sujui muistin ja kartan avulla mainiosti ;)

Olimme Pärnussa 2 ja 3n välillä yöllä, nukuimme asuntoautossa, tai siis yritimme nukkua, sillä Bolt ei ollut ihan tyytyväinen ko ratkaisuun ja valvotti meitä melkein koko yön. Perjantai päivää vietimme lenkkeillen ja hengaillen, alkuillasta oli ensimmäinen näyttely. Ryhmänäyttelyyn FCI1 luokalle ilmoitin Demin ja Ninni ilmoitti Saden ja Boltin. Haaveilimme näyttelystä 2 sertiä, mutta valitettavasti ei mennyt suunnitelmien mukaan. Demi ei antanut tuomari Noreen Harrisin edes koskea itseensä. Kielsi minua menemään kyykkyyn Demin tueksi ja ruokkimasta häntä. Toisaalta ei hän pitänyt arvostelun mukaan muutenkaan koirasta, joten vaikka olisi antanut tutkia, tuskin EH:ta kummempaa olisi saanut kuitenkaan, tuloksena siis EVA(ei voida arvostella).

Sade ja Bolt saivat molemmat EH:n.

Lauantaina leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, mutta kuinkas kävikään. Bolt sai ERI1, SA, PU1, SERT ja CACIB. Demi ERI1, SA, PN2 ja VA-CACIB. Disa ERI1, SA, PN1, SERT, CACIB
-> EE MVA, BALT MVA. ROP-kehässä Disa ROP ja Bolt VSP. Ennen RYP-kehää kävimme kaupassa ja leirintäalueella viemässä junnut autoon ja hakemassa Sade turistiksi näyttelyyn. Allu jäi lapsenvahdiksi. Misi sanoi ennen kehiä, että turhaahan sinne on mennä, kun sama tuomari rodussa kuin ryhmässä ja itsekin vähän asenteella, että pakkohan se on. Kuinkas kävikään, tuomari Viktoras Avtusko, Venäjä, sijoitti Disan RYP3. Aivan mahtava päivä.

Sunnuntaille mietin otanko Disaa mukaan näyttelyyn. Onneksi tytöt esiintyivät eri luokassa (Demi avossa ja Disa valioissa). Saimme siis aikaa odottaa Demin tuomio ja pongattua ROP-ruusuke, sillä Bolt sai ERIn, kehäkokemattomuuden ja epävarmuuden takia SA jäi saamatta, ja Demi sai samoista syistä EHn, toki Demi oli vieläkin epävarmempi, myös ravi oli huonoa. Disan esiintyminen ei ollut yhtä kaunista kuin yleensä, pokkasimme kuitenkin ERI, SA, CACIB, ROP. Ryp-kehässä ei sijoituksia herunut, tuomari sama kuin rodussa eli Beata Petkevica, Latvia.

Koirille retken kohokohta taisi olla seuraava matkakohde, sillä menimme jo ennestään tuttuun karavaanialueelle Tallinnan laitamille. Siellä haukut saivat juosta sydämensä kyllyydestä aukealla nurmikentällä. Seuraavana aamuna matkasimme kotiin, koirat jälleen autossa laivamatkan ajan me herkutellen buffassa ;)

Reissun jälkeen harjoittelimme ahkerasti näyttelyitä. Seuraavana vknloppuna suuntasimme jo seuraaviin koetuksiin, jossa minä esitin Sadea ja Ninni Demiä. Tämä siksi, että minä jännitän kovasti ja hihnaa pitkin tuntuu jännistys kaksinkertaistuvan Demillä.

Mäntsälä kr:ssä tuomarina toimi rodun erikoistuomari Rony Doedjins. Bolt sai Erinomaisen ja sertifikaatin arvoisen, valitettavasti PU-kehässä nuortenluokan koira vei voiton ja Boltin kotiintuotavaksi jäi VA-SERT-ruusuke, todella hyvin kuitenkin "meidän" pikku-ukolta :) Demi esiintyi Ninnin kanssa hienosti saaden EHn ja hienon arvostelun, jossa useita mainintoja itseluottanuksesta (tai siis sen puutteesta;)) ja kehäkokemattomuudesta. Sade oli minun esityksessä ERI1 ja SA, toki arvostelussa maininta kehäkokemattomuudesta. Koska Demin kisat olivat ohi, Ninni jatkoi Saden kanssa PN-kehään, jossa tulos 1 ja ROP-kehästäkin paras mahdollinen tulos. Sade avasi siis sertitilin ja esiintyi vielä RYP-kehässä hienosti :)

Demin arvostelu:
Needs more training. Good size and proportions but needs more self confidence in the ring. Correct head proportions. Nice eye. Good pigment. Good light bone. Good coat quality. Nice sturcture. Needs to improve on the move. Needs more co-ordination.

RYP-kehän laidalla skåålasimme Pärnun tuliaisia ja Saden ROPpia tukijoukkojen kanssa. Kiitos Terhi, Kati ja Sara sekä Henkka ja tietty Ninni!

Kotimatkalla suunnittelimme seuraavan päivän koitosta, jossa Demin ja Saden piti esiintyä peräkkäin kehässä. Tiedossa oli, että tuomari Pirjo Aaltonen on ns liiketuomari, joten päätimme esittää omat koiramme. Jännitin mielettömästi jo aamulla ja tein päätöksen, että sanon tuomarille tilanteen rehellisesti, jotta voin itse olla rennommin. Demi ravasi oikein kauniisti ja tuomarille kerroin heti mikä on tilanne. Tuomari otti asian hyvin, tutki koiran nätisti ja tarkisti uskaltaako suuhun katsoa, myös harjoitustuomari Antti Nieminen tutki koiran. Demi sai erinomaisen ja lopulta myös luokkavoitto. Tuomari antoi uuden mahdollisuuden Demille, mutta Demi väisti todella voimakkaasti. Näin ollen SA jäi saamatta. Olen todella onnellinen tästä tuloksesta, sillä voisi olla jopa hylkäävä virhe ja saimme mahtavan kokemuksen kehästä. Nyt vain lisää kokemusta ja eiköhän me yli päästä :) Sade sai ERI3. P.s. Demin siskopuoli Härdellin Kuka Muu Muka(Sinni) oli ROP :)

Demin arvostelu:

Epävarmasti esiintyvä. Sopiva luusto. Ok mittasuhteet. Hyvä kallo-osa ja kuono. Kevyt runko. Hoikassa kunnossa. Hyvä ylälinja. Käyttää hyvin häntää. Hyvä sivuliike. Hyvät takaliikkeet, leveät etuliikkeet. Hyvä karvapeite.

Nyt vaan suunnitellaan uusia reissuja, mitähän kaikkee sitä vielä tänä kesänä ennättää ;)

Ylökkin epikset

Blogi on ollut vähän tauolla, mutta paljon hyviä asioita on tapahtunut lyhyellä aikaa. Sekä Disa että Alice on oppinut kepit ja menevät siis ilman ohjureita, sikäli ohjaan kunnolla. Molemmat ovat myös alkaneet hakea esteitä, tosin varsinkin Disan kanssa tulee ongelma, jos olen myöhässä tai ohjaan huonosti hän hakee itselleen esteet. Alice kulkee pääosin Ninnin ohjauksessa kesän, toki sovimme niin, että välillä ohjaan häntä itsekin. Alice näytti minulle episviikolla treeneissä, kuinka osaa kepit tehdä ilman ohjureita ja päätin siis että epiksissä tehdään 1-2-luokkaisten radan vaikkei vielä kisavalmiita ollakkaan. Disan kanssa oli selvää mennä tuolle radalle, sillä kisastartit on tarkoitus aloittaa tänä kesänä.

Epiksissä jännitin kovasti, ja välillä olin jättää starttaamatta kokonaan. Rataantutustuessa oli muutama haastava paikka johon kiinnitin huomiota ja pyrin varmistamaan itselleni ko paikat. Ajattelin, että Disa hakee putket niin hyvin, että toisten kompastuskivi A:n ali menevä putki ei ole meille ongelma, olihan putken "menopää" selvästi kaukana A:sta. Ohjasin Disan putkeen ja näytti jo siltä, että hän sinne menee. Otin sivuaskeleen kohti putken toista päätä ja samalla kohti A:ta, Disa vaihtoi samalla kurssiaan (tottakai, niinhän mä ohjasin) ja siellä A:llahan hän oli ja hylly tuli. Loppurata meni hienosti. Kepeiltä oltaisiin saatu 5 ja kielto, koska jouduin kahdesti uusimaan, mutta lopulta ne meni. Tosi hienoja juttuja radalla oli, esimerkiksi ohjasin vasurilla hyppäämään edestäni oikealle ja Disa hyppäsi jo valmiiksi oikein päin ja ilman itsensä kiertämistä päästiin jatkamaan matkaa.

Alicen kanssa starttia jännitin kovasti, etenkin keinua ja keppejä, mutta kun olin jo ilmoittanut olihan se pakko mennä ;) Alicen kanssa korjasin osan virheistäni mm tuon putkeen ohjauksen. Rimat oli 35cm korkeudessa ja Alice liisi noin 10cm korkeammalta yli, oli aika söpön näköinen, mutta parempi niin, kuin juuri ja juuri yli :D. Keinu meni todella hienosti, kun kävelin rinnalla ja himmailin Alicea. Muutenkin otin tosi varman päälle ohjauksissa. Alice haki esteitä tosi hyvin ja oli ajoissa ohjaamassa kaikille. Kepeillä oli hieman vaikeutta, ensin saimme 5 ja sitten pääsimme yli puolen välin, jonka jälkeen Alice tuli pois(kielto). Aloitimme alusta niin, että menin ohjaamaan toiselle puolelle, hups vaan typy meni kepit oikein. Keppien jälkeen tein valssin, jotta pääsimme jatkamaan matkaa. Loppurata meni hienosti ja tuloshan sieltä tuli :) Medeissä vain kaksi tulosta ja Alice oli luokkansa toinen. Aika hyvin tytöltä, joka harrastanut vasta vajaan kauden agia :)

Demi on ollut aika tuulella käyvä treeneissä, välillä menee tosi hyvin ja välillä tuntuu ettei mikään onnistu. Demi lähti mukaan ja hetken mielijohteesta ilmosin hänetkin mukaan. Selvää oli, että Demi starttaa mölleissä, jos starttaa. Demin kanssa saatiin lähtölupa ja menimme radalle. Otettuani pannan pois, Demi alkoi hömpöttään, ei suostunut istumaan ja alkoi leikkiä. Hetken yrityksen jälkeen, päätin lähteä radalle ja kutsua hänet lennosta mukaan. Tämä toimi. Demin radalla hienoja juttuja, mutta kävi kiertämässä esteitä saaden liikaa kieltoja. Erityisesti putkihakuisuus oli superia, mutta heti mun ollessa liikaa edellä Demi kiersi esteen. 

Kaikkien radoilla oli siis hyviä juttuja, peilistä löytyy syy. Lopulta kuitenkin jäi hyvä fiilis. Ihan niin hyvä, että päätin ilmota Disan ekoihin virallisiin startteihin ;) Näistä juttua seuraavassa..

Tampere kansainvälinen näyttely

Vappupäivää juhlittiin Tampereen messu- ja urheilukeskuksessa koiranäyttelyn merkeissä. Ilmoitin tytöt mukaan myös seuramme kannatus mielessä, sillä YLÖKK oli yksi järjestävistä seurasta. Omat työvuoroni estivät talkoilemisen, onneksi kuitenkin kerkisimme kehään esiintymään.

Tuomarina toimi Harry Tast. Arvosteluissaan hän kiinnittää paljon huomiota liikkeeseen, vähän siis jännitti Demin puolesta.

Demi esiintyi avoimessa luokassa. Demi väisti tuomaria ja pälyili koko ajan kehän laidalle etsien Disaa ja Misiä. Arvostelu oli rakenteellisesti hyvä ja tuomari tykästyi Demiin, luokkasijoituksissa tuli kertomaan, että harmi kun on niin arka, muutoin niin hyvä koira. Kehoitti meitä jatkamaan näyttelyitä. Arvostelu:  "2v nartulle sopiva rungon pituus. Riittävä raajakorkeus. Oikea kallon muoto ja otsapenger. Hyvä raajarakenne. Oikea karvanlaatu. Käsittelyssä jännittynyt. Hieman vapautuu liikkeessä, ei tahdo seistä tasapainossa" Eh, Avk3.

Disa esiintyi edukseen, tuomarilla oli vähän kommentoitavaa luustosta, muutoin kyllä tykkäsi. Siis rotuun hieman raskas luustoinen ja viimeiset kylkiluut ovat lyhyet ja hieman törröllä. Kuitenkin arvosteli meidät Eri, Vak1 ja SA. Pn-kehässä kertoi vielä uudestaan, että harmi kun on raskas luustoinen, muutoin aivan ihana koira ja tästä sijoitus PN2, ja palkitsi Vara-Cacibilla. 

Tässä vielä arvostelu: "4v, erinomainen tyyppi. Erinomainen kallon muoto ja täyteläinen kuono-osa. Raajoissa voimakkaat kulmaukset ja luusto, viimeiset kylkiluut lyhyet. Erinomainen karvapeite. Tarmokkaat tasapainoiset liikkeet, joustava askel."

Tuomarista jäi kyllä tosi hyvä mieli, Oikein mukava koiralle ja esittäjälle. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin :)

SERT -> FI, LV, LT MVA

Pikkuhiljaa perinteeksi alkaa muodostua esiintyminen Lahden kansainvälisessä näyttelyssä. Ollaan nyt kolmena vuotena peräkkäin pyörähdetty siellä ja joka kerta Disa on pärjännyt hyvin. Tänä vuonna lähdettiin matkaan hiljaa toivoen, että viimeinen Suomen SERTi sieltä tulisi. Toisaalta kova toive tästä ja toisaalta suuri pelko, että jos se ei tulekaan. Tuttuja ei juuri näkynyt kehän laidalla, onneksi Annina lupasi esittää Demin ja seuraa siis riitti heidän perheestä. Disa ja Demi menivät molemmat avoimeen luokkaan, jossa ei heidän lisäksi muita ollutkaan.

Tuomari, Jorgen Hindse, Tanska, juoksutti meitä heti kaksi kierrosta ympäri ja otti Disan sitten arviointiin. Jo ennen koiraan koskemista hän kertoi, että sinulla on ihana koira ja oli aivan fiiliksissä Disasta. Arvostelusta olisin odottanut enemmän erinomaista, kun kerran ihastui koiraan todella paljon, mutta ehkä oli tämän tuomarin tyyli kirjoituttaa näin: (Disan arvostelu) Medium size, excellent head. Good eyes and ears. Good topline and tail. Well angulated. Good body. Good coat. Moves excellent. Good temperament.

Demi esiintyi siis Anninan esittämänä. Kertausharjoituksia ollaan pidetty pitkin viikkoa, jotta seisominen olisi luonnollisempaa. Ja jotain edistystä tapahtuikin, kun Demihän seisoi osan aikaa :) Kyllä siitä harjoituksella vielä hyvä tulee.
Demin arvostelu: Medium size. Feminine. Nice head. Good topline. Falling group. Good coat. Well angulated. Moves well. Good temperament.

Molemmat saivat erinomaisen ja sa:n, Disa 1. ja Demi 2. PN-kehässä siis jatkoimme. Jännitys oli sietämätöntä ja juoksutusta riitti. Demi ja nuorten luokassa esiintynyt narttu käteltiin pian pois ja 4 narttua jäi kehään, mukaan lukien Disan. Tuomari järjesti meidät uudelleen, Disa 1., juostiin yhdessä, juostiin yksitellen edes-takaisin ja ympäri. Viimeiselle yhteiselle kierrokselle lähdettiin edelleen Disan ollessa 1. ja niinhän siinä kävi että 1. paikalle meidät sijoitettiin :)

Tuomari kätteli meidät, kehäsihteeri julisti meidät PN1:ski, Sert ja Cacib. Olin aivan riemuna ja sanoin kehäsihteerille, että se oli 3. serti ja tämä lähti hakemaan MVA-ruusuketta ja -todistusta. Tuomari kysyi minulta, että tuliko hänestä valio ja vastatessani myöntävästi, hän huusi tuulettaen ja taputtaen yleisölle, että hänestä tuli tänään valio. Aika mahtava fiilis, kun halli raikaa ja meille taputetaan :)

Äkkiä laput ja ruusukkeet Anninalle ja ROP-kehään. Sielläkin juostiin ja juostiin, yhdessä ja erikseen. Ja lopulta myös kelta-punainen ruusuke toimitettiin meille, eli Disa oli rotunsa paras!!! RYP-kehästä ei paljo lapsille kerrottavaa, joten jääköön kehähehkutus tähän;) Tänään aloin selvitellä valionarvon hakemusjuttuja ja luottohenkilölle, Katille, soittaessani, kuulin, että tuomarimme Jorgen Hindse oli myös rotumme erikoistuomari! Jos hänelle oli kunnia saada valiottaa Disa, niin suuri kunnia tulla erikoistuomarin valioittamaksi. Aivan huippu, mun likka on vaan niin ihana <3

Terveystuloksia..

No niin, nyt kun ollaan käyty lonkka- ja kyynärkuvissa, saatu kennelliiton lausunto ja vielä ortopedilläkin, niin on saanut itsekin hieman erilaista perspektiiviä lausuntoihin. Uskaltaa siis kirjoittaakin :)

Kuvaava lääkäri totesi Demillä nivelrikon kyynärissä ja kertoi siellä olevan jotain ylimääräistä, sitä onko se leikattavissa ja mitä se on hän ei siitä kulmasta osannut sanoa. Hän suositteli agilitysta luopumista ja minä päätin heti, että sitähän me ei sitten jatketa, koska koiraa en halua rikkoa. Demin lonkat oli puhtaat ja lonkkamalja ja reisiluunpää yhtenäiset. Itkujen jälkeen, päätin ettei me lähdetä leikkaamaan, elämme hyvää täyspainoista elämää niin kauan kuin sitä riittää ja katsotaan uudestaan jos/kun oireita tulee. Kennelliiton lausumat olivat A/A ja 1/1. Kennelliitto ei antanut kirjalllista lausuntoa, joten päätin soittaa sinne. Oikein mukava lääkäri kertoi kuvissa näkyvä ylimääräinen näyttäisi olevan lihaksessa nivelen vieressä ja kulumaa löytyy, mutta sen takia ei kannata luopua harrastuksista. Suositteli käymään ortopedillä.

Viime viikolla kävimme siis Pipsa Lampisella kuvauttamassa Demin kyynärät uudelleen ja saamaan arviota, uskallammeko harrastaa agia. Lähetin aiemmat kuvat sähköpostilla Pipsalle ja kerroin vastaanottoon, mitä niistä oli sanottu. Kun pääsimme vastaanotto huoneeseen tarkastelimme kuvia ja ainoa mitä Pipsa näki muutosta oli vasemmassa kyynärässä, joka oli liian tiukkaan kulmaan taivutettu, jonka johdosta sinne ilmeisesti tuli minimaalisia muutoksia. Hetken aikaa pähkäiltyämme, huomasimme, että yläreunassa lukeekin Härdellin Bubble, joten kuvat olivatkin siskolikan kuvia, ihme ettei löytynyt mitään ;)

Demin kyynärät

Demin lonkat

Demi kuvattiin kahdesta kulmasta uudelleen, kuvissa siis löytyi minimaalisia nivelrikko muutoksia vasemmalta puolelta, oikealta puolelta nivelrikkoa ja se ylimääräinen on kalkkeutumaa nivelessä, jossa on ilmeisesti ollut joku tapaturma jossain vaiheessa. Pipsa oli kanssani samoilla linjoilla, että sitä ei kannata lähteä sorkkimaan, kun ei siinä mitään oireitakaan ole. Lopuksi tehtiin vielä kliininen tutkimus, jossa ei kipuja, arkuutta tai turvotuksia. Lisää ruokaa, sillä likka on vähän alipainoinen, mutta erinomaisten lihaksien takia ei huolta :) Demillä oli aika paljon jumeja, niin olkavarsissa kuin lonkankoukistajissa, tämä vetää myös selkää köyryyn, joten säännöllisesti hierojalle. Lisäksi siis täysi harrastus- ja liikkumislupa, kunnes oireita ilmenee. Voi olla että kuvat ovat aivan samannäköiset 8vuoden päästä, joten sen takia ei kannata rajata koiran liikkumista. Nivelravinteita toki olisi hyvä käyttää.

Disan kyynärät

Disan lonkat

Disalle kuvaava lääkäri sanoi kyynärät olevan hyvässä kunnossa, lonkissa taas väljyyttä ja kertoi lonkkien tippuvan jopa C:ksi. Mutta kuulemma se ei vaikuta kevyellä koiralla, jolla hyvät lihakset ja jäntevyyttä. Kennelliitosta tuli takaisin hieman yllättyksenä C/C ja 1/1. Taas kirjallinen lausunto puuttui ja soittelin samalla Disan kuvista sinne. Noh, kyynärissä näkyy pieni muutos, joka saattanut tulla jossain vaiheessa kehitystä, ei siis nivelrikon näköistä, mutta muutosta, jonka takia ykköset. Kysyin, onko vaikutusta agilityyn, niin totesi vain ettei röntgenkuvan perusteella tule tehdä päätöksiä, että jos oireita tms, niin syytä harkita. Suositteli siis ontumatutkimusta.

Lampinen katsoi aiempia kuvia, joissa ihmetteli, kuinka Disan polvet on käännetty aivan yliasentoon. Mutta siis eivät aivan yhdenmukaiset reisiluunpää ja lonkkamalja olleet, oikea parempi, mutta hieman väljä. Oikeassa kyynärässä yläpuolella hieman muutoksia, jotka viittaavat enemmän kasvunhäiriöön. Esimerkiksi jossain vaiheessa kasvua sääriluut kasvaneet hieman eri vauhtia, jonka johdosta nivel korjannut tilannetta ja tullut muutos. Vasen puoli oli Pipsan mukaan puhdas, tietysti laatu kärsinyt kuvissa jotka lähetetty sähköpostilla eikä saa niin tarkennettua. Lisäksi Disalle tehtiin kliininen tutkimus, jossa todettiin olkavarsien lihasten olevan jumissa, mutta ei kipuja, aristusta tai turvotuksia. Myös Disalle suositeltiin lisäämään ruokamäärää ja lisäliikunnaksi uimista, joka lisää lonkkia tukevia lihaksia. Ja säännöllistä hierontaa.

Oikein mainioita uutisia siis molemmista, nyt uskalsin ilmoittaa tytöt myös kesän agilityryhmään :) Haku päättyy kuun lopussa. Toivotaan kivaa ohjaajaa ja ryhmää, lisäksi toivotaan samalle päivälle ryhmää Anninan kanssa, sillä Alice lähtee kesäksi Anninan ohjaukseen :) Alicelta kuvat otetaan myös jossain vaiheessa, mutta ei ihan vielä.

Liettuan voittaja ja Vilna cup

Viime viikolla lomailimme asuntoautolla Baltiassa. Kun loman ajankohta oli selvillä, oli tietysti pakko tsekata paikalliset näyttelyt ja kuinkas sattuikaan, että loman aikana oli Liettuan voittaja ja Vilnan cup. Pakkohan se oli siis tytöt sinne ilmoittaa :)

Ajelimme Vilnaan jo torstaina ja vietimme laatuaikaa kiertäen kaupunkia niin kävellen kuin autollakin. Lauantaina oli siis Liettua Voittaja näyttely, joten valmistautumisaikaa oli runsaasti. Molemmat näyttelyt pidettiin melko pienessä LitExpo-hallissa (verraten suomalaisiin hallinäyttelyihin). Disa oli yllättävän pelokas paikanpäällä ja kulki osan aikaa Misin sylissä. Ennen arvostelujen alkua, harjoittelimme kehässä, jossa Disa kulki todella nätisti, joten uskoin näyttelynkin menevän hyvin. Myös Demi meni harjoituksissa kuin vanha tekijä. Oma kehämme alkoi reilua tuntia myöhemmin, joten odottelimme suuren osan ajasta autossa.

Kehässä tuomarina toimi venäläinen Aleksandr Nikitin, joka tykkäsi molemmista tytöistä. Disa esiintyi melko hyvin Misin kanssa, Demi taas laukkasi ja seisoi koko ajan huonossa asennossa, myös hampaiden näyttäminen oli todella hankalaa, kun typy veti päänsä pois. Pikaisen arvostelun jälkeen tuomari julisti Disan 1. ja Demin 2., sen jälkeen seuraavat tulivatkin jo kehään. Itse jäin hämmästelemään, että mitäs me niin kuin voitettiin? Kukaan ei siis ilmoittanut saimmeko SA:ta tai siis tuollahan ne on niin kuin luokkasertejä. Mutta poistuimme kehästä ja minä jäin kyttäämään milloin arvostelu paperit on valmiita. Heti kun kehäsihteeri oli paperit tehnyt hyökkäsin paikalle ja tarkastin tulokset; Disa avo1, CAC(Liettuan SERT), CACIB(kansainvälinen SERT), ROP, Liettuan Voittaja 2016 ja Demi sai VARA-CACIBin (VARA-SERTejä ei siellä jaeta).

Koirat takaisin autoon ja palkintoja hakemaan. Palkintojenjako paikalla oli hieman hämmästyttävää, kun esim. Voittajatittelistä ei saanut ruusuketta tai palkintoa, mutta kyllä meille tuo tittelikin riittää :) RYP-kehää odottelimme shoppaillen ja koiria käytiin juoksuttamassa läheisellä pellolla. Menimme kuitenkin ajoissa paikalle, jos vaikka aloittavatkin ajoissa. Ei aloitettu. Junior Handler kehä venyi, ja odottelimme alueella jossa aivan tupaten täyttä ja väkeä kulki edes takaisin. Kehään kutsuttiin vain Liettuaksi ja kaikki oli myöhässä, joten kehät venyi ja venyi. Disa jaksoi melko hyvin odottaa, mutta esiarvostelukehässä alkoi jo todenteolla kyllästyä ja komensi minua. Ruotsalaistuomari kyseli meiltä ikää ja vaikutti kiinnostuneelta, varsinkin kun muilta ei kysynyt mitään, eikä edes kaikkien ravia kunnolla seurannut. Isossa kehässä kuitenkin sijoitus jäi uupumaan.

Sunnuntaina tuomarina toimi suomalainen Harri Lehkonen. Kehä oli hieman myöhässä ja arvostelu oli tarkempaa kuin edellisenä päivänä. Molemmat tytöt esiintyi paremmin, mutta itse olisin halunnut vieläkin parempaa esiintymistä. Aina Disan katsoessa minua korjasi asennon paremmaksi, mutta siinä olisi pitänyt myös pysyä. Tälläkin kertaa julistettiin Disa 1. ja Demi 2. ja taas odottelin varsinaisia tuloksia. Disa jälleen ROP, CAC,CACIB ja Vilna Cupin voitto ja yllätyksenä myös Demi sai "SA":n ja oli oikeutettu VARA-CACIB:n. Olemme Lehkosella käyneet jo aiemmin ja silloin Demi sai EH:n, joten ei ollut ollenkaan varmaa edes erinomaisesta laatuarvostelusta.

Jätimme tällä kertaa ison kehän väliin ja lähdimme ajamaan Latviaa kohti, samaiselle camping-alueelle, jossa yövyimme mennessä. Siellä ihana rauha, sauna ja koirilla tilaa juosta. Ostin koirille siipiaterian palkinnoksi. tosin Disa ja Alice katsoi siipiä ja kyseli, etteikö meille muuta ruokaa ole? Joudutaanko me ihan itse pureskelemaan nämä? Lopulta siivetkin tuli syötyä ja pääsimme luontoon iltalenkille. Olimme ainoita vieraita, joten uskaltauduimme pitämään koiria vapaana, jäljet tietysti siivoten.

Agikuulumisia

Parista treenistä on jäänyt kirjaamatta tänne blogiin, ei vaan ole tullut tekstiä silloin kun olisi ollut aikaa kirjoittaa. Hyviä treenejä ollut niin Päivin kuin Anninankin tunneilla. Mölleissä ollaan keskitytty kehittämään koiraa eteenpäin. Eli jokaiselle on ollut oma treeni. Alicen kanssa ollaan keskitytty etenemiseen ja keppeihin, lisäksi keinutreeniä. Alicella ilmeisesti hormoonit hyrräs, joten typy vaikutti ohjatuissa treeneissä väsyneeltä ja asenne oli "että kai mä nyt sitten, kun kerran sanot, vaikkei yhtään kiinnostais". Löntystellyt radan mun perässä. Nyt on juoksut ohi ja todella toivon, että myös tämä vaihe on ohi.

Disan kanssa treenit menneet tosi hyvin, vauhtia vaan vähän liikaakin. Ei siis aina malta kuunnella ja seurata vaan jos ohjaus on vähänkin myöhässä, tekee omat ratkaisunsa. Kepit menneet nyt tosi hyvin, siinäkin malttamattomuutttaan saattaa vikasta välistä karata. A:lle rakennetaan nyt juoksutyylistä kontaktia, kun kyynärät palautuivat 1/1 kennelliitosta. Edetty ollaan tällä kaudella oikein kivasti. 

Kesäkauden treeniryhmiin on nyt haku käynnissä! Vielä vähän hidastelen ilmottautumisen kanssa, sillä ensi viikolla menemme ortopedille Disan ja Demin kanssa. Disan kyynärät siis 1/1 ja lonkat C/C ja Demillä kyynärät 1/1 ja lonkat A/A. Demiltä otetaan uudet kuvat ja tehdään ontumatutkimus ja Disalle ontumatutkimus. Haluan siis varmistaa, että uskallanko treenata koirien kanssa agia vai en. Jos saan molemmille "treeniluvan", yritän saada Alicelle eri ohjaajan ja Alicen kanssa käydään kuvissa jossain vaiheessa.

Käytiin myös omatoimitreeneissä pariin kertaan Anninan kanssa. Demikin pääsi kepeille ja putkikulmia treenaamaan. Mukana olivat myös Anninan siskon koirat, Tara ja Luna.

Ratatreeniä

Tän viikon agitreeneissä tehtiin rataa. Koska itsellä on vielä hankalaa muistaa koko rataa ja siihen ohjaukset, harjoittelimme ekalla kierroksella alkurata ja toisella loppurata. Mitenhän itelle sais rauhan siihen tekemiseen? Toisaalta tarvisin myös malttia Disalle, koska itse pelkään niin paljon myöhästyväni ohjauksesta, joten unohan ihan vaan senkin takia :D

Rata Päivin arkistoista, poistettu numerot 23-30, joita ei Disan kanssa tehty.

Mut joo kiva rata ja huomasin, että pitää vaan luottaa enemmän koiraan. Disa menee kyllä putkeen, vaikka se kääntyisi väärään suuntaan, tai ainakin tuonne 6n putkeen. Yritin ensin tehdä persjätön siihen ennen, jotta saan vasemmalla kädellä ohjattua putkeen, mutta se oli aivan turhaa. 7. taakse piti tehdä valssi, jonne kerkesin aivan loistavasti, tosin Disa juoksi putkesta Pävin luokse, joka oli targetin kanssa valmiina palkkaamaan keinulle. Tätä jauhettiin monta kertaa ja vaikka annoin käskyn hypyn takaa, joka aivan selkeässä linjassa, Disa päätti toisin.

Toka kierros alkoi puomilta, jossa kontakti oli melko hyvä, tosin siitä jatkaminen oli hieman vaivalloista. Pyöritys tuntui hankalalta ja Disan vauhti pysähtyi, en varmaan osannut ohjata sitä oikein. Ja sitten putki. Siis Disa näytti siltä ettei ole koskaan putkea nähnytkään. Ensin ohi putken päästä ja sitten putken takana seinä. Tyttö meni aivan sekaisin ja valitsi mieluummin hypyn tai jäi vain paikalleen pyörimään. Tää on semmonen mitä pitää tosissaan harjoitella. Nämä oli radan kulma kivet, muuten meni tosi hienosti, rengaskin oli helppo nakki, vaikkei sitä olla aikoihin menty.

Mölli tunnilla harjoittelimme ensin keinua ja rengasta erikseen. Alice vähän säikähti keinun liikettä, joten jarrutettiin hieman keinun alastulossa. Alice ei pelkää kienun ääntä vaan liikettä, joten täytyy varmaan treenata samalla tavalla kuin Demin kanssa aikoinaan, eli laittaa koira sohvan vuodelaatikon kannen päälle ja nostaa kantta ylös ja alas ja syöttää nameja samalla. Ainakin Demi tottui liikkeeseen sillä ja keinu saatiin sillä tutuksi. Rengas hieman pelotti, sillä sitä ei olla aikoihin tehty. Se meni kyllä hienosti, paitsi kun renkaalta piti jatkaa putkeen, tosin tässäkin oli enemmän mun moka. Eli en katsonut rengasta ja koira päätti kiertää sen. Pieniä, tärkeitä asioita.

Ei mittakaavassa.

Sitten päästiin pikku radan kimpuun. Alice oli todella vaisu, Anninan kanssa oikein ihmeteltiin toisella kertaa meni jo paremmin, mutta oma itsensä se ei ollut. Ehkä juoksut saivat hänet hämmentymään. Työtehosta ei voi siis koiraa kiittää, mutta esteet menivät oikein ja Alice jo irtoaa mun kädestä hyvin verrattuna aloitustilanteeseen.

Tekniikkaa ja terveytuloksia

Viime viikolla agitreeneissä keskityttiin täysin tekniikkaan. Ensin Päivin treeneissä otettiin hyppytekniikka harjoituksia, joissa Disa pärjäsi aika hyvin, lisäksi meille harjoituksena tuli uusi käsky, eteen. Eli koira lähetettiin hyppäämään 5n esteen hyppysarjaa, jotka olivat 4n askeleen päässä toisistaan ja minä jäin n. toisen esteen kohdalle. Hyvin irtos tyttö käskyllä ja muutamaa riman pudotusta vaille hienosti meni. Täytyy joskus mennä ihan oikealle hyppytekniikkakouluttajan kurssille, ihan vaan jos opittaisiin vielä lisää tekniikkaa. Totta kai hyppyjä otettiin myös vauhdilla ja jatkettiin siitäkin vielä putkeen, jolloin mami oli myöhässä, kun Disa revitteli vauhdin kanssa.

Toisella kierroksella treenattiin keppejä. Kepeillä ei lopulta ollut kuin 2 ohjuria. Disan mielesä kepit on niin helpot, että niissäkin voi vähän revitellä, jos haluaa, eli Disa hyppäsi viimeisestä välistä kepin väärältä puolelta(jossa oli ohjuri!!!), itekseen meni kyllä oikein toisin päin. Lopulta jouduimme laittamaan kaksi ohjuria päällekkäin viimeiseen väliin, jotta saimme täydellisen suorituksen, johon on hyvä lopettaa.

Pikaiset jäähdyttelyt ja seuraavien treenien aloitus. Tällä kertaa mukana ei ollutkaan yhtään koiraa, vaan treenattiin ihan vain ihmisten kesken. Opettelimme ohjauskuvioita niin, että vuorotellen 1 oli ohjaaja, 1 koira ja 1 kommentoi tilannetta. Tämä oli todella silmiä avaava tilanne. Jos vaan mahdollista, kannattaa kokeilla! Huomasi selvästi ajoituksen merkityksen esimerkiksi vastakäännöksessä, kun siinä hetkeksi irtoaa katse koirasta. Ja linjaus(vekkaus) oli aika hassu kokemus, itse tein sen ensin ohjaajana ja tuntui että olen aivan liian pikällä, mutta kun tein saman harjoitteen koirana, oli pivänselvää mihinkä jatketaan kun suora linja omistajan vierestä hypyille. Nämä treenit järkättiin meidän kurssilaisten omasta pyynnöstä ja oli todella mahtavaa. Otetaan uusiks vielä keväämmällä :)

Alustavia terveystuloksia saatiin, kun Disa ja Demi kävi viime viikolla terveystarkeissa PäijätHämeen eläinklinikalla lonkka- ja kyynärkuvissa. Kennelliiton lausunnot eivät ole vielä saapuneet, joten palaan niihin vielä myöhemmin. Valitettavasti nämä kuvat paljasti Demillä kyynärissä muutoksia, nivelrikoa. Joten lääkärin suosituksen mukaisesti agilityn harrastaminen jää nyt pois. Ajattelin, että 1/kkssa voisi käydä senioriagilityssa, mutta viikottaiset agit jää Demin kalentrista. A ja keinu ovat todella rankkoja koiran kyynärille, myös hypyt tulee olla omaehtoisia, puominkin pysähdyksen kanssa ollaan siinä rajoilla, joten näitä on suosilteltavaa välttää.

Toistaiseksi elämme nyt hyvää elämää, johon kuuluu paljon omaehtoista liikunta, rallytokoa ja tokoa. Ilmoitin Demin rallytokon alkeiskurssille, Mirvan kanssa puhuttiin, josko tokotreenejä pidettäisiin jossain vaiheessa. Ja siis pyritään pitämään lihakset hyvässä kunnossa, liikuntaa ei missään nimessä saa vähentää, mutta kyynäriä rasittavia asioita pyritään välttämään. Terhi, Demin kasvattaja, lupasi kysellä vähän kuinka lisäravinteita tulisi käyttää tässä vaiheessa. Hyvä asia on se, että Demi ei kipuile ja on jo hyvässä lihaskunnossa, myös minulle hyvä herätys tilanteeseen, etten vain rasita häntä kontakteilla.

Haasteita maanantaihin..

Maanantaista parasta tekee tietysti agitreenit. Vaikka treeneihin lähtö tuntuu välillä haastavalta, tietää aina koirien kanssa touhuaminen saa itselle huippu fiiliksen ja uuden oppiminen on kyllä tosi kivaa. Joskus uuden oppiminen ei ole niin helppoa, varsinkin, jos koira on niin fiiliksissä, ettei kerkeä kuuntelemaan vaan ajattelee vain omilla aivoilla. Tällä viikolla treenit keskittyi siihen, että itse osaan rytmittää oman kääntymiseni koiran liikkeeseen. 

Suuntaa antava, ei mittakaavassa.

Alkuperäinen rata ei mahtunut meidän halliin, joten jätimme sieltä suosiolla pois osan esteistä. Hankalana paikkana pidin heti putkia, mutta luotin Päiviin, joka sanoi, että kyllä se sinne menee. Ja niinhän se meni, joka kerta aivan oikein :) Itse jäin kyttäämään 4. esteelle, joten olin myöhässä 5. esteeltä, siitäkin kyllä suoriuduttiin jo toisella yrittämällä. Puomi perusvarmaa suorittamista Disalta, mutta sitten alkoi mun vaikeudet. Siis ei millään onnistunut takaakiertona esteet ja sitten ohjauspuolen vaihto oikealle. Ilman koiraa osasin jotenkin, mutta joka kerta koiran mukaan ottaminen sai mut unohtamaan mitä mun piti tehdä, tai sitten jäin odottamaan/pysöhdyin jne. Joo tätä me sitten jauhettiin. Muutama onnistuminen, mutta kyllä oma pää oli pyörällä. Kepeille saakka pääsimme parhaimillaan, mutta loppurata jäi harjoittelematta kokonaan. Totesin, että yritän treenata sitä itekseen ja annetaan tuon hautua päissämme.

Loppurataa pääsimmekin treenaamaan jo heti, sillä möllitunnilla otimme esteet 12-19. Ja siellä uutena asiana tuli päällejuoksu. Este 17 oli kuvasta poiketen vinottain (melkein samassa kulmassa kuin keinu). Sinne siis ensin takaakierto, merkkaus vastaisella kädellä ja seuraavalla askeleella ohjauspuolen vaihto. Tätä kuivaharjoiteltiin ja tehtiin koiran kanssa, välillä laitettiin koira odottamaan ja Annina hoiti koiran virkaa. Muutama onnistunut suorituskin saatiin, mutta oli kyllä hankalaa. Lopuksi treenattiin vielä keppejä. Alice on kyllä hyvin malttamaton, mutta kun malttaa tekee kyllä tosissaan. On ihanaa nähdä se into hänestä, vaikka itsellä vähän vaikeaa ymmärtää hänen malttamattomuuttaan ja siis sitä touhotuksen määrää. Onneksi, ohjaajat jaksaa aina muistuttaa, kuinka tarvii olla iloinen innokkaasta koirasta :)

Kehuja ja hepuleita.

Maanantain agitreeneissä sateli kehuja oikein urakalla. Disan treeneissä ei ollut kuin kaksi koiraa paikalla, joten pääsimme hiomaan ohjaustapoja oikein kunnolla. Radalla oli pitkästä aikaa keinu, jota harjoittelimme sekä palkalla että ilman, myös kepit otimme osaksi rataa. Päivi oli oikin tyytyäinen, kun Disa on niin pian alkanut hoksata kepit ja rytmittää ne oikein. Myös keppien hakeminen on edistynyt lyhyessä aikaa valtavasti. Anninahan mittasi Disan mediksi, joten kilpaura varmaan aloitetaan tänä vuonna :)

Kuva lainattu Päivi Määtän kirjasta. 

Rata oli muten kyllä helppo ja kiva, mutta huomasin kuinka tärkeää on pitää omat kädet kurissa. 6. ja 7. hypyn välissä "varmistin", että Disa tulee mun luokse 7. taakse, huusin "TÄÄLLÄ" ja samalla olin lyönyt vastaisen nyrkin alas ja Disa tiputti riman. Siis itsehän en edes tajunnut käden liikettä, mutta onneksi ohjatuilla tunneilla joku näkee ja kertoo mitä tekee väärin. Disa itsessäään on siis aika pätevä, itslleni tarvitsen paljon itseluottamusta ja kädet kuriin, ennen virallisille radoille siirtymistä. Koska meitä oli niin vähän paikalla, treenasimme keppejä vielä erikseenkin.

Möllitunnilla oli mukana Demi. Demin kanssa mulla aina pieni jännitys, kun aina ei ole vaan mennyt putkeen. Ja sehän lukee mun mieltä ja toimii sen mukaan. Jos mua harmittaa, Demi luulee tehneensä jotain väärin ja pysähtyy ja miettii, että mikä olisi oikin tehtyä mun mielestä. Ihanaa, kun koira on noin miellyttämisen haluinen, mutta koska hän ei kykene etenemään itsenäisesti,, tulee ongelmia. Mun pitää siis unohtaa omat mokat ja jatkaa vaan hyvällä tsempillä eteenpäin. Kyllä me Demistäkin vielä agikoira saadaan.

Jaanan rata, ei mittakaavassa.

Ajattelin haastavaksi tässä radassa renkaan, mutta Demihän tuli kuin vanha tekijä. 2. ja 3. esteen väliin halusin tehdä valssin, koska putkeen lähetys on helpompaa vasemmalta puolelta ja halusin siis tehdä varmaan päälle. Hieman mietin, että kerkeänkö, kun Demi kuitenkin tosi nopea koira. Tässä kuitenkin huomaa, sen hyvänpuolen koirassa, joka odottaa ohjeita tehdäkseen varmasti oikein ;) Kerkesin siis loistavasti valssaamalla pois koiran edestä, kun ensin ohjasin siivekkeen taakse ja valssi hypyn edessä. Puomi oli Demillä helppo nakki, mutta pituus olikin hankalampi. Pituutta ei ole ollut pitkän aikaan ja itse suunnittelin, että jään putken pään kohdalle, jolloin matka jatkuu hyvin. (Nyt huomaan, että vähän huonosi piirretty ratapiirros, sillä putken pää oli pituuden loppupään kohdalla ja minä päätin jäädä putken pään vasemmalle puolelle). No, minä kun pysähdyin, niin pysähtyi Demikin, ei suostunut hyppäämään pituutta. Jouduimme siis ottamaan pituuden erikseen ja niin että otettiin viimeinen palanen pois. Toisella kierroksella se meni tosi hyvin ja pääsin jäämään taaemmaksi.

Itse unohdin joka kerta, että Demin mennessä putkeen, mun piti juosta hypyn 12. taakse. Olin siis joka kerta hieman myöhässä, mutta ohjaus sujui siitä huolimatta hyvin. 14. hypylle Jaana ehdotti, että ennen koiran hyppyä kääntyisin jo takaisin kohti putkea, mutta Demi ei suostunut hyppäämään ja toisella yrityksellä hyppäsi saman hypyn myös takaisin päin. Tänne teimme siis tutun ja turvallisen valssin :)

Jaana piti siis poikkeuksellisesti treenit tällä viikolla ja ihastui Demiin taas todenteolla, varsinkin kun Demi veti suorituksen jälkeen hepulit ja juoksi pitkin rataa ja minä tottakai juoksutin vielä lisää. Söpöläinen varasti kyllä koko ryhmän huomion "maanantaihepuleilla". Minuutin sekoilun jälkeen tuli kyllä hyvin luokse ja antoi ottaa kiinni. Tämä on halli treeneissä ihan hyvä palkka muoto, mutta mites ulkokentällä kun ei ole kokonaan aidattua tilaa, puhumattakaan kisoita, kun ethän sä siellä voi vaan lähtee sekoileen radalle?

Kuulumisia pitkästä aikaa!

Vähän on jäänyt blogin kirjoitus kiireiden alle, mutta onneksi ollaan keretty edes harrastamaan :) Viikottaiset agilitytunnit ovat jatkuneet samaan malliin ja tokoakin vähän harjoiteltu. Disa kävi Jyväskylän kansainvälisissä näyttelyissä tuloksina eh ja eri, mutta viimeistä sertiä vielä kaipaillaan. Tälle vuodelle vähän suunniteltu näyttelyitä, mutta esim. Lahti rn unohdin ilmoittaa tytöt. Kai sitä jostain keksii näyttelyitä mihin lähteä sertiä metsästämään :)

Agilityssä ollaan edistytty kovasti kaikkien kanssa ja tälle vuodelle ajattelin kisalisenssin lunastaa, joten muutamaan starttiin saatetaan kesällä mennä Disan kanssa.

Juuri nyt olemme lomailemassa Vuokatissa, asuntoautolla ja koirat tietty mukana. Ulkoiltu ja syöty ollaan kovasti ja mukavastihan tässä on päivät kulunut. Kovan pakkasen takia tytöillä on ollut takit päällä ulkoillessa. Tänään vietimme päivää kodalla ja jäällä, jossa mukana menossa oli Härdellin Bluebell eli Luna ja Härdellin Braveheart eli Feeti sekä Elopellon Etusivun juttu eli Wilho. Saatiin siis 6 schapen tapaaminen aikaan. Kuvia lisäilen kun saan ne koneelle, sikäli niistä edes osa onnistui 😂 Melkoinen Härdelli oli, mutta oli oikein mukava tavata Demin täyssiskoa ja -veikkaa taas pitkästä aikaa. Toki suloinen Wilho oli aivan ihana murulainen ❤ Ihana päivä kaikenkaikkiaan ❤ Huomenna mahdollisesti mennään Kajaani kv:n turistina ja sitten ajellaan kotia kohti. Feeti-veikka siellä metsästää viimeistä sertiään 😍

Vaihtuneet roolit

Eilen kävimme toteamassa treeneissä, kuinka oma väsymys ja arjen muuttuminen totutusta muuttaa kuuntelevan koiran haahuilijaksi. Omat työkuviot piti minut poissa kotoa sunnuntain ja kotiin tulin käytännössä vain kääntämään kylkeä ja lähdin taas aamulla töihin. Hieman pidempi päivä myös maanantaina ja sitten pikainen metsälenkki tavarat kasaan ja treeneihin. Demi ei olisi lähtenyt papin kainalosta ja Alice oli vähän turhankin innoissaan lähdössä.. Lopulta sain Disan ja Demin autoon ja lähdettiin kaahaamaan hallille. Aika niin kortilla, että lämppä jäi hallirakennuksen kiertämiseen ja sitten rataa rakentamaan.
Disa odotti Demin kanssa häkissä, kun rakensimme rataa ja otin hänet vain vähän ennen omaa vuoroa häkistä. Radalle päästessämme kuuntelevainen 4-vuotiaani vaikutti puoltoista vuotiaalta, uhmaiselta kakaralta, joka teki mitä tykkäs, haahuili ja ekan vuoron jätinkin melko lyhyeksi. Turhaan tuhlaan toisten treeniaikaa koiran kanssa joka tekee omiaan, haistelee ja pyörii omia ratoja. Joten koira takaisin häkkiin ja odottamaan toista kierrosta..

Noh, tarkoitus oli harjoitella tiukkoja kännöksiä erikseen. Eli alla olevasta radasta 10 hyppyltä kepeille niin, että ohjataan koira oikealla kädellä hypylle ja käännytään jo koiran ponnistaessa ympäri ja jatketaan vasemmalla kepeille. Tosin nyt kun katon tuota rataa, kepit oli lähempänä oikeaa reunaa, sillä hypylle ohjattiin jo metrin-puolentoista päästä ja siitä kohtaa saatiin koira hyvin jatkamaan kepeille. Sama harjoitus tehtiin myös toisin päin, ottaen 6. putkelta vauhti ja 1. hyppy. Toinen kohta jota harjoiteltiin erikseen oli puomilta hypylle, niisto, siivekkeen kierto ja jatketaan putkeen. Tää oli Disalle ylivoimamisen vaikeaa harjoitella erikseen, joten radalla se vaan piti osata. Esimerkkejä siitä mitä typy teki; jätti hyppäämättä esteen, hyppäsi siivekkeen yli, tuli siivekkeen välistä (aika hyvin pullukalta).. Joo treenit siis jäi tähän.

Tokalla kierroksella mentiin siis rataa, Disalla vähän paremmin jo korvat mukana. Omista mokista huolimatta kaikki sujui Disalta hienosti kepeille saakka. Sen jälkeen alkoi kaverit aidan takana kiinnostamaan ja keppejä mentäessä ei millään jaksettu loppuun saakka vaan tultiin ohjureista yli ja ali, targetti tarkastettiin useampaan kertaan. Kerran onnistumisen jälkeen superkehut ja bileet ja treenit ohi. Huh, että oli hankalaa..

Jähdyttely Disalle, lämppä Demilla ja taas mennään. Tällä viikolla Jaana piti treenit koulutusohjaajakoulutuksen takia. Koulutusohjaajakoulutuksessa tarvii pitää treenejä, joita toinen on seuraamssa, joten Annina siis seurasi ohjausta. Jaana antoi paljon vinkkejä ryhmäläisille ja oli suunnitellut kivan ratapätkän ja puomitreeniä. Rata oli kyllä helppo, mutta itseäni jäi mietityttämään kuinkahan menee. Kun muistaa Demin viime kevään ja kesän ja Disan treenit meni ihan penkin alle, jännitti uusi kouluttaja ja oma fiilis oli aika maassa.

Nyt täytyy ottaa uusi asenne mun kakaraa kohtaan, sillä Demi esiintyi edukseen. Demistä taitaa sittenkin kasvaa ihana aikuinen, joka malttaa kuunnella ja keskittyä <3 Murulainen meni tosi hienosti, ainoa vaan, ettei ihan sulattanut vieraalta saatavaa palkkaa. Mutta vauhtia riitti ja kuunteli hienosti ja mamikin melkein osasi ohjata. Ekan kierroksen jälkeen oli pakko tarkistaa, että olihan oikea koira ;) Meno oli kuin Disalla normaalisti. Oman vuoron päätteeksi leikimme palkkalelulla ja typy oli leikki mun kanssa, eikä lähtenyt omille teilleen. Voi murulainen. Jaanalta saatiin palutteeksi, että kepit kuntoon ja starttaan :) Tokalla kierroksella puomitreeniä ja kuten arvata saattaa Demi meni kuin vanha tekijä. Kun päästiin puomin päähän, Demi kosketti alustaa, otti palkan ja liikkeelle VAU:lla, tosin kontaktirakastaja kääntyi ympäri ja puomia pitkin seuraavaan päähän :) Jaana vaan kehoitti, että jos noin käy, mene palkkaamaan toiseen päähän, niin että tulee hyvä kontakti.

Loppu fiilis oli se, että kyllä kannatti lähtee treeneihin. Kyllä se yhdessä tekeminen ja onnistuminen on elämän kantava voima :)

Ageilua

Vähän jäänyt tää kirjoittelu, vaikka tärkeitä treenejä ollut. Viime viikolla agissa oli putken ja kontaktin erottelua, joka vaatii paljon treenejä. Kontaktit vaan on niin parhaita meidän tyttöjen mielestä ;)

Putken ja kontaktin erottelun lisäksi harjoiteltiin takaa kiertoja ja japanilaista. Kolmoselta putkeen oli siis aika vaikea, mutta mitä enemmän näistä saa harjoitusta, tulee siitä itsellekin varmempi olo. Sitten kun koiran sai putkeen oli jo kova kiire mennä vitoselle. Siihen tehtiin eräänlainen sylikääntö, tosin itse sain palautettu, kun menin liian lähelle estettä. Menin itse siivekkeen taakse, jonka jouduin kiertämään jatkaessani matkaa. Japanilaista treenattiin siis A:n jälkeen. A:lle valssilla vaihto ja peruuttaen  kohti 11:ta, oikealla koira ohjataan esteelle ja vasemmalla koira mukaan siivekkeen takaa ja edelleen putkeen. Putken toiseen päähän ei niin kiire kun ekalla kerralla, sillä seuraava hyppy aika suorassa linjassa. Disan kanssa treenattiin edelleen keppejä erikseen.

"Kakaroitten" treenissä vuoro Demillä. Demiä osasin ohjatakin jo paljon paremmin, sillä typy ei karannut muistaakeni kuin kerran A:lle. Mölleissä käytettiin samaa rataa 1-6 esteitä. Demin kanssa ongelmana on tuo kädessä kiinni oleminen ja armoton nopeus. Olin siis auttamatta myöhässä vitoselta, toisaalta typy ei lähde sooloileen vaan vauhti vaan hidastuu kun en oo ajoissa paikalla. Lisäksi keppitreeniä, sitä kun ei koskaan voi olla liikaa ;)

Koska tytöt on huonoja leikkimään leluilla palkkana, niin ajattelin kokeilla kumileluja, joihin laitoin voita sisään. Nehän toimi hyvin kaikilla. Tosin tän viikon treeneissä Disa toi lelun mulle ja haki siitä palkkaa. Toki tämäkään ei huono kun ajattelee kapulaa :)

Tällä viikolla treeneissä oli koirille helppo rata, ihmisille ei niinkään. Vuorossa välistä vetoja ja serpentiiniä.

Vaikeata oli juosta, kyllä juokseminen oli vaikeinta. Medikokoisen koiran kanssa nopeinta olisi mennä takaperin juosten, mutta omat koivet meni väkisinkin jotain samba-askelia :) Todella hyvä harjoitus itselle ja ohjauskäden vaihtamiseen oikeaan aikaan. JA kuten sanoin ei Disalla suurempia ongelmia välistä vedoissa tai serpentiinissä. Ongelmana oikestaan Disalla oli sooloilu. Eli muistaa radan ja muurilta menossa keinulle vaikka ohjaus ei lähelläkään sitä, no vähän hukkasin koiran ;D Joo, keinu oli taas lemppari ja sinne mentiin sitten joka välissä..

Möllitunnilla mentiin noita kolmea hyppyä ensin välistä vedolla ja sitten serpentiiniä. Allu on tosi kiinni kädessä, ei siis välittänyt edes välipalkasta vaan tuli vaan mun luokse, onneksi sentään oikeasta kohtaan. Annina taas kehui, kun on fiksu koira ja vauhtia riittää, että sit kun saadaan kädestä irti on aivan täydellinen agiin. Lisäksi vähän keinutreeniä. Siihen Allu tarviikin jarrua. Siis keinu ei pelota tasapainoista koiraa, ongelmana on nopeus ja malttamattomuus. Jos keinua ei opeta kunnolla, tämä koira tulee hyppykeinun, ihan vaan malttamattomuuden takia.. Treenattiin kosketusalustalla, jota ollaan erikseen treenailtu kotona ja nyt yhdistettiin se kontaktiin.

Että semmosta.. Olen melko varma, että mun koirat on superpäteviä näissäkin, mä vaan en oo riittävän hyvä. No, nyt on tilaukseen laitettu oma avain hallille, jotta päästään treenaileen vähän enemmän, kun ei oikein aikataulut taho natsata muiden harkkaajien kanssa. Josko kerta viikkoon ajelis omatoimitreeneihin ja samallahan voisi vähän tokoakin treenailla :)

Mirvan tokoo ja vapaaharkka treeniä

Mirva tuli viime viikolla tsekkaileen kuinka meillä menee tokossa ja olihan siellä ongelmia ;D Eli siis Disan kanssa kateltiin kapulatreeniä, kun kapula otetaaan suuhun heti nähdessä ja päästetään irti kun huvittaa. Ohjeena oli tähän se, että laitetaan käsi kapulan eteen ja odotetaan Disalta rauhallisuutta ja kontaktia joko minuun tai kapulaan ja kun hän on rauhallinen annetaan käsky ottaa ja käsketään Disa istumaan ja sitten irti-käsky. Tässä palkan saa vain rauhallisesta suorituksesta ja kun irrotetaan irti käskyllä. Lisäksi harjoitellaan kosketusta leukaan ja leuan alle, voi harjoitella myös erikeen ja kapulan kanssa yhdessä.

Demin seuraaminen oli kamalaa, tai siis paikkaa ei ole hänen mielestä niin justiinsa ja sitten olen kireällä hihnalla vetänyt likkaa lähemmäksi. Nyt jätetään seuruu pois ja tehdään perusasentoja ja siitä yhden askeleen seurauksia. Tehtiin treeninä sitä että lähden liikkeelle, käsken seuraamaan ja Demi vapaana, kun oikeassa kohdassa Mirva huusi palkka ja palkkasin koiran. Mutta tätä ei voi treenata ilman apparia, joten nyt vaan perusasento ja yhden askeleen seuraamista.

Allu, voi AlluAlluAllu.. Minulle murheen kryyni, Mirvan lemppari... Allulle rauhallisuutta treeniin ja sitä treenattiin nyt naksuttimella. Kun typy oli rauhallinen Mirva naksautti, (jollain kerroilla kerkesi painaan ylös ja alas) minä palkkasin. Itse voin harjoitella niin, että koira edessä, palkka kummassakin kädessä ja minä istun ilmassa (hyvää pakaratreeniä itselle ;)) ja kun Alice istuu rauhallisesti saa palkan. Vakavasti harkitsen naksuttimen ostoa, jotta kerkeän palkkaamaan tytön ennen kuin vaihtaa asentoa. Naksaushan on jo palkka itselläänkin :)

Annina pyysi meitä kanssaan treenaamaan keppejä lauantaina vapaa harkkaan ja kun aikataulut natsasi menimme tottakai. Tosin keppitreenistä ei meinannut tulla mitään. Demi häiriöherkkänä häiriintyi muun lauman metelistä ja ohjurista niin, että alkoi mököttämään. Disalla minun mennessä vasemmalla meni hyvin, oikealla ei sitten mitenkään ja Alice ei taida ymmärtää yhtään että hyppy tarkoittaa siivekkeiden välistä menoa.. Sori vaan Annina, pilattiin ainakin teiän treenit! Nyt pyysin tuota isäntää tekemään meille siivekkeet, josko saatais Allu ymmärtämään vähän paremmin ;)

Kolmosten ratatreeniä..

Maanantaina taas viikon paras päivä, kun päästiin agia treenaileen. Menimme jo ajoissa ja harjoittelimme tokoa pihassa. Tunnistin tutut kasvot vapaaharkkalaisella; Ylökkin mestiksien tuomarin ja radanrakentajan Ville Pirisjoen. Naureskeli kun tokosimme pihassa. Anninan saavuttua lähdimme lämppäileen ja hallilla odotti yllätys. Päivi tuli sanomaan: "kysy vaan jos tuntuu hankalalta tää on Villen rata, niin tää on ehkä vähän haastava" :).  Juu, rata oli kovin haastava ja sisälsi 3 kertaa kepit.

Me jätettiin kepit suosiolla väliin ja teimme muuten rataa. Tosin ohjasin erilailla kuin muut ennen keppejä. Opin paljon seuraamalla muiden treenejä ja sen takia lisäsin tuon radan keppien kanssa erikseen. Vaikeaksi väliksi osoittautui 9-12. Tai siis kuinka ohjata nuo hypyt. Ville ehdotti siihen kahta tapaa; twisti ja pakkovalssi. Twistissä ohjaus puoli vaihdetaan koiran edessä juostessa, mutta tässä ongelmana pienen pieni sekunti, kun koiraa ei näe. Pakkovalssissa ohjaajaa kääntää ohjausta koiran edessä kasvot koiraan päin, jolloin kontakti säilyy koko ajan. Nää on tämmösiä "näitä kokeillaan joskus"-juttuja ;)

Meidän treenit siis muuten samaa paitsi kepit jätettiin pois. Hahmottamisen helpottamiseksi, tein meidän ratareitin omaan kuvaan :)

Merkille laitettavia paikkoja oli putkelta lähetys 3. esteelle. Tai siis itse ohjasin vasemmalla kädellä ja tottakai Disa hyppäsi väärältä puolelta ja Disa laittaa muistiin radan niin tarkati, että on vaikea ohjata toisella kertaa erilailla. Mutta siis esteelle ohjataan koiran puoleisella kädellä, tässä tapauksessa oikealla ja koiran ponnistaessa käännetään oma rintamasuunta kohti puomia ja jatketaan ohjausta vasemmalla. Tällä kertaa putkiin irrottiin tosi hienosti, itse täytyy vaan muistaa "keilausasento" ja kevyt äänen paino. Kontakteilla pysähdyttiin upeasti, keinulla ehkä vähän liian aikaisin, mutta pysähdyttiin kuitenkin :) Minulle uutena tuli Japanilainen, eli siis (harmaalla merkityillä) puomilta peruuttaen kohti 4. oikealla  ohjataan koira selän taakse ja hyppäämään ja vasemmalla otetaan koira siivekkeen takaa ja ohjataan edessä olevaan putkeen. Täähän ei meiltä vielä onnistunut ilman apparia ja välipalkkaa, mutta nyt kun tiedän periaatteen voin apparin kanssa treenata.

Toisella kierroksella tehtiin kuutta keppiä ohjureilla. Heti kun Disa näki targetin, meni maailma sekaisin eikä meinannut jaksaa keskittyä. Mutta kyllä se sitten kun saatiin "askelluksen" oikein ajoitettua niin tuli muutama onnistunut treenikin :)

Möllitunnilla teimme sylkkäri eli sylissä kääntöä. Disan ja Demin kanssa en ole sylkkärissä koskaan onnistunut, sillä aina olen saanut ne kiertämään ympyrää, mutta nyt minulle mahdollisesti selvisi miksi; olen ollut auttamatta liian myöhässä enkä ole antanut koiralle tilaa. Annina kertoi itse myös saavansa Saden pyörimään itsensä ympäri ja välttelevänsä sylkkäriä. Joten ohjaajan roolissa Annina ei anna meidän mokata samalla tavalla. Liike haroiteltiin ensin ilman koiraa, sitten koiran kanssa ilman esteitä ja sitten esteillä. Ja hei kaikki onnistui! Vasemmalla se tuntui tosi hankalalta, mutta paljon ajatusta asialle uhraten onnistui. Nää on semmosia treenejä että voi harjoitella ilman esteitäkin kotona. Ja itse liikehän menee näin: (Koiran ollessa oikealla) Vasen käsi on ohjaus käsi, kutsutaan koiraa kohti astutaan vasen jalkaa kevyesti taakse (annetaan koiralle tilaa tulla), sitten kun koira lähellä vasen käsi ohjaa kääntymään vasemmalle samalla vasen jalka astuu vasemalle. Käsi tekee ikään kuin U:n. Ja oikealla sama homma, silloin kun koira on vasemmalla.

Toinen kierros sisälsi keppejä. Huoh. Allulle otettiin ohjureilla ja muutama kerta meni ihan kvasti, sitten tuli ohjureiden ylitystä ja alitusta, eikä meinattu millään saada onnistunutta suoitusta, mutta lopulta saatiin  yksi johon oli hyvä lopettaa. Tosin siinäkin Annina blokkas Allun hypyn jalallaan tietoisesti ja Allu jäi hämillään ja hieman loukkaantuneena katsomaan että mitä sä teit mulle ;)

Agia

Päivi Määttä olikn tällä viikolla reissussa, joten treenasimme Anninan neuvojen mukaan. Rata oli suht peruskamaa, vaikka pieni tila sai esteiden välit tuntumaan pienilta ja kulmat vaikeilta. Kauhistelin jo aiemmin, kun rataan kuului myös kepit, joten en muita kerennyt niin kauhistelemaan. Kepit meni kyllä melko mukavasti, ja taas sain uuden asian opeteltavaksi. Eli siis Disan kanssa keppejä tehdään nyt niin, että jätän käden pois ja ohjaan jaloilla. Kun pitää mennä kepin "takaa" astun lähelle keppiä "pakottaen" Disan menemään sieltä missä on tilaa, kun pitää mennä kepin ja minun välistä astun kauemmaksi ja annan Disalle tilaa kulkea. Tuntui itsestä todella hassulta kävellä ja teatraalisen luonteeni johdosta tein sen vielä superisosti ja sitä oudommalta se tuntui, mutta toimi! :)

Annina Könösen piirros.

Sanomista saatiin Anninalta 7. esteen ohjauksesta, eli pitää kääntyä jo ennen kuin koira hyppää, jotta koira kääntyy tiukasti esteen jälkeen ja A:lle. Tilan puutteesta johtuen (2./)7. este oli samassa linjassa keppien kanssa ja lähes kiinni seinässä. Sen takia kuvasta poiketen se hypättiin erisuunnasta kuin ratapiirroksessa ja käännyttiiin valssilla.

Itselle vaikeaksi kohdaksi koin esteet 9-13, tai oikeastaan putkelta 11 eteenpäin. Hyppy vielä meni, mutta Disa meni kyllä alkuun putkeen oikein, mutta kehuin ennen puolta väliä ja pieni koira kääntyi ympäri putkessa. No, sitten tulin lähemmäksi putkea ja kun putken takana oli heti aita vastassa, pysähdyin, Disa pysähtyi myös. Monta kertaa hiottiin samaa väliä ja periaatteesta päätin, etten tee valssia tai persjättöä vaan ohjaan Disan vasemmalle kääntyvään putkeen oikealla kädellä. Annina tuli antamaan etupalkkaa putken päähän ja muutamaan kertaan typy juoksi suoraan targetille. Mutta hei, lopulta onnistui juuri kuin pitääkin, JEE. Nää on vaan näitä mitä pitää oikeesti treenata. Koiran on kuulemma tosi vaikea mennä putkeen, kun näkee etten voi juosta vierellä, ei mee koiran järkeen ihan kerrasta.

Viime viikolla kun oli Allun treenit, niin tänään pääsi Demi starttaan talvikauden. Meidän mölliryhmä treenasi "samaa" rataa, niin että treenattiin esteitä 9-15. Rataan tutustuessa mietin, että miten saan helpommin, kuin Disalla. No, päätin ottaa täysin eripuolen. Tää olis toiminut Disalla paremmin eli siis: 9.esteelle juostaan yhtä aikaa, hyppy ja siitä lähetys 11. putkelle, tosin Demi ei irtoo ihan niin hyvin, niin jouduin muutamaan kertaan juokseen pidemmän kautta putken, mutta lopulta irtoaminen onnistui. Ja kun koira juoksee putkeen jäädään 12 hypyn taakse ja vasemmalla kädellä otetaan koira hypylle ja edelleen vasemmalla putkeen. Lopun hypyt täytyy juosta yhdessä, silloin Demillä on paras vauhti. Palkkaan voisin ottaa vielä lisäksi vinkuvan pallon. Lopuksi otimme vielä pikakepit, vasemmalla meni melko hyvin, mutta oikealla ei ollenkaan. Ajattelin opettaa Demin myös askeleilla, mutta tyttö on niin kiinni kädessä, joten saas nähdä onnistuuko. Vasemmalla meni paremmin, joten jos treenaan ensin vasemmalla periaatteen ja sitten kun se osataan, otetaan oikealta..

Positiivista Demin treenistä; sehän oikeesti treenasi ja meni just niin kuin ohjasin. Viime kevääseen verrattuna hömpöttävästä kakarasta on tullut aikuinen koira hallissa <3 Kakarahan se on, mutta tietää milloin pitää käyttäytyä. Kyllä näytti tutulta seurata noiden 1,5vuotiaiden treenejä ja naurahdin ihan vaan siitä syystä, että tuo oli niin tuttu tunne, kun uhoat myydä koiran jne. Ainakin osasin helpotukseksi sanoa, että kyllä se vielä rauhoittuu.

Lämpät ja jäähdyttelyt taas isommalla porukalla, ja kyllä noi osaa ainakin vieraskoreita olla, terveisin harvoin koirat seuraa käskylläkään. Nyt mulla oli lähes koko ajan kontaktissa kaksi koiraa ja niin nätisti kävellään. Ei edes nuuhkijat haitannut. Olin kyllä tyytyväinen, kun ei tarvinnut juuri vastaantulijoillekaan haukkua ja oikeaoppisia ohituksia nähtiin. Ei tarvinnut myöskään kompata kavereita <3 Hyvää treeniä, sekä hallilla että lenkillä :)